Edward Burne-Jones

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Edward Burne-Jones
Edward Burne-Jones. Burne-Jonesin pojan Philip Burne-Jonesin 1898 tekemä heliogravyyri.
Edward Burne-Jones. Burne-Jonesin pojan Philip Burne-Jonesin 1898 tekemä heliogravyyri.
Henkilötiedot
Koko nimi Edward Coley Burne Jones
Syntynyt28. elokuuta 1833
Birmingham
Kuollut17. kesäkuuta 1898 (64 vuotta)
Lontoo
Kansalaisuus brittiläinen
Ammatti taidemaalari
Taiteilija
Taidesuuntaus Prerafaeliitit, Arts and Crafts

Edward Burne-Jones, koko nimeltään Edward Coley Burne Jones (28. elokuuta 1833 Birmingham17. kesäkuuta 1898 Lontoolähde?), oli englantilainen taidemaalari ja kuvittaja. Hän kuului prerafaeliittien lähipiiriin[1]. Burne-Jones teki paljon taiteellista yhteistyötä ystävänsä William Morrisin kanssa.

Burne-Jones syntyi Birminghamissa, ja hänen äitinsä kuoli pian synnytyksen jälkeen.lähde? Kauppiasisä[1] ja ankara taloudenhoitajatar kasvattivat Edwardin. Hän opiskeli Birminghamin taidekoulussa 1848–1852, minkä jälkeen hän pääsi Oxfordiin Exeter Collegeen opiskelemaan teologiaa. Oxfordissa hän tutustui William Morrisiin ja sai vaikutteita John Ruskinilta. Opiskeluaikoinaan Burne-Jones myös ihastui Maloryn kuningas Arthurista ja pyöreän pöydän ritareista kertovaan Le Morte d'Arthur -runoelmaan. Teos innoitti Burne-Jonesia hänen loppuelämänsä ajan.lähde?

Burne-Jones aikoi alun perin papiksi, mutta Morris innosti hänet ryhtymään taiteilijaksi. Vuonna 1856 Burne-Jones tapasi taidemaalari Dante Gabriel Rossettin. Rossettin tapaaminen oli käännekohta Burne-Jonesin elämässä. Hän keskeytti opintonsa yliopistossa ja muutti Lontooseen, jossa hän ja Morris alkoivat tehdä taidetta Rossettin opastuksella. Burne-Jones kehitti kuitenkin oman tyylinsä, johon vaikuttivat muun muassa Italian-matkat, joilla varsinkin 1400-luvun taidemaalarit Sandro Botticelli, Filippino Lippi ja Andrea Mantegna tekivät häneen suuren vaikutuksen. Heidän teostensa melankoliset ja hillityt hahmot huokuivat romanttisen mystiikan tunnelmaa, joka vetosi Burne-Jonesin vilkkaaseen mielikuvitukseen.[2]

Burne-Jonesin ensimmäinen taidenäyttely vuonna 1877 oli suuri menestys. Esillä olivat muun muassa maalaukset Merlinin lumoaminen ja Venuksen peili. Häntä pidettiin koko elämänsä ajan yhtenä merkittävimmistä Iso-Britannian taidemaalareista. Burne-Jonesin kuoltua hänen vaikutuksensa on kuitenkin ollut merkittävintä lähinnä käyttötaiteissa, erityisesti lasimaalauksissa. Burne-Jones oli huomattava lasimaalausten tekijä, ja yhdessä Morrisin kanssa he tekivät lasimaalauksia useisiin kirkkoihin. Burne-Jones toteutti uransa aikana lisäksi useita metalli-, kaakeli- ja gessoreliefejä, gobeliineja sekä koristeli pianoja ja urkuja sekä suunnitteli kuvakudoksia, kuten Oxfordin Exeter Collegen Tietäjien kumarrus. Burne-Jones teki myös kuvituksia useisiin Morrisin kirjapainon Kelmscott Pressin julkaisemiin teoksiin. Burne-Jones teki muun muassa 87 kuvitusta vuonna 1896 painettuun niin kutsuttuun Kelmscott Chauceriin, Geoffrey Chaucerin koottujen teosten painokseen, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen upeimpana painettuna kirjana.[2]

Burne-Jonesin aiheet perustuivat yleensä kirjallisuuteen, lähinnä Geoffrey Chaucerin ja Maloryn teoksiin sekä kreikkalaiseen mytologiaan. Hänen tyylinsä oli romanttista ja unenomaista, ja hän käytti yleensä hillittyjä värisävyjä.lähde?

Burne-Jones sai baronetin arvon vuonna 1894.[2]

Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Aino Malmberg, Edward Burne-Jones. Valvoja 1898, s. 580–589 Verkossa. Internet Machine Malmberg kuvaa artikkelissa vierailuaan Burne-Jonesin luona.
  2. a b c Edward Burne-Jones Encyclopedia Britannica. Viitattu 28.4.2023. (englanniksi)