Eero Mäkelä
Eero Mäkelä (11. joulukuuta 1942 Turku – 10. kesäkuuta 2008 Helsinki) oli suomalainen keittiömestari ja suomalaisen keittotaidon grand old man.
Myös valokuvausalasta kiinnostunut Mäkelä kouluttautui kuitenkin keittiöalalle ja työskenteli 1962 lähtien monissa huippuravintoloissa, kuten Kämp, Marski, Adlon, Palacessa 1976 lähtien, Hotelli Haaga kunnes keskittyi omaan ravintolaan Kanavarantaan. Ensimmäiset opintomatkansa Ranskaan hän teki 1979.
Palace Gourmet sai hänen keittiöpäällikkyysaikanaan 1987 ensimmäisen Suomeen myönnetyn Michelin-tähden.[1] Mäkelän harrastuksiin kuului myös ranskan kielen opiskelu.
Eero Mäkelä toimi ensimmäisten Suomessa järjestettyjen pohjoismaisten ravintolakokkien ammattitaitokilpailujen päätuomarina. Kilpailut järjestettiin Helsingissä Ravintolakoulu Perhossa vuonna 1982. Hän toimi tuomarina myös monissa kansainvälisissä kilpailuissa, muun muassa neljä kertaa Bocuse d'Or -kilpailussa Lyonissa. Hän opetti alan oppilaitoksissa ja koulutti sekä harrastajia että muun muassa Alkon myyjiä.
Mäkelä toimi Suomen gastronomien seuran puheenjohtajana ja muussa alan järjestötyössä. Eero Mäkelä toimi myös Suomen Keittiömestarit ry:n puheenjohtajana ja myöhemmin yhdistyksen kunniapuheenjohtajana[2]. Mäkelä oli aktiivinen ja tunnettu keittiömestari, joka teki koko uransa ajan korvaamatonta työtä suomalaisen ruokakulttuurin eteen kotimaassa ja maailmalla.
Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ammattikunnan käädyt ja kunniamerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Cordon Bleu, Helsinki 1974
- Cordon Rouge, NKF Oslo 1981
- Kultainen Cordon Bleu, Lahti 1992
- Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunta, ritarimerkki 1992
- Suomen Keittiömestarit ry, kunniapuheenjohtaja 2002
- Kotimaisissa kokkien taitokilpailujen pitkäaikainen voittaja 1970- ja 1980-luvulla: (1972 (2. sija) ja voittaja vuosina 1977, 1978, 1980 ja 1987)
Kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset kokkien ammattitaitokilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kilpailijana
- IKA (Internationale Kochkunst-Ausstellung) Frankfurt am Main (kultamitali molemmissa) 1972 ja 1980
- Nordisk Kogekunstudstilling, Kööpenhamina (kultamitali ja Pohjoismaiden mestaruus) 1980
- Bocuse d'Or, Lyon 1991
- Tuomarina
- Bocuse d’Or, Lyon 1993, 1995, 1997, 1999
- Challenge Européen de la Gastronomie, Bordeaux 1996, 1998, 2000
- Pohjoismaisten ravintolakokkien ammattitaitokilpailut, päätuomari, Helsinki 1982
Ammatillinen menestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Michelin-tähti; Palace Gourmet (1987), ensimmäisenä Suomessa
- "Bibendum - punainen ukko" Guide Michelin oppaassa, ensimmäisenä Suomessa (kertoo tavallista paremmasta hinta-laatusuhteesta) (1995–2000)
- Suomen Gastronomien Seuran myöntämä Vuoden ravintola -tunnustus: Palace Gourmet (1985) ja Ravintola Kanavaranta (1998, yhdessä kanssaravintoloitsijan, keittiömestari Gero Hottingerin kanssa)[3]
- American Expressin myöntämä "Parhaan palvelun palkinto": Ravintola Kanavaranta (1998–2000, yhdessä keittiömestari Gero Hottingerin kanssa)
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suuri Keittiökirjasto, Weilin & Göös, 1982, yli sata reseptiä
- Ruokaa Eero Mäkelän tapaan, Kauppalehti Business Books, 1987, kaksi painosta, myyty 11 000 kappaletta
- 125 keskeisintä ravintolaruoka-annosta, Hannu Lehtisen ja Osmo Norhan kanssa, toim. Veijo Turpeinen, Ammattikasvatushallitus, 1988
- Pyttipannu ja Zuppa Romana, ruokamatkoilla Eero Mäkelän mukana, Otava, 1989
- Kultainen Keittokirja, osat 3–4, asiantuntijana, WSOY, 1989
- Tammen suuri keittotaito, asiantuntijana, Tammi, 1990
- Suomalaisen keittiön aarteet, Otava, 1991
- 22 parasta silakkaruokaa Eero Mäkelä tapaan, videokasetti, 1992
- Suomalaisen keittiön aarteet, Otava, 1992
- yhdessä Gero Hottingerin ja Pekka Immosen kanssa, kuvat Kaj G. Lindholm: Muikkutortusta riekonrintaan. Uusia suomalaisia makuelämyksiä. Helsinki: Otava, 1995 (2. painos 1997). ISBN 951-1-13810-3.
- saksaksi Neue kulinarische Erlebnisse aus Finnland, Otava, 1995, ISBN 951-1-13812-X.
- ranskaksi Nouvelles saveurs finlandaises, Otava, 1995, ISBN 951-1-13813-8.
- englanniksi New flavours from Finland, Otava, 1995, ISBN 951-1-13811-1.
- yhdessä Merja Sillanpään kanssa: Talon tapaan. Suomalaisten keittiömestarien 50 vuotta. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1777-4.
- Ruoan ja viinin liitto, Otava, 2002
- Kobraa lautasella Anthony Bourdain, asiantuntijana, Otava, 2002
- Kulinaristin aakkoset, yhdessä Marja-Liisa Ahjomaan kanssa, Otava, 2004
- Sata parasta, näitä aterioita et unohda, Otava, 2006.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anna Paljakka, Suomalaisen ruuan keulakuva, Helsingin Sanomat 12.6.2008, s. C7 muistokirjoitus.
- Jaakko Kolmonen, puheenvuoro:[vanhentunut linkki] Eero Mäkelä (1942–2008) In memoriam, Finfood-uutispalvelu 18.6.2008
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ YLE: 80-luku: Minä olen muistanut, Jakso 6 Lasten mehuhetki - 1980-luvun ruokakulttuuri. Eero Mäkelän haastattelu. YLE AREENA. 5.12.2008. YLE.
- ↑ Suomen Keittiömestarit ry
- ↑ Arkistoitu kopioVuoden ravintolat Suomen gastronomien seura, gastronomit.fi. Arkistoitu 4.12.2017. Viitattu 17.12.2017.
| ||||||||||
