Disko ja ydinsota
| Disko ja ydinsota | |
|---|---|
| Disko ja tuumasõda | |
 Elokuvan juliste |
|
| Ohjaaja | Jaak Kilmi |
| Käsikirjoittaja |
Kiur Aarma Jaak Kilmi |
| Tuottaja | Kiur Aarma |
| Säveltäjä | Ardo Ran Varres |
| Kuvaaja | Asko Kase |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Viro |
| Tuotantoyhtiö |
Eetriüksus Helsinki-filmi |
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta |
10. huhtikuuta 2009 24. syyskuuta 2009 |
| Kesto | 80 min. |
| Alkuperäiskieli | viro |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Disko ja ydinsota (vir. Disko ja tuumasõda) on virolainen dokumenttielokuva vuodelta 2009. Elokuva käsittelee Suomen televisiolähetysten vaikutusta Neuvosto-Viroon.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset tiedot siitä, että Pohjois-Virossa katsotaan Suomen televisiota ovat 1960-luvun lopulta. Espooseen pystytettiin vuonna 1971 uusi tv-aseman lähetysmasto, joka mahdollisti Suomen televisiokanavien lähes häiriöttömän katselun myös Tallinnassa ja muualla Pohjois-Virossa. Elokuvassa pohditaan, sijoitettiinko masto tarkoituksella Espooseen, jotta Suomen tv-kanavia olisi mahdollista katsoa myös Neuvosto-Virossa.[1]
Virolaisiin televisioihin piti tehdä muutoksia, koska koko silloisessa Neuvostoliitossa oli käytössä SECAM-järjestelmä ja Suomessa PAL-järjestelmä. Mutta Jaak Kilmin mukaan "Joka perheessä tunnettiin joku, joka osasi sen tehdä."[1] Lisäksi vastaanottoon tarvittavat antennit tehtiin tarvittaessa vaikka elohopeamittarista.[2]
Dokumentissa on lavastettuja kohtauksia, joissa kahdeksanvuotias Jaak[3] lupaa kertoa etelävirolaiselle serkulleen Urvelle televisiosarja Dallasin tapahtumista. Urve taas kiertää kotikylässään kertomassa muille televisiosarjojen juonenkäänteistä.[1]
Toisaalla Ritari Ässää seuranneet tallinnalaiset pikkupojat etsivät niitä kaupungin harvoja ulkomaisia autoja. Jaak seuraa kotinsa ikkunasta, miten eräs poika puhuu rannekellonsa kautta autolle. Kesäkuussa 1987 huhutaan, että Suomen televisiossa esitetään Emmanuelle. Tämän seurauksena sadat autot muualta maasta suuntaavat kohti Tallinnaa.[4]
Disko ja ydinsota väittää, että Suomen televisio vaikutti osaltaan Neuvostoliiton romahtamiseen 1991.[1]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Disko ja ydinsota huomioitiin laajalti virolaisessa mediassa. Eesti Päevaleht haastatteli Suomen Viron suurlähettilästä Jaakko Kalelaa dokumenttiin liittyen. Postimees-lehden toimittaja Alo Lõhmus ihmetteli, miksi Suomen television merkitystä ei ollut aikaisemmin tutkittu vakavasti. Lõhmus kuvaili Suomen televisiota "henkiseksi ydinpommiksi", joka hajotti hölmön järjestelmän. Etelä-Virossa dokumenttia arvosteltiin Tallinna-keskeisyydestä.[4]
Elokuva esitettiin Yle TV1:n Ykkösdokumentti-ohjelmapaikalla 11. lokakuuta 2009.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Kinnunen, Kalle: Unelmien salakuljettaja. Suomen Kuvalehti, 25.9.2009, nro 39, s. 38–43.
- ↑ Disko ja ydinsota 2009. Viron Suomen-instituutti. Arkistoitu 11.6.2011. Viitattu 26.9.2009.
- ↑ Suomen tv opetti virolaisille diskoa Helsingin Sanomat. 7.4.2009. Viitattu 25.9.2009. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b Virolaisen hittidokumentin ohjaaja: Suomen televisio on osa sukupolvemme historiaa 14.7.2009. Suomen Tallinnan suurlähetystö. Viitattu 26.9.2009.
- ↑ Disko ja tuumasõda (2009) Elonet. Viitattu 2.8.2012.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Disko ja ydinsota Internet Movie Databasessa (englanniksi)