Darobaktiini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Darobaktiini
Molekyylimassa 966.022 g·mol−1
Kemiallinen kaava C47H55N11O12

Darobaktiini on kokeellinen antibiootti, joka saattaa tehota gramnegatiivisiin patogeeneihin. Yhdiste vaatii vielä testausta ennen kun sitä voidaan mahdollisesti käyttää hoitona ihmisten infektioissa.

Darobaktiiniksi nimetty yhdiste löydettiin vuonna 2019 Photorhabdus-lajin bakteerista, jotka ovat läheistä sukua esimerkiksi Escherichia colille. Photorhabdus-lajin mikrobit ovat entomopatogeenisten nematodien symbiontteija ja löydettävissä niiden mikrobiomista. Nematodit tunkeutuvat isäntänsä toukkaan ja vapauttavat symbionttinsa, jotka pystyvät vapauttamaan hermomyrkkyjä tehden toukan liikuntakyvyttömäsi, sekä erilaisia antimikrobisia aineita jotka taistelevat toukan sisällä olevia muita bakteereita vastaan.[1]

Rakenne ja toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Darobaktiini on modifioitu heptapeptidi, sitä koodaa hiljainen operoni ja sen syntetisoidaan ribosomaalisesti. Darobaktiini koostuu seitsemästä aminohaposta ja on antibiootiksi suuri molekyyli. Darobaktiini on liian suuri pystyäkseen tunkeutumaan gramnegatiivisten bakteerien sisälle, joten sen kohteen täytyi löytyä solun ulkopuolelta.[1]

Darobaktiini kiinnittyy avoimella ulkomembraanilla sijaitsevaan BamA:han.[1] BamA on osa BamABCDE-kompleksia, joka vastaa solun ulkomembraanin proteiinien lisäämisestä periplasmasta ulkomembraaniin.[2] Darobaktiini inhiboi BamA:ta ja siten estää gramnegatiivisten bakteerien ulkomembraanin normaalin kehittymisen aiheuttaen lopulta solun hajoamisen ja solukuoleman. Koska vain gramnegatiivisilla bakteereilla on soluissaan BamA:ta, ei darobaktiinilla ole vaikutusta grampositiivisiin bakteereihin. [1]

Darobaktiinin on todettu inhiboivan BamA:ta sekä in vitro, että eläinmalleissa. Sillä on kohtalainen teho monia erilaisia gramnegatiivisia patogeeneja kohtaan, esimerkkeinä Escherichia coli, Klebsiella pneumoniae ja Pseudomonas auruginosa.[3] Sen on todettu toimivan myös esimerkiksi resistenttejä ESBL- ja KPC-kantoja vastaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Yu Imai, Kirsten J. Meyer, Akira Iinishi, Quentin Favre-Godal, Robert Green, Sylvie Manuse: A new antibiotic selectively kills Gram-negative pathogens. Nature, 19.12.2019, nro 7787, s. 459–464. PubMed:31747680. doi:10.1038/s41586-019-1791-1. ISSN 0028-0836. Artikkelin verkkoversio. en
  2. Yinghong Gu, Huanyu Li, Haohao Dong, Yi Zeng, Zhengyu Zhang, Neil G. Paterson: Structural basis of outer membrane protein insertion by the BAM complex. Nature, 2016-03, nro 7592, s. 64–69. doi:10.1038/nature17199. ISSN 0028-0836. Artikkelin verkkoversio. en
  3. Marcelo C. Sousa: New antibiotics target the outer membrane of bacteria. Nature, 19.12.2019, nro 7787, s. 389–390. doi:10.1038/d41586-019-03730-x. ISSN 0028-0836. Artikkelin verkkoversio. en