Dublinin eläintarha
Dublinin eläintarha on Dublinin Phoenix Parkissa Irlannissa sijaitseva eläintarha, joka avattiin 1. syyskuuta 1831.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dublinin eläintarhan perusti Zoological Society of Ireland (Irlannin eläintieteellinen seura), joka vastaa sen toiminnasta edelleen. Varhaiseen kokoelmaan kuului apinoita, leijonia, leopardeja, karhuja ja papukaijoja. Vuonna 1835 eläintarha vuokrasi elefantin ja sarvikuonon kesäkuukausiksi. Vuonna 1836 Lontoon eläintarha lahjoitti Dublinin eläintarhalle elefantin. Alun perin Dublinin eläintarha oli avoin vain Zoological Societyn jäsenille, näiden ystäville ja henkilöille, joilla oli varaa korkeisiin pääsymaksuihin. Edullinen pääsy eläintarhan alueelle sunnuntaisin sallittiin kaikille vuonna 1840.[2] Tässä vaiheessa Lontoon eläintarhan Dubliniin lahjoittamia nisäkkäitä oli 46 ja lintuja 72.[1] Halpa sisäänpääsy Dublinin eläintarhaan laajennettiin kattamaan myös yleiset juhlapyhät ja illat. Vuonna 1854 Zoological Societylle myönnettiin vuosittainen hallituksen apuraha. Vuosi myöhemmin eläintarhaan ostettiin leijonapari. 1860-luvulla kunniasihteeri Samuel Haughtonin johdolla eläintarhan aluetta laajennettiin kattamaan järvi. Alueelle rakennettiin lahjoitetuin varoin myös apinatalon, akvaarion ja leijonatalon kaltaisia pysyviä tiloja. Kokoelman laajeneminen jatkui esimerkiksi vuonna 1885 orangutangin hankkimisella neljää leijonanpoikasta vastaan.[2]
1900-luvun alkupuolella Ison-Britannian siirtomaissa palvelleet irlantilaiset lähettivät Dublinin eläintarhaan muun muassa kirahvin, paviaaneja, lumileopardeja ja muita eksoottisia eläimiä. Ensimmäisen maailmansodan syttymisen aikaan Dublinin eläintarhan kokoelmiin kuuluivat gorilla, simpanssi, orangutangi ja gibboni. Ensimmäisen maailmansodan aikana eläintarhan ylläpito vaikeutui, mutta eläintarha selviytyi henkilökohtaisia varojaan sen ylläpitoa varten käyttäneiden Zoological Societyn jäsenten avulla. Toisen maailmansodan aikana ja jälkeen Dublinin eläintarhan suosio oli kuitenkin huomattava. Kokoelman koko väheni, mutta kävijämäärät kasvoivat 173 000:sta (1939) 343 000:een (1950). 1950–1960-luvuilla monet eläinlajit tulivat helpommin saataviksi vapailla markkinoilla; Dublinin eläintarha hankkikin sarvikuonon, virtahevon ja kirahvin. Kävijöitä varten järjestettiin aktiviteetteja, kuten elefanttiratsastusta. 1970-luvulla eläinten osto ja myynti alkoi hiipua. Samanaikaisesti eläinten suojelun ja eläintarhan kasvatuksellisen tehtävän merkitykset alkoivat korostua. 1980-luvulla Dublinin eläintarhalla oli resurssipulan johdosta vaikeuksia pysytellä kansainvälisesti suurissa eläintarhoissa toimeenpantujen uudistusten tahdissa. Kävijämäärät vähenivät, ja vuonna 1990 eläintarha oli sulkemisen partaalla. Hallituksen tuki ja yleisön apu kuitenkin saivat eläintarhan jatkamaan toimintaansa. Vuonna 1997 aloittava presidentti Mary McAleese lahjoitti eläintarhan käyttöön maata ja järven, jotka aiemmin olivat kuuluneet presidentin asumuksen eli Áras an Uachtaráin alueeseen.[2] Nykyään Dublinin eläintarha kattaa 28 hehtaarin alueen.[1]
2000-luvun kuluessa Dublinin eläintarhaa on kehitetty voimakkaasti. Vuonna 2007 avattiin Kaziranga-metsäpolku elefanteille. Sittemmin eläintarhaan on perustettu muun muassa afrikkalainen savannialue, gorillasademetsä, merileijonien laakso ja orangutangimetsä. Vuonna 2011 Dublinin eläintarhan vuosittaiset kävijämäärät saavuttivat miljoonan. Kävijämäärä pysyi joka vuosi yli miljoonassa vuoteen 2020 ja koronapandemiaan asti. Koronapandemian aikana eläintarha suljettiin pidemmäksi aikaa, mutta marraskuussa 2020 onnistuttiin kahdessa vuorokaudessa keräämään eläintarhan hyväksi varoja yli kahden miljoonan euron verran yleisölle esitetyn avunpyynnön ansiosta.[2]