Elina Gustafsson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elina Gustafsson
Henkilötiedot
Syntynyt6. helmikuuta 1992 (ikä 32)
Pori
Kansalaisuus  Suomi
Nyrkkeilijä
Pituus 169 cm
Painoluokka 69 kg
Kätisyys oikeakätinen, orthodox
Mitalit
Maa:  Suomi
Naisten nyrkkeily
MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Astana 2016 69 kg
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Sofia 2018 69 kg
PM-kilpailut
Kultaa Kultaa Suomi 2015 64 kg
Kultaa Kultaa Ruotsi 2016 69 kg
SM-kilpailut
Kultaa Kultaa Kuortane 2016 69 kg
Kultaa Kultaa Rovaniemi 2013 69 kg
Kultaa Kultaa Helsinki 2015 64 kg
Hopeaa Hopeaa Tampere 2014 64 kg

Elina Orvokki Gustafsson (s. 6. helmikuuta 1992[1]) on uransa vuonna 2020 terveyssyistä lopettanut suomalainen nyrkkeilijä, joka otteli urallaan 105 ottelua, joista voitti 84 ja hävisi 21.[2] Hän tyrmäsi vastustajansa yhdessä ottelussa, eikä tullut itse koskaan tyrmätyksi.[3] Hänen seuransa oli kevääseen 2017 asti Porin NMKY, vuosina 2017–2019 Tampereen Voimailuseura[4][5] ja ennen lopettamistaan Helsingin Tarmo. Aikaisemmin myös Porin Pyrintöä edustanut Gustafsson voitti MM-pronssia Astanassa 2016, EM-kultaa Sofiassa 2018 ja kolme Suomen mestaruutta, sekä kaksi Pohjoismaiden mestaruutta vuosina 2015 ja 2016.[6] Hänen henkilökohtaisina valmentajina toimivat Porissa Marko Pennanen[7], Tampereella Maarit Teuronen[4] ja Helsingissä Joni Turunen.[8]

Nyrkkeilyuransa jälkeen Gustafsson on toiminut motivaatiopuhujana, ja käynyt muun muassa kouluilla kertomassa tarinaansa.[9] Hän myös aktiivisesti puhuu sekä eläin- että ihmisoikeuksien puolesta sosiaalisessa mediassa. Näyttelijädebyyttinsä hän teki tv-sarjassa Kaverikirja vuonna 2022.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 2016 Kazakstanin Astanassa käydyissä MM-kilpailuissa Gustafsson pääsi arvalla suoraan toiselle kierrokselle, jossa hän voitti Liettuan Rita Sutkuten tuomariäänin 3–0.[10] Puolivälierässä Gustafsson varmisti mitalisijan kukistamalla Venäjän Saadat Abdulajevan, joka on vuoden 2015 MM-hopeamitalisti.[11] Välieräottelussa hän hävisi Kiinan Hong Gulle ja sijoittui jaetulle pronssille yhdessä Saksan Nadine Apetzin kanssa.[12][13]

Euroopan-mestaruuskilpailuissa 2018 Sofiassa Bulgariassa Gustafsson voitti mestaruuden kukistamalla loppuottelussa Venäjän Jaroslava Jakušinan hajaäänituomiolla. Gustafssonista tuli näin ensimmäinen suomalainen naisten nyrkkeilyn Euroopan-mestari yhdessä Mira Potkosen kanssa, joka myös voitti mestaruuden eri painoluokassa.[14]

Lokakuussa 2019 Venäjän Ulan-Udessa käydyissä MM-kilpailuissa Gustafsson hävisi heti ensimmäisellä kierroksella Kiinan Liu Yangille tuomariäänin 5–0 ja putosi jatkosta.[15]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustafsson palkittiin TUL:n Satakunnan piirin parhaana naisurheilijana vuonna 2013.[16] Vuonna 2015 hänet valittiin Miss Gay Finland -kilpailun ensimmäiseksi perintöprinsessaksi.[17] Koulutukseltaan Gustafsson on lähihoitaja.[18] Gustafsson palkittiin Hämeen Urheilugaalassa Tampereen Vuoden Urheilijaksi vuonna 2018. Gustafsson seurusteli vuosina 2018-2020 Emmi Asikaisen kanssa, mutta suhde päättyi Elinan aloitteesta.[19]

Gustafssonista julkaistiin vuonna 2021 Otavan kustantama kirja Rohkeudella Elina Gustafsson, jonka on kirjoittanut Ulla-Maija Paavilainen.[20][21]

Gustafsson osallistui syksyllä 2021 Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmaan ja teki samalla historiaa olemalla tanssiparinsa Ansku Bergströmin kanssa ensimmäinen samaa sukupuolta oleva tanssipari formaatin suomalaisessa versiossa.[22] Joulukuussa 2021 Gustafsson ja Bergström kertoivat sosiaalisessa mediassa seurustelevansa.[23] Avoliittoon he muuttivat kesällä 2022 Bergströmin siirtäessä tavaransa Gustafssonin luo.[24] He menivät kihloihin huhtikuussa 2023 Elinan kosiessa Bergströmiä.[25]

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • MM-pronssia 2016 (69 kg)
  • Pohjoismaiden mestaruus (69 kg): 2016, 2018
  • Pohjoismaiden mestaruus (64 kg): 2015
  • SM-kultaa (69 kg): 2013, 2016, 2018, 2019
  • SM-kultaa (64 kg): 2015
  • SM-hopeaa (64 kg): 2014

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Entry list by NOC 18.5.2016. AIBA Women’s World Boxing Championships Astana 2016. Arkistoitu 18.8.2016. Viitattu 24.5.2016.
  2. ↑ IL: Porilaislähtöinen MM-pronssimitalisti Elina Gustafsson, 28, lopettaa urheilu-uransa www.satakunnankansa.fi. Viitattu 12.11.2020.[vanhentunut linkki]
  3. ↑ BoxRec: Elina Gustafsson boxrec.com. Viitattu 12.11.2020.
  4. ↑ a b Nyrkkeilijä Elina Gustafsson muutti Tampereelle Aamulehti. 14.3.2017. Arkistoitu 15.4.2017. Viitattu 15.4.2017.
  5. ↑ Nyrkkeilymestari Elina Gustafsson lopetti yllättäen yhteistyön huippuvalmentajan kanssa, vaikenee syystä: ”Nyt on vain sellainen tilanne, että täytyy olla hiljaa” www.iltalehti.fi. Viitattu 29.1.2019.
  6. ↑ SM-mitalistit Suomen Nyrkkelyliitto. Arkistoitu 26.4.2016. Viitattu 24.5.2016.
  7. ↑ Suomalaistrio naisten nyrkkeilyn MM-kehään Astanassa 16.5.2016. Suomen Nyrkkelyliitto. Viitattu 24.5.2016.
  8. ↑ Pekka Holopainen: Nyrkkeilyn olympiatoivon Elina Gustafssonin uusi valmentaja on nyt selvillä Ilta-Sanomat. 22.2.2019. Viitattu 1.3.2019.
  9. ↑ Elina Gustafsson: Oma laji löytyy itseään kuuntelemalla ja tahtoaan seuraamalla Pohjola Vakuutus. Viitattu 8.2.2024.
  10. ↑ Elina Gustafsson iski jatkoon MM-kilpailuissa 22.5.2016. Suomen Nyrkkelyliitto. Viitattu 26.5.2016.
  11. ↑ Gustafsson varmisti Suomelle nyrkkeilyn MM-mitalin 24.5.2016. Yle Urheilu. Viitattu 24.5.2016.
  12. ↑ Gustafssonin aktiivisuutta ei palkittu – kotiin tuomisiksi silti MM-pronssimitali 26.5.2016. Satakunnan Kansa. Arkistoitu 27.5.2016. Viitattu 26.5.2016.
  13. ↑ http://yle.fi/urheilu/3-8909511
  14. ↑ Suomalaisnaiset tekivät tuplahistoriaa - myös Elina Gustafssonille nyrkkeilyn EM-kultaa! iltalehti.fi. Viitattu 12.6.2018.
  15. ↑ STT: Elina Gustafssonin ottelut päättyivät heti alkuun nyrkkeilyn MM-kisoissa Ilta-Sanomat. 4.10.2019. Viitattu 4.10.2019.
  16. ↑ Satakunnan paras naisurheilija haluaa taas SM-kullan 4.2.2014. TUL Aviisi. Arkistoitu 4.6.2016. Viitattu 24.5.2016.
  17. ↑ Hän on vuoden 2015 Miss Gay Finland 25.6.2015. Iltalehti. Viitattu 24.5.2016.
  18. ↑ http://yle.fi/urheilu/3-8932318
  19. ↑ Elina Gustafssonin suudelma lentokentällä hullaannutti – suhde päättyi lopulta tylysti Iltalehti. 16.9.2021. Viitattu 13.12.2021.
  20. ↑ Elina Gustafssonin terveys meni olympiaunelman edelle: ”Nyrkkeily ei ole niin arvokasta, että menetän kyvyn liikkua” www.iltalehti.fi. Viitattu 12.11.2020.
  21. ↑ Loikkanen, Lotta: Teininä Elina Gustafsson ryyppäsi joskus jopa isänsä kanssa– Olkiluodon työmaalla hän heräsi pohtimaan mitä kaikkea elämässä voisikaan tehdä Helsingin Sanomat. 16.9.2021. Viitattu 21.11.2021.
  22. ↑ Leena Ylimutka ja Ismo Puljujärvi: Tässä ovat uudet Tanssii tähtien kanssa -kilpailijat – mukana kaikkien aikojen ensimmäinen naispari Iltalehti. 2.8.2021. Viitattu 12.12.2021.
  23. ↑ Jukka Auramies: Historiaa Tanssii tähtien kanssa -kilpailussa tehnyt tanssipari Elina Gustafsson ja Ansku Bergström julkisti parisuhteensa: "My love" MTV Uutiset. 12.12.2021. Viitattu 12.12.2021.
  24. ↑ Iriz Silander: Elina Gustafsson ja Ansku Bergström ottivat uuden askeleen parisuhteessa: "Nyt ollaan viimein roudattu kamat yhteen" MTV Uutiset. 3.8.2022. Viitattu 3.8.2022.
  25. ↑ Sarianne Tähtivaara: Ansku Bergström ja Elina Gustafsson: Kihlat! Ilta-Sanomat. 1.10.2023. Viitattu 1.10.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Elina_Gustafsson&oldid=22532264”