Einar Björnström

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Einar Jarl Björnström

Einar Jarl Björnström (6. helmikuuta 1892 Rovaniemi11. joulukuuta 1943) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat apteekkari Johan Oskar Björnström ja Selma Maria Hising. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Bertha Elvira Björkmanin kanssa. Ennen Saksaan lähtöään hän toimi rautatievirkamiehenä.[1][2]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Einar Jarl Björnström opiskeli kahdeksan luokkaa Oulun ruotsalaista reaalilyseota, mukaan lukien jatkoluokat. Hän oli kadettikoulun kuunteluoppilaana vuosina 1923–1924 ja hyökkäysvaunukurssin hän suoritti Hämeenlinnassa vuonna 1923. Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin hän suoritti vuosina 1927–1928, Sotilashallinnollisen koulun ensimmäisen jakson vuonna 1933 ja toisen jakson vuonna 1934.[1][2]

Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n tiedonanto-osasto, kuvaan merkitty osaston johtajat Birger Homén ja Eric Heimbürger.

Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 10. tammikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon.[3] Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomen sisällissota

Hän saapui vänrikiksi ylennettynä takaisin Suomeen, Vaasaan, jääkärien etujoukon mukana 18. helmikuuta 1918. Hänet sijoitettiin päälliköksi Valkoisen armeijan 1. krenatöörirykmentin 3. Oulun pataljoonan 1. komppaniaan, jonka johtajana hän otti osaa taisteluihin Luhalahdella, Viljakkalassa, Mannanmäen–Kyröskosken akselilla, Epilän–Tampereen akselilla, Lempäälässä ja Karkussa sekä etenemiseen Valkeakosken, Laitikkalan ja Lammin kautta Hämeen läänin Koskelle.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jarl Einar Björnström siirrettiin 1. krenatöörirykmentin hajottamisen jölkeen 8. heinäkuuta 1918 komppanianpäälliköksi Meripataljoonaan. Hän sai komennuksen 7. elokuuta Terijoen rajavartiopataljoonaan, mutta tuli siirretyksi sinne vasta 14, tammikuuta 1920, josta hänet siirrettiin 5. helmikuuta 1920 Käkisalmen läänin rykmenttiin ja edelleen Tampereen rykmenttiin 20. huhtikuuta 1921. Viipurin rykmentin III pataljoonan komentajaksi hänet komennettiin 16. toukokuuta 1924 ja seuraavan vuoden syyskuussa hänet määrättiin rykmentin talouspäälliköksi ja edelleen rahastonhoitajaksi ja talouspäällikönapulaiseksi. Näissä tehtävissä hän toimi aina vuoteen 1933 asti. Reserviupseerikoulun talouspäälliköksi hänet nimitettiin 1. heinäkuuta 1933 alkaen, josta tehtävästä hänet siirrettiin Keski-Suomen rykmenttiin talouspäälliköksi 13. marraskuuta 1936 alkaen.[1][2]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisotaan hän osallistui 7. divisioonan intendenttinä ja talouspäällikkönä. Välirauhan aikana hän toimi 7. prikaatin huoltopäällikkönä ja jatkosotaan hän osallistui 2. divisioonan Osasto 3:n päällikkönä aina kuolemaansa asti. Hän osallistui Osasto 3:n päällikkönä taisteluihin Laatokan luoteisrannikolla ja Karjalankannaksella vuonna 1941.[2] Björnström kuoli sydänkohtaukseen sotasairaalassa. Myös hänen poikansa Jarl Styrbjörn Björnström osallistui sotaan, hän taisteli talvisodassa vapaaehtoisena, jossa hän kaatui Onkamolla.

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viipurin rykmentin kunnianeuvoston puheenjohtajana hän toimi vuosina 1927–1928 ja varapuheenjohtajana vuonna 1932, Reserviupseerikoulun kunnianeuvoston varapuheenjohtajana vuonna 1934 ja Keski-Suomen rykmentin kunnianeuvoston puheenjohtajana vuonna 1938.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Suomalainen, Jaakko, Sundvall, Johannes, Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: toiminta sanoin ja kuvin II, 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Suomen jääkärit II 1933: 1161.