Einar Sundström (painonnostaja)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Einar Alexander Sundström (11. syyskuuta 1919[1] Helsinki13. toukokuuta 2003 Helsinki[2]) oli suomalainen painonnoston olympiaedustaja ja EM-mitalisti. Seuratasolla hän edusti Helsingin Paini-Miehiä sekä Heraklesta, jonka perustajajäseniin hän kuului.[3]

Sundström sijoittui Lontoon kesäolympialaisissa 1948 alle 56 kilogramman sarjassa 14:nneksi yhteistuloksella 267,5 kg.[3][4] Vuonna 1947 hän sijoittui EM-kilpailuissa seitsemänneksi alle 60 kilogramman sarjassa.[3] Vuonna 1949 hän saavutti alle 60 kilogramman sarjassa EM-pronssia ja sijoittui MM-kilpailuissa viidenneksi.[5][6] Vuonna 1947 hän voitti Pohjoismaiden mestaruuden.[3] Suomen mestaruuden Sundström voitti Antwerpenin 3-ottelussa 1945 ja 1948 sekä kahden käden nostoissa 1947–1950.[3][7]

Sundströmin henkilökohtaiset ennätykset olivat punnerruksessa 90 kg, tempauksessa 105 kg, työnnössä 125 kg sekä yhteistuloksessa 310 kg.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 25. Minerva Kustannus Oy, 2004. ISBN 952-5478-47-5.
  • Raevuori, Antero & Oesch, Christian: Raskasta rautaa – Suomen Painonnostoliitto 50 vuotta 1934–1984. Suomen Painonnostoliitto ry ja Painonnoston Tuki ry, 1983. ISBN 951-99462-3-3.
  • Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  • Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
  • Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.
  • Einar Sundström Sports Reference LLC. Arkistoitu 13.8.2011. Viitattu 18.12.2017. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Siukonen, Markku: Suuri olympiateos 1896–2012, s. 735. Jyväskylä: Docendo, 2012. ISBN 978-952-5912-57-9.
  2. Siukonen 2004, s. 100
  3. a b c d e f Siukonen 2001, s. 320
  4. Arponen, s. 144
  5. Pihlaja, s. 521
  6. Raevuori & Oesch, s. 42
  7. Virtamo, s. 294–295, 607