Dutra DR-50
| Dutra DR-50 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
.svg){kind=small}  Unkari |
| Valmistaja | Vörös Csillag Traktorgyár |
| Valmistusvuodet | 1951–1966 |
| Luokka | maansiirtoajoneuvo[1] |
| Seuraaja | Dutra G-116[2] |
| Mitat ja massat | |
| Kantavuus | 6 050 kg[3] |
| Kuormatila | 3,5 m³[4] |
| Omamassa | 4 950 kg |
| Pituus | 4 080 mm |
| Leveys | 2 215 mm |
| Korkeus | 2 380 mm (ilman ohjaamoa) |
| Akseliväli | 2 350 mm[3] |
| Moottori, voimansiirto ja alusta | |
| Moottori | Csepel DU413.47[5] |
| Iskutilavuus | 5 322 cm³ |
| Teho | 50-60 hv[1] |
| Polttoaine | dieselöljy |
| Kulutus | keskimäärin 27,5 l/100 km |
| Polttoainesäiliö | 92 l |
| Vetotapa | 4×2 |
| Vaihteisto | 3+1 sekä kaksiportainen alennusvaihde |
| Jarrut | mekaanisesti toimivat rumpujarrut takapyörissä[3] |
Dutra DR-50 oli unkarilaisen Vörös Csillag Traktorgyárin vuosina 1951–1966 valmistama maansiirtoajoneuvo, jonka kuormankantokyky oli noin kuusi tonnia. Ajoneuvon erikoisuutena oli kuljettajan istuimen kääntömahdollisuus ja erillinen ohjauspyörä peruuttamista varten.
Merkittävä osa ajoneuvoista valmistettiin vientiin. Dutra DR-50:n seuraaja oli vuonna 1966 esitelty Dutra G-116.
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Unkarin kansantasavallan ensimmäiseen viisivuotissuunnitelmaan oli sisällytetty runsaasti kuljetuskalustoa. Vuonna 1950 ryhmä Csepel-yhtiön Kispestin tehtaan insinöörejä alkoi suunnitella kapasiteetiltaan 5–6 tonnin maansiirtoajoneuvoa, jonka tulisi olla ketterä, maastokelpoinen, edullinen ja luotettava. Pääkomponentit lainattiin Csepel D350 -kuorma-autosta. Ajoneuvon merkiksi tuli Dutra, jossa oli yhdistetty englannin kielen sanat dumper ja tractor.[1]
Ajoneuvon moottori ja voimansiirto taka-akseleineen muodostivat yhtenäisen, jousittamattoman rungon; vain etuakseli oli jousitettu. Erikoisuutena oli pystysuoran ohjauspylvään varassa kääntyvä kuljettajan istuin, jonka avulla ajoneuvoa saattoi peruuttaa kasvot kulkusuuntaan.[1]
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Läpäistyään testit Dutra DR-50 siirtyi sarjavalmistukseen vuonna 1951. Niitä käytettiin aluksi metrolinjan rakennustyömaalla.[1]
Kun ajoneuvoon tuli hydraulinen kippi, mallinimeksi tuli DR-50C. Vuonna 1961 esiteltiin DR-50D, jossa oli kiinteästi asennettu teräksinen ohjaamo.[2] Samalla kuljettajan istuimen kääntömahdollisuus poistui.[1] Muunnelma DR-50SD oli itsekuormaava maansiirtoajoneuvo,[2] jonka ammattitaitoinen kuljettaja pystyi kuormaamaan täyteen viidessä minuutissa.[1] DR-50FD, toiselta nimeltään B-1,[2] maansiirtoajoneuvon alustaan pohjautunut kauhakuormaaja, joka oli suosittu edullisen hintansa tähden.[5]
Kispestin tehtaan 10 000. Dutra valmistui vuonna 1962; tuohon mennessä 3 000 yksilöä oli myyty kotimaan markkinoilla ja 7 000 ulkomailla vientiyritys MOGÜRTin kautta.[1] Vientimarkkinoihin lukeutui muun muassa Neuvostoliitto.[2]
DR-50:n seuraaja Dutra G-116 tuli valmistukseen vuonna 1966.[2]
Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Moottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Moottori oli tyypiltään Csepel DU413.47,[5] joka oli muunnelma Csepel D413 -kuorma-autonmoottorista. Se oli iskutilavuudeltaan 5,3-litrainen nelisylinterinen, nestejäähdytteinen dieselmoottori, jonka sylinterinhalkaisija oli 110 mm ja iskun pituus 140 mm.[3] Teho oli 50–60 hv.[1] Moottorissa oli märät sylinteriputket ja erilliset kannet jokaiselle sylinterille.[3]
Voimansiirto ja alusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voima välittyi moottorilta kaksilevyisen kuivan kytkimen kautta ajoneuvon päävaihteistoon, jossa oli kolme vaihdetta eteen ja yksi taakse. Kaksiportainen alennusvaihde kaksinkertaisti välitysten määrän. Vetävän taka-akselin runko oli valmistettu teräsvalusta. Pyörännavoissa oli planeettavälitys ja vetopyörästössä tasauspyörästön lukko. Takapyörien rumpujarrut toimivat mekaanisen välityksen kautta; seisontajarru vaikutti voimansiirtoon. Etuakselilla oli erillisjousitus ja jousena poikittain asennettu puolielliptinen lehtijousi.[3]
Ohjaus ja hallintalaitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ohjauspylväs oli asetettu pystysuoraan, ja ohjausvälitys toimi kartiohammaspyörien kautta ohjausvaihteeseen. Pylvääseen oli asennettu kaksi ohjauspyörää, joista toinen etupuolelle ja toinen takapuolelle. Kuljettajan istuin kääntyi ohjauspylvään varassa. Lattialla oli kaksi paria polkimia eteenpäinajoa sekä peruutusta varten.[3] Teräksisellä ohjaamolla varustetuissa malleissa kääntömahdollisuutta ei ollut.[1]
Ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ajoneuvon omamassa oli 4 950 kg ja kokonaismassa 11 000 kg. Huippunopeus oli 28,5 km/h ja keskimääräinen polttoaineenkulutus 27,5 litraa sadalla kilometrillä. Mäennousukyky täydellä kuormalla oli 30 %.[3] Lavan tilavuus oli 3,5 kuutiometriä.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j Dutra szállító- és rakodógépek - Föld, munka, gép Retro Mobil. 20.8.2013. Auto News Kft. Viitattu 19.12.2014. (unkariksi)
- ↑ a b c d e f Dutra (Венгрия) Sovautoimport. Viitattu 19.12.2014. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e f g h Technische Angaben. (esite) Dutra DR-50 Dumper, 1950- tai 1960-luku. Mogürt. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.12.2014. (saksaksi)
- ↑ a b Kuvaus. (esite) Dutra DR-50 Dumper, 1950- tai 1960-luku. Mogürt. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.12.2014. (saksaksi)
- ↑ a b c Краснов, А.: Тяжеловозы стран социализма. Основные Средства, 2004, nro 9. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.12.2014. (venäjäksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dutra DR-50 Wikimedia Commonsissa
