Demodulaatio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Demodulaatio tarkoittaa alkuperäisen signaalin erottamista moduloidusta signaalista. Moduloitu signaali on usein suuritaajuista, esimerkiksi kun alkuperäinen signaali on sekoitettu kantoaaltoon ja se sisältää pienitaajuisemman signaalin (esim. ääniradiolähetys). Demodulaatioon on kehitetty useita menetelmiä, riippuen käytetystä modulaatio-menetelmästä.

Amplitudimoduloitu (AM) signaali voidaan demoduloida (eli ilmaista) käyttämällä verhokäyräilmaisinta (engl. Envelope Detector).[1]. Verhokäyräilmaisin on elektroninen piiri, jonka sisääntuloon syötetään amplitudimoduloitu suuritaajuuksinen signaali ja ulostulosta saadaan signaalin verhokäyrä. Verhokäyräilmaisimissa voidaan käyttää puoliaalto- tai kokoaaltotasasuuntaustekniikkaa. Yksinkertainen ilmaisin on diodi, johon perustuivat mm. AM lähetysten alkuaikoina yleiset kidekoneet.

Taajuusmoduloidun (FM) signaalin demodulointiin voidaan käyttää esimerkiksi Foster-Seeley diskriminaattoria, jossa taajuusmuutokset muutetaan amplitudimuutoksiksi.

Vaihemoduloidun (PM) samoin kuin taajuusmoduloidun signaalin demodulointiin käytetään monesti vaihelukittua silmukkaa[2] (Phase Locked Loop, PLL).

Delta-sigma (ΔΣ) moduloidun signaalin demodulaattorina voidaan periaatteessa käyttää yksinkertaista alipäästösuodatinta.

  1. Lehto, A., Räisänen, A. (2006): "RF- ja mikroaaltotekniikka", kahdeksas, uudistettu painos, Otatieto, Helsinki, s. 219, 2006.
  2. Floyd, Thomas L. (1999); "Electronic Devices", 3. painos, ss. 893-897, Prentice-Hall, New Jersey, 1999.