ESBL

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

ESBL (Extended Spectrum Beta-Lactamase) tarkoittaa laajakirjoista beetalaktamaasientsyymiä.

Tietyt gramnegatiiviset suolistobakteerit tuottavat ESBL-entsyymiä. ESBL-entsyymi pilkkoo mikrobilääkkeitä ja sitä tuottava bakteeri on näin vastustuskykyinen yleisimmin käytetyille antibiooteille. ESBL-ominaisuuteen voidaan usein siis liittää moniresistenttisyys. Tätä ominaisuutta on tavallisimmin todettu Escherichia coli- ja Klebsiella-bakteerilajeilla. Ihmisen normaaliin suoliston bakteerikasvustoon kuuluvat E. coli ja Klebsiella ovat tavallisimpia virtsatieinfektioiden aiheuttajia. Nämä bakteerit voivat aiheuttaa myös sappirakon tai umpilisäkkeen tulehduksia. ESBL-kannat eivät eroa tavanomaisista E. coli tai Klebsiella-bakteereista, kun tarkastellaan niiden taudinaiheuttamiskykyä. ESBL-bakteeri voi jäädä osaksi suoliston normaalia bakteerikasvustoa. Kantajuus voi olla oireetonta ja (puolivuotta-useita vuosia) pitkäkestoista.[1]

ESBL-kannat voivat levitä kosketustartuntana. ESBL ominaisuus voi levitä bakteerilajista toiseen. Mikrobilääkehoito on tärkein riskitekijä ESBL-bakteerin aiheuttaman infektion saamisessa, koska mikrobilääkitys antaa kasvuedun vastustuskykyisille bakteerikannoille. Riskitekijöitä ovat myös ikä ja laitoshoito, mutta ESBL-kantoja tavataan nuoriltakin henkilöiltä. Osa ESBL-kannoista on todennäköisesti peräisin ulkomailta (muun muassa Etelä-Euroopassa ESBL-kannat ovat yleisiä).[1]

ESBL-entsyymit pystyvät hydrolysoimaan kolmannen polven kefalosporiineja (esimerkiksi kefotaksiimi) ja monobaktaameja (atstreonaami). Yleensä ne kykenevät hajottamaan myös penisilliinejä sekä ensimmäisen ja toisen polven kefalosporiineja.[2]

ESBL todettiin ensimmäisen kerran Saksassa 1982. Alkuun sitä löydettiin vain sairaaloista, mutta vuodesta 2000 alkaen sitä on todettu muuallekin kuin hoitolaitoksissa, ja syynä pidetään tuotantoeläimien E. colia ja salmonellaa. Ihmisillä sitä on esimerkiksi Ruotsissa todettu enenevässä määrin 2000-luvun ensi vuosikymmenen lopulla.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b ESBL 13.4.2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
  2. Laajakirjoiset β-laktamaasit eli ESBL:t 13.4.2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
  3. HEnrik Ennart & Mats-Eric Nilsson, Döden i grytan, Ordfront 2010 sivut 167–168

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]