Eila Minkkinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eila Minkkinen työhuoneella 2020

Eila Sisko Minkkinen (s. 12. tammikuuta 1945 Konginkangas) on suomalainen kuvanveistäjä ja hopeaseppä.[1]

Henkilöhistoria ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eila Minkkinen syntyi maanviljelijä Alle Minkkisen ja Helmi Sällisen perheeseen. Hänen puolisonsa vuodesta 1978 on rakennusinsinööri Veikko Niinimäki.[1] Minkkinen aloitti opintonsa Taide­teollisen oppilaitoksen Ammattikoulun iltakoulussa metallitaiteen osastolla 1961. Samaan aikaan Minkkinen oli oppilaana kultasepän verstaassa kolme vuotta. Vuosina 1965–1969 hän opiskeli Taideteollisuusopiston Teollisen muotoilun osastolla. Minkkisellä on ollut oma työhuone vuodesta 1969, ensin Helsingissä, kolmessa eri osoitteessa ja myöhemmin Vanhassa Raumassa. Koruissa hänen pääasiallisia materiaalejaan ovat olleet hopea ja pronssi, mutta myös epätavallisemmat korumateriaalit kuten paperi, tietokoneen mikropiirilevyt ja sähköjohto. Vuonna 1986 hänen paperikorunäyttelynsä herätti laajaa huomiota. Veistosten materiaalina on ollut lähinnä kupari, jota hän on työstänyt useilla eri työtavoilla. Hopean kaltaisena pehmeänä ja helposti venyvänä metallina kupari muun muassa soveltui 1980-luvulla hänen repoussé-työtavalla tehtyjen, jopa 100 x 200-senttisten reliefien materiaaliksi. Tämän ikivanhan työtavan elvyttämisestä ja uudistamisesta hän sai Valtionpalkinnon 1992.Taide­teollisessa Korkea­koulussa hän toimi tuntiopettajana 1972–1979.

Minkkisen koruja oli esillä ensimmäisen kerran Helsingissä Uudet korut -näyttelyssä 1967. Sen jälkeen teoksiaan on ollut esillä noin sadassa yhteisnäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla ryhmänäyttelyissä yli kolmessakymmenessä maassa. Yksityisnäyttelyitä on ollut Suomessa 38.

Minkkisellä on useita julkisia teoksia ja hänen teoksiaan on useiden museoiden kokoelmissa, Designmuseossa Helsingissä, Turun, Porin, Rauman, Lahden, Kotkan, Kokkolan, Äänekosken ja Jyväskylän taidemuseoissa sekä Lönnströmin taidemuseossa, Lars ja Helena Pahlmanin nykykorukokoelmassa ja Korutaideyhdistyksen kokoelmassa. Hänen kaksi taideteostaan, Kesä ja Talvi ovat esillä Euroopan unionin kokoelmissa.

  • Wärtsilä Oy.n stipendi 1969
  • Tuuli -palkinto Turun ja Porin läänin taidekäsityönäyttelyssä 1990
  • Valtion taideteollisuuspalkinto 1992
  • Ornamon nimeämä Vuoden taidekäsityöläinen 2004
  • Sanomalehti Länsi-Suomen taidemitali, 1995
  • Rauman kaupungin 560-vuotisjuhlavuoden kulttuurimitali 2002
  • Rauman kaupungin kulttuuripalkinto 2004.
  • Valtion taiteilijaeläke vuodesta 2005-
  • Kutsuttu Suomen Kuvanveistäjäliiton kunniajäseneksi 2016
  • Kutsuttu Rauman taiteilijaseuran kunniajäseneksi 2017
  • Satakunnan taidetoimikunnan jaettu taidepalkinto 2018

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lasse Pajala, John Lagerbohm, Ulla Strengell-Silainen (toim.): Kuka kukin on 2011, s. 610. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24712-8.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]