Elsa Elenius

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Elsa Elenius, synt. Kyander (23. joulukuuta 1897 Laihia[1]19. huhtikuuta 1967 Helsinki[2]) oli suomalainen keramiikkataiteilija. Hän oli Taideteollisen oppilaitoksen opettaja 1930-1962.[1][3]

Eleniuksen keramiikkatyöt ovat jykevätekoisia ja voimakasvärisiä. Niitä on ollut esillä näyttelyissä koti- ja ulkomailla ja hän on saanut useita palkintoja. Töitä on muun muassa Taideteollisuusmuseossa, Eduskuntatalossa sekä Vittorio Emanuele III:n kokoelmissa ja Nobel-säätiön kokoelmissa.[1] Hän ihaili vanhaa itämaista keramiikkaa ja piti sitä esikuvanaan. Hänelle on myönnetty Suomen Leijonan ansioristi (1950) ja Suomen Taideteollisuusyhdistyksen Pro Arte Utili (1952)[3].

Elsa Elenius oli vuodesta 1912 naimisiisa Edvard Eleniuksen kanssa. Hänen veljensä oli orkesterinjohtaja ja säveltäjä Elias Kiianmies.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 2 p. 800
  2. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 10 (ei sivunumeroa)
  3. a b Elsa Elenius, Taik
Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.