Akillesjänne

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Akillesjänne

Akillesjänne eli kinnerjänne eli kantajänne tai akilleen kantapää (lat. tendo Achillis, tendo calcaneus) on ihmisen vahvin[1] ja suurin jänne. Se sijaitsee jalkaterän takaosassa. Akillesjänne kiinnittyy kanta- eli kinnerluuhun pohjelihaksen ja jalkapohjan lihasten kautta. Pohjelihas on pääasiallinen nilkan ojentaja, jonka voima on noin 14-kertainen muihin ojentajiin nähden, joten käytännössä koko jalkaterä ojentuu akillesjänteen kautta[2].

Akillesjänne saa verisuonituksensa pohjevaltimosta (lat. a. fibularis) ja takimmaisesta säärivaltimosta (lat. a. tibialis posterior. Akillesjänteen verenkierto huonontuu iän myötä jo 30-vuotiaasta alkaen.[3]

Akillesheijaste, joka kuuluu venytysheijasteisiin eli jänneheijasteisiin, saadaan esiin kopauttamalla tylpällä esineellä akillesjänteen aluetta. Tällöin lihaskäämit reagoivat hyvin lyhytkestoiseen venytykseen ja supistuvat.

Akillesjänteen tyypilliset urheiluvammat ovat sen:

  1. akuutti tai krooninen tulehdus eli peritendinitis
  2. osittainen tai täydellinen repeämä.[4]

Ensimmäisenä akillesjänteen alueen tulehduksen tai rasitustilan kuvasi vuonna 1905 A. Schanz vuorikiipeilijöillä.[5] Erikoisen alttiita akillesjänteen tulehdukselle ovat juoksijat.[6] Repeämiä taas kohtaavat eniten jo ikääntyneet urheilijat.[7]

Akilleen kantapäätä käytetään myös vertauksena jonkun tai jonkin heikosta kohdasta viitaten Akhilleen tarinaan Kreikan mytologiassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Peltokallio, Pekka: Tyypilliset urheiluvammat. 1. painos. Luitpold-Werk, 1980.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suuri lääkärikirja A-Ö, s. 19. (suomalaisen laitoksen päätoimittaja: Timo Klaukka, suomentaja: Aila Cantell). Kirjayhtymä, 1984. ISBN 951-26-2584-9.
  2. Peltokallio s. 99
  3. Peltokallio s. 101
  4. Peltokallio s. 104
  5. Peltokallio s. 104
  6. Peltokallio s. 105
  7. Peltokallio s. 101
Tämä anatomiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.