Eric Heimbürger

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eric Alexander Amandus Heimbürger.

Eric Alexander Amandus Heimbürger (16. kesäkuuta 1888 Espoo1. helmikuuta 1954) oli suomalainen jääkärieversti. Hänen vanhempansa olivat kartanonomistaja Nicolai Heimbürger ja Therese von Jessen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Aune Emilia Rekolan kanssa.[1][2]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heimbürger valmistui ylioppilaaksi Nya svenska läroverket i Helsingfors-nimisestä oppilaitoksesta 1908 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Hän opiskeli Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa 1908–1909, Teknillisen korkeakoulun konerakennusosastossa 1909–1912 ja yhden vuoden Karlsruhen teknillisessä korkeakoulussa. Lisäksi hän suoritti sotateknillisen kurssin vuosina 1927–1929.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n tiedonanto-osasto, kuvaan merkitty osaston johtajat Birger Homén ja Eric Heimbürger.

Heimbürger liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon, missä hän toimi suomalaisena osaston johtajana.[3] Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Heimbürger oli opettajana Libaussa keväällä 1917 toimeenpannuilla viestikursseilla ja toimi myöhemmin radio-osaston päällikkönä. Hän suoritti Libaussa vuonna 1917 järjestetyn sotakoulun A-kurssin.[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Suomen sisällissota

Heimbürger saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana yliluutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianpäälliköksi 5. Jääkärirykmentin 15. jääkäripataljoonan 1. komppanian, josta hänet siirrettiin 6. huhtikuuta 1918 Päämajaan radioasemien päälliköksi.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heimbürger määrättiin 5. kesäkuuta 1918 Yleisesikunnan yhteysosaston päälliköksi ja tiedonantojoukkojen komentajaksi. Hän toimi niiden kurssien ylivalvojana, jotka heinäkuussa 1918 toimeenpantiin Helsingissä kantajoukon järjestämiseksi divisioonien ja Vuoristoprikaatin tiedonanto- (viesti-) osastoja varten. Hänet siirrettiin 22. maaliskuuta 1920 tiedonantojoukkojen tarkastajaksi Sotaväen esikuntaan ja 8. joulukuu 1920 alkaen Teknillisten joukkojen esikuntaan ja määrättiin 14. kesäkuuta 1921 esiupseeriksi ja 28. huhtikuuta 1927 alkaen viestipalveluksen opettajaksi Kadettikouluun. Erillisen kenttälennätinkomppanian (myöh. nimi Erill. viestikomppania) päälliköksi hänet nimitettiin 31. lokakuuta 1927, josta hänet taasen siirrettiin 1. heinäkuuta 1933 alkaen Armeijakunnan esikuntaan ja määrättiin pioneeri- ja viestitoimiston päälliköksi. Hän on hoitanut Teknillisten joukkojen komentajan tehtäviä lyhyitä aikoja vuosina 1921 ja 1924 sekä esikuntapäällikön tehtäviä vuonna 1925. Heimbürger oli ollut komennusmatkalla Liettuassa 11. – 20. toukokuuta 1924 välisen ajan.[1][2]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heimbürger toimi talvisodan ja välirauhan aikana 1. ja 2. Armeijakunnan viestikomentajana ja jatkosodan puhjettua hänet nimitettiin Päämajan Viestiosasto 2:n päälliköksi, jona aikana hän suoritti useita komennusmatkoja ulkomaille. Tehtävässä hän oli sodan päättymiseen saakka, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta.[2]

Sotien jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotien jälkeen hän oli hetken toimettomana mutta astui uudelleen palvelukseen jo vuonna 1945 Puolustusvoimain Pääesikuntaan, missä hänet sijoitettiin sotasaalisosaston päälliköksi. Osaston päällikkönä hän palveli vuoteen 1947 saakka, jolloin siirtyi Sähkötarkastuslaitoksen palvelukseen tarkastavaksi insinööriksi Helsinkiin. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[2]

Opetustoimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heimbürger toimi opettajana aktiiviupseerikursseilla vuonna 1920 ja Viestipalveluksen tuntiopettajana Kadettikoulussa vuosina 1919–1926. [1][2]

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heimbürger toimi sotalaitoksen edustaja lennätinkomiteassa vuonna 1919 ja oli radiokomitean jäsen vuonna 1920 sekä polkupyöräjoukkojen määrävahvuuksia suunnitelleen komitean jäsenenä vuonna 1922. Puhelin- ja merkinantopalvelushaaran määrävahvuus ehdotuksia laatineen komitean jäsenenä hän toimi vuonna 1923 ja tiedonantojoukkojen kunniatuomioistuimen puheenjohtajana vuonna 1921.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • J. Suomalainen, J. Sundvall, E. Olsoni, A. Jaatinen (toim.) Suomen Jääkärit, Oy Sotakuvia Kuopio 1933.
  • E. Jernström (toim.), Jääkärit maailmansodassa, Sotateos oy Helsinki 1933.
  • Suomalainen, Jaakko, Sundvall, Johannes, Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: toiminta sanoin ja kuvin II, 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938.
  2. a b c d e f g h i Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975.
  3. Suomen jääkärit II 1933: 1161.