Eila Mikola
Eila Elli Elisabeth Mikola (o.s. Helin, s. 22. kesäkuuta 1934 Nakkila) on juoksu-uransa lopettanut suomalainen 800 metrin juoksija, joka kilpailee nykyisin veteraanisarjoissa edustaen Porin Tarmoa. Hän edusti Tarmoa jo vuosina 1962–2000 ja uudelleen vuodesta 2014 alkaen. Hän on edustanut myös Nakkilan Wisaa (–1958), Porin Pyrintöä (1959), Rauman Urheilijoita (1960–1961) ja Porin Urheilu-Veteraaneja vuosina 2001–2013.[1]
Hän voitti yhteensä kuusi Suomen-mestaruutta 800 metrillä. Vuosina 1956, 1957, 1958, 1959 ja 1960 hän voitti putkeen viisi mestaruutta. Vuoden 1960 Moskovan kansainvälisissä kilpailuissa häneltä katkesi akillesjänne, mutta vuonna 1965 hän voitti silti vielä kuudennen mestaruutensa Kalevan kisoissa. 400 metrin juoksussa hän voitti vuonna 1959 SM-hopeaa.[2]
Hän edusti Suomea yhteensä yhdeksässä maaottelussa, joista hän voitti kahdeksan[2] ja oli kerran toinen, minkä lisäksi hän oli Vammalassa vuonna 1959 toinen 400 metrin juoksussa. Hänen ensimmäinen maaottelunsa oli vuonna 1956 ja viimeinen vuonna 1960. Hän edusti Suomea myös Tukholman Euroopan-mestaruuskisoissa vuonna 1958, mutta hän ei päässyt alkueristä jatkoon.[1]
Hän paransi 800 metrin juoksun Pohjoismaiden ja Suomen ennätystä yhteensä kolme kertaa. Vuonna 1957 hän juoksi Riiassa[3] ajan 2.12,7 ja vuonna 1958 Jönköpingissä[3] ajan 2.11,3. Leipzigin kansainvälisissä messukisoissa 30. elokuuta 1958 hän juoksi ajan 2.10,4[1], joka jäi hänen ennätyksekseen. Hänen 400 metrin juoksun ennätyksensä on 57,2[1], jonka hän juoksi Vammalassa 23. elokuuta 1959.[2]
Mikolan ura kuitenkin alkoi lähestyä loppuaan akillesjänteen katkeamisen jälkeen.[4] Urheilu-uransa jälkeen Mikola toimi ensimmäisenä naisena Suomen urheiluliiton johtokunnassa ja valmensi naisyleisurheilijoita.[5][4] Valmennusura kestettyä 30 vuotta, Mikola havahtui siihen, että hän valmensi vain miehiä.[4] Eila Mikolalle myönnettiin liikuntaneuvoksen arvonimi vuonna 1997.[6]
Vetaraaniurheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2022 Mikola kertoi haastattelussa, että vielä 88-vuotiaanakin hän harjoittelee neljästä viiteen kertaa viikossa oman talonsa kellarissa olevalla kuntosalilla.[5][4] Tuolloin hänen tavoitteenaan oli rikkoa urheiluennätyksiä, kun hän siirtyy 90-vuotiaiden sarjaan.[4]
Vuoden 2019 Venetsian veteraanien maailmanmestaruuskisoissa Mikola voitti kultaa kiekon-, keihään- ja moukarinheitossa sekä kuulantyönnössä. Vuoden 2022 maailmanmestaruuskilpailuissa hän saavutti ensin hopeaa yli 85-vuotiaiden moukarinheitossa, minkä jälkeen hän voitti maailmanmestaruuden yli 85-vuotiaiden kiekonheitossa tuloksella 11,53 metriä lyöden Saksan Erna Antritterin, 87 vuotta, liki kolmella metrillä.[5]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mikolan isä kaatui sodassa, joten Mikola joutui kantamaan ison vastuun perheensä raskaista maataloustöistä jo 10-vuotiaana.[4] Hän on naimisissa.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Eila Mikola Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
- ↑ a b c Juhani Naukkarinen: Tunnelmia veteraanien SM-viesteistä varaslahto.net. 21.7.2003. Viitattu 31.3.2010.
- ↑ a b ks. Malline:Naisten 800 metrin juoksun Suomen ennätyksen kehitys
- ↑ a b c d e f Juokseminen ei enää sopinut Eila Mikolalle, 88, joten hän ryhtyi heittämään kiekkoa, keihästä ja moukaria MM-tasolla Yle Uutiset. 2.7.2022. Viitattu 8.7.2022.
- ↑ a b c d Juha Aaltonen STT: Eila Mikola on maailman paras 88-vuotias kiekonheittäjä – pamautti MM-kultaa komealla tuloksella Tampereella Aamulehti. 6.7.2022. Viitattu 8.7.2022.
- ↑ Arponen, Antti O.: Liikuntaneuvoksia on monenlaisia ja monentasoisia. Urheilutietäjän kesä, 2012, s. 63. Suomen urheilutietäjät ry..