Pyöreän pöydän ritarit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Arthur-tarinoiden hahmoja. Hip hop -yhtye Royal Familyn albumista kertoo artikkeli Pyöreän pöydän ritarit (albumi).
Pyöreän pöydän ritareita. Keskiaikaisen käsikirjoituksen kuvitusta.

Pyöreän pöydän ritarit olivat kuningas Arthurin palvelijoita ja vasalleja. Tarinoissa he edustivat ritarillisuuden parhaita puolia.

Nimitys "Pyöreän pöydän ritarit" tulee siitä, että he kokoontuivat Arthurin linnassa Camelotissa pyöreän pöydän ympärille. Koska pöytä oli pyöreä, olivat kaikki samanarvoisia. Ritareiden lukumäärä vaihtelee eri lähteissä.

Kuningas Arthuriin liittyvissä legendoissa pyöreä pöytä mainitaan ensimmäisen kerran Wace of Jerseyn teoksessa Roman de Brut vuonna 1155. Sen mukaan kuningas Arthurilla oli pyöreä pöytä, jotta kukaan hänen pöytänsä ääreen istuvista paroneistaan ei voisi väittää olevansa muita tärkeämpi. Pyöreän pöydän kaunokirjallinen merkitys 1200-luvun ritarirunoelmissa oli siinä, että se antoi Arthurin hovin ritareille yhteisen nimen ja kollektiivisen persoonallisuuden. Pyöreän pöydän ritareista tulikin itse asiassa Euroopassa myöhemmin perustettujen suurten ritarikuntien esikuva. Kun Thomas Malory kirjoitti vuonna 1470 Le Morte Darthurin, yhdistettiin ritarillisuuden käsite jo erottamattomasti ruhtinaiden hoveihin perustettuihin ritaristoihin.[1]

Robert de Borronin noin vuodelta 1200 peräisin olevassa runoelmassa Joosef Arimatialainen sankari Percivalin etsimä Graalin malja samaistettiin maljaksi, josta Kristus joi viimeisellä ehtoollisella. Joosef sai tehtäväkseen valmistaa pöydän viimeisen ehtoollisen muistoksi ja jättää yhden paikan vapaaksi symboloimaan Kristuksen pettäneen Juudaksen istuinta. Tälle tyhjälle paikalle, jota kutsuttiin nimellä Siege Perilous, vaarallinen istuin, ei voinut istua kukaan muu kuin se sankari, jonka oli määrä löytää Graal. Vulgata-syklin romanttiset proosateokset liittivät 1200-luvulla Graalin Arthur-legendoihin, ja Graalin pöytä toimi Arthurin pöydän esikuvana. Myös Arthurin pöydässä oli tyhjä istuin. Uskottiin, että pöydän oli valmistanut velho Merlin Arthurin isälle Uther Pendragonille. Se siirtyi sittemmin kuningas Leondegrancen omistukseen, joka lahjoitti sen Arthurille tyttärensä Guineveren myötäjäislahjana. Pyöreän Pöydän ääreen saattoivat istua vain kaikkein uljaimmat ritarit, kun taas Siege Perilous jätettiin odottamaan puhtaan ritari Galahadin saapumista. Galahad löytäisi Graalin maljan ja toisi täyttymyksen Arthurin ihmeelliselle valtakunnalle.[1]

Sir Thomas Malory kuvaa pyöreän pöydän ritareiden säännöt seuraavaan tapaan:

  • Ritari ei murhaa
  • Ritari välttää petosta
  • Ritari ei ole koskaan julma ja antaa armon niille, jotka sitä pyytävät
  • Ritari auttaa aina ylhäisiä naisia tai leskiä
  • Ritari ei koskaan ahdistele ylhäisiä naisia tai leskiä
  • Ritari ei koskaan lähde taistoon lemmenasioiden tai maallisten kiistojen tähden

Joidenkin legendojen mukaan lähes kaikki pyöreän pöydän ritarit tuhoutuivat etsiessään Graalin maljaa. Lopulta Bors, Galahad ja Percival löysivät pyhäinjäännöksen.

Mahdolliset esikuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyöreän pöydän ritarien olemassaoloa on pidetty pelkkänä keskiaikaisena legendana, mutta mahdollisen historiallisen Arthurin henkivartiosto on saattanut koostua myöhäisroomalaisista sarmatialaisista katafrakteista, joita 400-luvun alussa oli sijoitettuna myös Britanniaan. Katafraktin haarniska peitti koko miehen ja hevosen, ja oli raskaampi kuin varhaisen ritarin. Galliasta on löydetty 400-luvulta kolikoita, joissa on kuvattu täyshaarniskoitu katafrakti, joka peitsellään lävistää barbaarin. Katafraktia pidetään yleisesti ritarin esiasteena.

Pyöreän pöydän ritareita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b J.E. Luebering and the Editors of Encyclopaedia Britannica: Round Table Encyclopaedia Britannica. Encyclopaedia Britannica inc. Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyöreän pöydän ritarit.