Eevert Simola
Eevert Fritiof Simola (17. huhtikuuta 1872 Hattula – 21. toukokuuta 1941 Tikkurila, Helsingin maalaiskunta) oli suomalainen maataloustieteilijä ja professori.[1] Hän valmistui Helsingin yliopistosta agronomiksi vuonna 1896, filosofian kandidaatiksi 1911, lisensiaatiksi 1917 ja tohtoriksi 1918.[2] Hän oli Maataloushallituksen virkaa tekevä osastopäällikkö 1921–1923, Maatalouskoelaitoksen kasvinviljelyosaston väliaikainen johtaja 1924–1930 sekä vakinainen johtaja ja alan professori 1930–1939. Hän julkaisi tutkimuksia muun muassa eri tekijöiden vaikutuksesta viljalaatujen morfologisiin vaihteluihin.[3]
Simolan väitöskirja (1916) on nimeltään Über die durch Kali- und Phosphorsäuredüngung auf einem Niedermoore bewirkten Schwankungen der Eigenschaften und Ernteerträge des Hafers. Yksi hänen tutkimuksistaan on Maanlaadun ja lannoituksen sekä kosteuden vaikutuksesta eräiden kaura- ja ohralaatujen morfologisiin vaihteluihin (1929).[2]
Professori Paavo Simola oli vanhin hänen viidestä lapsestaan.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 676–677. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
- ↑ a b Kuka kukin oli, sukunimet Si. Wikiaineisto. Viitattu 23.11.2016.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 7, p. 1468. Otava 1966.
| ||||||||||
