Eliel Sundström

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johan Eliel Sundström
Henkilötiedot
Syntynyt06. syyskuuta 1885
Sund
Kuollut21. marraskuuta 1939 (54 vuotta)
Lemunniemi Kaarina
Vanhemmat
Isä: Johan Edward Sundström (1843–1905)
Äiti: Erika Charlotta Sundström (s. Svibergsson) (1850–1935)
Puoliso Vava Elise (s. Höckert)
(1891–1960)
Lapset Jan-Erik Viktor (1914–1969)
Margareta Elise Charlotta (1916–1990)

Eliel Sundström (6. syyskuuta 1885 Sund – 21. marraskuuta 1939) oli suomalainen merkittävä ayrshirekarjan-, lampaan-, vuohen -ja suomenhevosen jalostaja sekä huomattava hedelmäpuutarhan viljelijä Ala-Lemun kartanossa Kaarinassa. Hän oli myös yksi maamme suurimmista spesialisteista karjanjalostuksen ja sovelletun ruokintafysiologian alalla[1].

Koulu, opinnot, tutkinnot ja opintomatkat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eliel valmistui ylioppilaaksi Maarianhaminan reaalioppikoulusta sen ensimmäiseltä vuosikurssilta vuonna 1903. Reaalioppikoulussa oli kursseja, joita voitiin tenttiä Helsingin yliopistossa, jossa Eliel jatkoi opintojaan. Helsingissä hän oli mukana Länsi-Suomalaisen osakunnan toiminnassa. Eliel valmistui filosofian kandidaatiksi (matematiikka) ja lopulta vuonna 1911 filosofian maisteriksi. Berliinin kauppakorkeakoulussa hän opiskeli vuosina 1911–1912. Opintomatkoja Elien teki vuosina 1924, 1925 ja 1926 Ranskaan, Tiroliin, Saksaan Tanskaan ja Ruotsiin[2].

Nuoruus, avioliitto, kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eliel Sundströmin hauta

Eliel toimi matematiikan opettajana

Hämeenlinnan jälkeen hän palasi Ouluun ja toimi puutavarakauppiaana V. Höckertin palveluksessa. Oulussa pienellä ”Villa Vava” -nimisellä vuokrahuvilatilalla Eliel aloitti vakavasti karjanjalostuskokeilut Ahvenanmaalta tuodulla Ayrshire-sekarotuisella karjalla saavuttaen maan parhaimpiin kuuluvia lypsytuloksia. Eliel kiinnostui myös suomenhevosista ja niiden jalostuksesta. Hän osti palkitun ahvenanmaalaisen Alice-Lotta-tamman (1141-O) ja kantakirjasi sen vuonna 1916. Höckertin vaikutuksesta hän myös tutustui hedelmä- ja puutarhaviljelyyn[3].

Eliel Sundström kuoli 21. marraskuuta 1939 ja hänet siunattiin Turun tuomiokirkossa 25. marraskuuta [4]. Eliel haudattiin syntymäpitäjänsä Sundin kirkkomaalle.

Vava Sundström 1953

Aviopuoliso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avioliiton Eliel solmi Vava Elise Höckertin (1889–1960) kanssa vuonna 1913. Vava oli apteekkari Viktor ja Tekla Höckertin (1864–1922) tytär Oulusta. Höckerteillä oli Toppilansalmessa lähellä Oulua ”Villa Vava”, jossa heillä oli näyttävä ”Vava” huvilapuutarhan, puistikkoineen kasvihuoneineen, kukka- ja viljelysmaineen. Ala-Lemun kartanossa Vavan ammattitaito oli tarpeen hedelmä- ja puutarhan hoidossa.

Eliel Sundströmin kuoltua Vava omisti jonkun aikaa Ala-Lemun kartanon yhdessä poikansa Jan-Erik Sundströmin kanssa.

Arvonimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvonimi Aika tai myönnetty Paikkakunta Lähteet
Belgian varakonsuli 1914–1926 Oulu [5]
Tanskan varakonsuli 1919–1925 Oulu
Maanviljelysneuvos 29.6.1934 Lemunniemi, Kaarina [6]

Ansiomitali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1934 Suomen Ayrshire-yhdistyksen kultainen ansiomitali.

Jäsenyydet ja kunniajäsenyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1931–1932 Suomen Ayrshire-yhdistyksen hallintoneuvosto.
  • Varsinais-Suomen Ayrshirekerhon (vuoteen 1930 asti Lounais-Suomen Ayrshirekerho) jäsen ja tilin- ja hallinnontarkastaja vuosina 1929–1939.
  • 1929 Varsinais-Suomen hevoskasvatusyhdistyksen tilintarkastaja.
  • Suomen Lammas- ja Vuohenjalostusyhdistyksen jäsen ja johtokunta.
  • Varsinais-Suomen Hedelmänviljelijäin perustajajäsen.
  • Suomen Puutarhaviljelijäin liiton jäsen.

Palkintoja ja huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Ayrshire yhdistyksen palkinto
Mrs. Mott Howie maljan voittaja 1936
  • 1927 Suomen Ayrshire-yhdistyksen hopeamaljakko ayrshireosaston menestyksellisempänä näytteillepanijana Lahdessa
  • 1931 Suomi-Yhtiön palkinto[7].
  • 1932 Lounais-Suomen Osuusteurastamo r.l:n lahjapalkinto lampaille Viipurissa ”Paras talousryhmä”
  • 1935 Lounais-Suomen Puutarhayhdistyksen 25-vuotisjuhlanäyttely hopeamitali Hovsta päärynälajikkeelle.
  • 1936 Howien voittajamalja Mrs. Mott (10631 AAA)[8].

Ala-Lemun kartano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vava ja Eliel Sundström ostivat 1922 Ala-Lemun kartanon kreivi Filip Armfeltiltä. Kartanon maiden koko oli noin 100 hehtaaria, jossa oli 27,5 hehtaaria peltoa, 3 hehtaaria niittyä ja 6 hehtaaria puutarhaa[9].

Kartanon aluetta uudistettiin ja sinne rakennettiin vuonna 1925 uusi talli, kotitarvikemylly, puutarhurin ja talonmiehen asunnot sekä rantasauna. Lampaanjalostuksella oli oma tilansa sekä myös sadan kanan kanala, ankkala ja hanhela. Kaikissa rakennuksissa oli toimiva vesijohto ja navetassa automaattiset juomakupit.

Karja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ala-Lemun kartano tunnettiin parhaiten ayrshirekarjasta. Vuonna 1928 lehmiä kartanossa oli 14 ja sonneja kaksi, samana vuonna kartanoon hankittiin lypsykone ja Lounais-Suomen Ayrshirekerho asetti toimikunnan väkirehujen yhteisostamisesta. Eliel Sundström oli toimikunnassa mukana. Yli 20 kiloa päivässä tuottavat lehmät lypsettiin kolmesti päivän aikana. Voin kilomääräinen tuotanto oli karjan tulosten mittauksissa etusijalla verrattuna maidon kilomääräiseen tuotantoon.

Osallistuminen maatalousnäyttelyihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1927 Yleinen kotitalousnäyttely Lahdessa 23.–26. kesäkuuta
  • 1930 Lounais-Suomen maanviljelysseuran 20-vuotisjuhlanäyttely Turku 1.–3. elokuuta
  • 1932 Suomen XIII yleinen maatalousnäyttely Viipuri (Ayrshire karja, hevoset ja lampaat) 23. kesäkuuta – 2. heinäkuuta 1932
  • 1933 I kantakirjapiirin näyttely Turku
  • 1934 Varsinais-Suomen Ayrshirekerhon 10-vuotisjuhlanäyttely Turku 7.–8. heinäkuuta
  • 1935 I kantakirjapiirin näyttely Turku
  • 1936 I kantakirjapiirin näyttely Turku

Ennätyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanviljelysneuvos Eliel Sundströmin Ala-Lemun karjassa saavuttamat eivät olleet ainoastaan Suomen, vaan koko Pohjolan ennätyksiä[10].

  • Suomessa oli vuonna 1927 vain kolme karjaa, joissa koko karjan vuosittainen lypsytuotanto ylitti 5000 kg. Ala-Lemun kartanolla oli paras tilastoarvo (5286 kg maitoa – 233 kg rasvaa – 4,42 rasva-%) ja karja saavutti jatkuvasti 1920–1930 luvuilla Suomen parhaita vuosittaisia keskilypsytuloksia[11] .
  • Tarkastusvuonna 1927–1928 Paarma (3311 AAA) oli Suomen tuottoisin ayrshirelehmä yli 250 rasvakiloa antaneista lehmistä. Se tuotti uuden vuosiennätyksen (7903 kg maitoa – 416 rasvaa kg – 5,3 rasva-%). Kymmenen parhaan lehmän joukossa olivat Yrsa (6107 AAA) viidentenä, Vena (4627 AAA) ja Herdinna [5075 AAA)[12].
  • Vuonna 1930 Suomen 12 tuottoisimman (yli 250 rasvakiloa) ayrshirelehmän joukossa oli 8 Ala-Lemun lehmää: (1.)Kerma-Viola (9409 AAA), (2.) Lady-Like ( 9410 AAA), (4.) Lady-Sun (9412 AAA), (6.) Ofelia (12499 A), (7.) Nunna (10632 A), (8.) Mrs. Pancy (9415 A), (9.) Herdinna (5075 AAA), (11.) Elegia (6108A) ja (12.) Mrs. Mott (10631A).
  • Neljällä Mrs. Runyn (9416 AAA) perheeseen kuuluvalla lehmällä on ollut yli 300 voirasvakilon tuotanto kolmena peräkkäisenä seurantavuonna 1936–1939[13].
  • Vuonna 1940 Poppy 3 (16863 AAA) tuotti Suomen ennätyksen (9339 kg maitoa – 464 rasvaa kg – 5,0 rasva%). Rasvantuotantoennätys pysyi vielä vuonna 1950 [14]

Palkinnot maatalousnäyttelyissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1927 Lahden yleinen kotitalousnäyttely 23.–26. kesäkuuta 1927

  • Luokka 62: I palkinto Elegia (6108A), Herdinna [5075 AAA), Paarma (3311 AAA), Ursula (23195 A), Yrsa (6107 AAA), Merrily (2552 AAA)
  • Luokat 62 ja 69 (sonnit) Geordie 2 (AA 3861) ja Kallis Jörö Arvo (A 3983)

1932 XIII Viipurin yleinen maatalousnäyttely 23. kesäkuuta – 2. heinäkuuta 1932

  • Luokka 63: I palkinto Lehmäryhmät Paarma-Lady Sun-Ofelia (lisäksi Helsingin Osakepankin kunniakirja) sekä Mrs. Mott-Nunna-Mrs. Pancy.
  • Luokka 67b (Sonnit): I palkinto Merrily Time (A 4590) ja Mimosas Talisman (A 4969)
  • Luokka 68: I palkinto Lady-Chic (9413A), Nunna (10632A), Mrs. Mott (10631A), Mrs. Pancy (9415 A)
  • Luokka 68b: I palkinto ja Suomen Ayrshireyhdistyksen kunniapalkinto Paarma (3311 AAA).

1934 Turun Ayrshirenäyttely 7.–8. heinäkuuta 1934

  • Korkein kahden vuoden keskituotanto Ofelia (12499 AAA), Opal (14600 AAA), Mrs. Runy (9416 AAA) 5156-276-5,4
  • Luokka 2 siitoslehmä ja sen kaksi ensipolven jälkeläistä: I palkinto Mrs Mott-Lahja-Stintan
  • Luokka Kantakirjalehmät, joilla jälkeläinen elossa: I palkinto Ofelia (12499 AAA), Rara Saga (15180 A), Priorinnan (30/6788), Mrs. Runy (9416 AAA), Lady-Chic (9413A), Mrs. Mott (10631 AAA).
  • Luokka Kantakirjaan tarjottavat sonnit: I palkinto Smörkung (A 7461) ja Sonny Boy (A 7432)
  • Luokka Nuoret sonnit: I palkinto Sunset of Paarma (32-5680) ja Talbot (A 8079) ja
  • Luokka Kantakirjasonnit, joiden periyttämistä ei tunneta: I palkinto Lahja (A 6979)

Siitostoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1930 Ala-Lemun Kartano hyväksyttiin Suomen Ayrshireyhdistyksen siitoskeskustaloksi[15]ja kartanolla oli mm 13 valiosonnia[16]. Samana vuonna 1930 Ala-Lemun siitoskeskuksesta lähetettiin sonnivasikat Ruotsiin ja Norjaan[17].

Ala-Lemun lehmäkantaa jalostettaessa päähuomio oli kiinnitettynä Perniön Ylikylän, Rymättylän poikon ja Vihdin Veikkolan kantoihin. Rasvamaitoisimmat ja noin puolet lehmistä polveutui Ylikylän sonnista Merrily of Knockterrasta (A74)[18]

Eliel Sundström keskittyi karjanjalostuksessa yksinomaan rotupuhtaisiin, täysverisiin skotlantilaisiin eläimiin. Vuonna 1931 Suomen Ayrshireyhdistyksessä kytenyt erimielisyys ayrshirekarjan jalostusohjelmasta puhkesi riidaksi. Puhtaaseen skotlantilaiseen tyyppiin perustuvan jalostusohjelman kannattajat arvostelivat johtokunnan ja hoitovaliokunnan toimintaa. Kirjelmän johdosta äänestyksen jälkeen johtokunta oli pakotettu eroamaan. Eliel oli yksi kirjelmän allekirjoittajista ja hänet valittiin Suomen Ayrshireyhdistyksen johtokuntaan[19]

Lampaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elien Sundströn ja hänen tyttärensä Greta-Lisa (Margareta Elisa Charlotta) liittyivät vuonna 1928 Suomen Lammas- ja Vuohenhoitoyhdistykseen. Vuosina 1932–1937 Eliel toimi myös yhdistyksen johtokunnan jäsenenä.

Ala-Lemun kartano hyväksyttiin vuonna 1930 yhdistyksen maatiaissiitoskeskukseksi. Jo heti seuraavana vuonna Ala-Lemun kartanon lampaat saivat parhaan pistemäärän siirtoskeskusten välisissä vuosittaisessa arviointimittauksessa[20]. Lampaiden sikiäväisyys oli hyvä, karitsojen syyspainot ja karitsatuotto emää kohti olivat harvinaisen hyvät[20]. Lampaat olivat kesälaitumella Turun lentokentällä ja syksyllä karitsat olivat erittäin suuria ja painavia. Eliel Sundströmillä oli noin 200 suomalaista siitoslammasta ja hän oli myynyt niitä Itä- ja Pohjois-Karjalaan sekä Ruotsiin.

Eliel Sundström oli Lammas- ja Vuohenjalostusyhdistyksen ensimmäinen jäsen, joka kasvatti ja tilastoi eri villatyyppejä (talous, turkis, värilliset ja textil) ja jalosti lampaita tämän perusteella. Ruskea villa Suomessa oli hyvin harvinaista ja saadakseen luonnonvärisiä ruskeita käsityölankoja Eliel hankki Islannista ruskeita lampaita sekä osti niitä lisää Säkkijärveltä[21].

Hevoset ja raviurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartano tarvitsi hyviä työhevosia. Vuonna 1928 kartanossa oli kantakirja suomenhevosia 12. Suomenhevosesta hän pyrki saamaan hyvän työ- ja ravihevosen. Hänen hevosjalostuslinjansa perustui ori Einon-Tähteen (1621) ja tammoihin Lippa (280-I) ja Jenny (1463).

Vuodesta 1924 alkaen Eliel osallistui ravikilpailuihin Viipurissa, Turussa ja Helsingissä kohtuullisin tuloksin.

Siipikarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1928 kartanossa oli yli 100 kanaa. Kantakirjakana numero 770 muni vuodessa 297 munaa] ja kantakirjakana H178 oli muninut 20. tammikuuta 1928 – 20. elokuuta 1928 kaikkiaan 187 munaa[16].

Omenatarhan ilmoitus

Omenat ja hedelmäpuut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ala-Lemun hedelmäpuutarhaa sanottiin Suomen suurimmaksi. Omenapuita oli 4000–5000 ja ne olivat kartanon erikoisuus. Kartanossa kasvatettiin myös luumu-, kirsikka- ja päärynäpuita[22]. Puutarhanäyttelyihin osallistuttiin mm. vuonna 1935 Lounais-Suomen Puutarhayhdistyksen 25-vuotisjuhlanäyttely Turussa 19.–22. syyskuuta.

Eliel Sundström 1938

Lahjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elielin isä merikapteeni John Edward Sundström hukkui Atlantilla vuonna 1905 ja kunnioittaakseen merikapteeni-isänsä ja muiden meren syliin jääneiden merimiesten muistoa, Eliel hankki Ruorimies-veistoksen kuvanveistäjä Emil Cedercreutzilta ja lahjoitti sen Maarianhaminan kaupungille[23]. Ahvenanmaan posti julkaisi 26. huhtikuuta 2012 postimerkin Ruorimies-veistoksesta[24].

50-vuotissyntymäpäivänään Eliel Sundsrtöm lahjoitti 25 000 markkaa Sundin seurakunnalle[25].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Suomen Ayrshirekarja, numero 5, 1935, julkaisija: Suomen Ayrshireyhdistys
  2. ↑ Puutarha, numero 12, 1939, julkaisija: Suomen Puutarhaviljelijäin liitto
  3. ↑ Suomen Ayrshirekarja, numero 5, 1928, julkaisija: Suomen Ayrshireyhdistys
  4. ↑ Turun Sanomat,sunnuntaina marraskuun 26. 1939. Seppeleet: Suomen Ayrshireyhdistys, Varsinais-Suomen Ayrshirekerho, lounais-Suomen ruotsalainen maanviljelijä yhdistys, Varsinais-Suomen Maanviljelysseura, Suomen Puutarhaviljelijäin liitto, Varsinais-Suomen Hedelmäviljelijäin Yhdistys, Kaarinan-Maarian lotat ja suojeskuntalaiset, Kaarinan VPK, Hirvensalon tarkastusyhdistys, Helsingin Osakepankki, Aura Trädgårdsvänner, Turunmaan ruotsalainen marttapiiri, Ala-Lemun palveluskunta, Ahvenenmaalaiset ylioppilastoverit
  5. ↑ Sarlin, Unio: Corps consulaire en Finland I 1779–1917, s. 33–34 (ranskaksi). Suomen sukututkimusseura, 1972.
  6. ↑ Maanviljelysneuvokset Kansallisbiografia: Talousvaikuttajat. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 30.11.2014 / 10.3.2017.
  7. ↑ suomi-yhtiöiden kymmenvuotinen kiertopalkinto karjoille, jotka polveutumiseen ja tuotantoon nähden täyttävät I luokan jalostuskarjalle asetetut vaatimukset
  8. ↑ Howien voittajamalja annettiin vuodeksi kerrallaan sellaiselle karjankasvattajalle, jonka omistama lehmä oli niin hyvin tuotannon kuin jälkeläisten puolesta kulloinkin osoittautunut parhaimmaksi sonninemäksi
  9. ↑ Vilppo, Marja-Liisa ja Saresalo, Lassi: Kartano meren rannalla, s. 32. Turun Porvarillinen Kulttuuriyhdistys ry., 1986.
  10. ↑ Suomen Ayrshirekarja, numero 6, 1939, julkaisija: Suomen Ayrshireyhdistys
  11. ↑ Suomen Ayrshirekarja, numero 1, 1928, julkaisija: Suomen Ayrshireyhdistys
  12. ↑ Suomen Ayrshirekarja, numero 3, 1928, julkaisija: Suomen Ayrshireyhdistys
  13. ↑ Suomen Ayrshirekarja, numero 3, 1939, julkaisija: Suomen Ayrshireyhdistys
  14. ↑ Simonen, Seppo: Suomen Ayrshireyhdistyksen historia 1901 – 1951, s. 396. Suomen Ayrshireyhdistys,, 1950.
  15. ↑ Suomen Ayrshirekarja, numero 1, 1930, julkaisija: Suomen Ayrshireyhdistys
  16. ↑ a b Suomen Ayrshirekarja, numero 5, 1932, julkaisija: Suomen Ayrshireyhdistys
  17. ↑ Suomen Ayrshirekarja, numerot 1 ja 3, 1931, julkaisija: Suomen Ayrshireyhdistys
  18. ↑ Suomen Ayrshirekarja, 01.06.1932, julkaisija: Suomen Ayrshireyhdistys
  19. ↑ Simonen, Seppo: Suomen Ayrshireyhdistyksen historia 1901–1951, s. 255–256. Suomen Ayrshireyhdistys,, 1950.
  20. ↑ a b Suomen Lammas- ja Vuohenjalostusyhdistyksen Vuosikertomus 1931, julkaisija: Suomen Lammas- ja Vuohenjalostusyhdistys
  21. ↑ Suomen Lammas- ja Vuohenjalostusyhdistyksen Vuosikertomus 1938, julkaisija: Suomen Lammas- ja Vuohenjalostusyhdistys
  22. ↑ Tuomi, Liisa: Ala-Lemun Kartanon Puutarha, s. 11. Turun Porvarillinen Kulttuuriyhdistys ry., 1991.
  23. ↑ Ruorimies patsas Harjavalta.fi. Arkistoitu 23.9.2016.
  24. ↑ Ruorimnies postimerkki Posten.ax.
  25. ↑ Lahjoitus Sanomapirtti. Arkistoitu 5.10.2016.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eliel_Sundström&oldid=21611193”