Eckertin projektio

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eckertin I projektion mukainen maailmankartta
Eckertin II projektion mukainen maailmankartta
Eckertin IV projektion mukainen maailmankartta
Eckertin VI projektion mukainen maailmankartta

Eckertin projektiot ovat kuusi saksalaisen maantieteilijä Max Eckertin vuonna 1906 laatimaa, maailmankartoissa käytettäviksi tarkoitettua karttaprojektiota. Niissä kaikissa leveyspiirit näkyvät yhdensuuntaisina vaakasuorina janoina, myös pohjois- ja etelänapa, joita vastaavien janojen pituus on puolet päiväntasaajaa vastaavan janan pituudesta. Kartan keskipisteen kautta kulkeva pituuspiiri näkyy pystysuorana janana, jonka pituus on puolet päiväntasaajan pituudesta.

Eckertin eri projektioista käytetään järjestyslukuja, jotka merkitään tavallisesti roomalaisilla numeroilla. Eckertin I ja II projektioissa pituuspiirit, keskimmäistä lukuun ottamatta, näkyvät kahdesta janasta koostuvina murtoviivoina, jotka tekevät mutkan päiväntasaajan kohdalla. III ja IV projektioissa ne ovat muodoltaan ellipsin kaaria paitsi kartan reunalla olevat puoliympyröitä. V ja VI projektioissa ne ovat sinikäyrän kaaria. I, III ja V projektioissa leveyspiirit ovat tasavälein siten, että eri paikkojen etäisyydet päiväntasaajasta näkyvät oikeassa suhteessa. II, IV ja VI projektiot sen sijaan ovat oikeapintaisia eli niissä eri alueiden pinta-alat näkyvät oikeassa suhteessa. Tämä kuitenkin edellyttää, että leveyspiirit eivät niissä ole tasaväliset, vaan pohjois-eteläsuuntainen mittakaava pienenee napoja kohti mentäessä.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eckertin projektioista yleisimmin käytössä ovat IV ja VI projektio. IV projektio on tullut suosituksi erityisesti Yhdysvalloissa, joissa muun muassa National Geographic Society on käyttänyt sitä julkaisemissaan maailman­kartoissa. Sitä käytetään myös erilaisissa teemakartoissa, esimerkiksi eri alueiden ilmastoja kuvaavissa. Myös Eckertin VI projektiota on käytetty Yhdys­valloissakin kartastoissa ja koulukirjoissa, mutta aikoinaan se tuli suosituksi erityisesti Neuvosto­liitossa. Myös suomalaisissa koulukartastoissa se on esiintynyt, ja siitä on käytetty nimitystä ”Eckertin oikeapintainen polarongkoidi nro 6”.[1]

Matemaattiset määritelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkitään paikkakunnan leveysastetta kreikkalaisella kirjaimella φ ja pituusastetta kirjaimella λ. Tällöin paikkakunta, jonka leveysaste on φ ja pituusaste λ, tulee Eckertin IV projektiossa pisteeseen, jonka karteesiset koordinaatit ovat

missä λ0 on kartan keskimeridiaani ja θ on ratkaistava yhtälöstä

[2]

Tästä yhtälöstä :lle voidaan lasketa likiarvoja esimerkiksi Newtonin menetelmällä.[2]

Eckertin VI projektiossa sama paikkakunta tulee pisteeseen, jonka karteesiset koordinaatit ovat:

missä on ratkaistava yhtälöstä

[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. esim. Carl Mannerfelt, Gösta Lundqvist, Heikki Väänänen: ”Maailma (useita teemakarttoja ilmastosta ja eri seutujen tuotteista)”, Oppikoulun kartasto, s. 58–61. Käytetty projektio merkitty useimpien karttojen alalaitaan.. WSOY, 1967.
  2. a b Eckert IV Projection MathWorld. Viitattu 21.11.2015.
  3. Eckert VI Projection MathWorld. Viitattu 21.11.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]