Akillesjänne

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Akillesjänne

Akillesjänne tai kantajänne, vanh. kinnerjänne, (lat. tendo Achillis, tendo calcaneus) on säären takaosassa sijaitseva jänne. Se on ihmisen vahvin[1] ja suurin jänne. Akillesjänne kiinnittyy kantaluuhun pohjelihaksen ja jalkapohjan lihasten kautta. Pohjelihas on pääasiallinen nilkan ojentaja, jonka voima on noin 14-kertainen muihin ojentajiin nähden, joten käytännössä koko jalkaterä ojentuu akillesjänteen kautta[2].

Akillesjänne saa verisuonituksensa pohjevaltimosta (lat. a. fibularis) ja takimmaisesta säärivaltimosta (lat. a. tibialis posterior. Akillesjänteen verenkierto huonontuu iän myötä jo 30-vuotiaasta alkaen.[3]

Akillesheijaste, joka kuuluu venytysheijasteisiin eli jänneheijasteisiin, saadaan esiin kopauttamalla tylpällä esineellä akillesjänteen aluetta. Tällöin lihaskäämit reagoivat hyvin lyhytkestoiseen venytykseen ja supistuvat.

Akillesjänteen tyypilliset urheiluvammat ovat sen:

  1. akuutti tai krooninen tulehdus eli peritendinitis
  2. osittainen tai täydellinen repeämä.[4]

Ensimmäisenä akillesjänteen alueen tulehduksen tai rasitustilan kuvasi vuonna 1905 A. Schanz vuorikiipeilijöillä.[5] Erikoisen alttiita akillesjänteen tulehdukselle ovat juoksijat.[6] Repeämiä taas kohtaavat eniten jo ikääntyneet urheilijat.[7]

Akilleenkantapääksi kutsutaan vertauskuvallisesti jonkun tai jonkin heikkoa kohtaa, viitaten Akhilleen tarinaan antiikin Kreikan mytologiassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Peltokallio, Pekka: Tyypilliset urheiluvammat. 1. painos. Luitpold-Werk, 1980.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suuri lääkärikirja A-Ö, s. 19. (suomalaisen laitoksen päätoimittaja: Timo Klaukka, suomentaja: Aila Cantell). Kirjayhtymä, 1984. ISBN 951-26-2584-9.
  2. Peltokallio s. 99
  3. Peltokallio s. 101
  4. Peltokallio s. 104
  5. Peltokallio s. 104
  6. Peltokallio s. 105
  7. Peltokallio s. 101
Tämä anatomiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.