Cyril Ramaphosa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Cyril Ramaphosa

Cyril Ramaphosa in Tehran.jpg

Etelä-Afrikan 5. presidentti

15.2.2018–

Edeltäjä Jacob Zuma
Etelä-Afrikan varapresidentti

26.5.2014–15.2.2018

Presidentti Jacob Zuma
Edeltäjä Kgalema Motlanthe
Tiedot
Syntynyt 17. marraskuuta 1952 (ikä 65)
Soweto, Transvaalin provinssi, Etelä-Afrikan unioni
Puolue ANC
Puoliso Tshepo Motsepe
Lapset 4

Matemela Cyril Ramaphosa (s. 17. marraskuuta 1952 Johannesburg) on eteläafrikkalainen poliitikko, ammattiyhdistysjohtaja ja apartheidin vastainen aktivisti.[1] Hän oli Etelä-Afrikan varapresidentti vuodesta 2014 ja ANC-puolueen johtaja vuodesta 2017. Jacob Zuman erottua helmikuussa 2018 hän astui Etelä-Afrikan presidentin virkaan.

Opiskellessaan lakia Etelä-Afrikan Turfloopin yliopistossa Ramaphosa osallistui opiskelijapolitiikkaan ja nousi paikallisen musta tietoisuus -järjestön puheenjohtajaksi. Vuonna 1982 Ramaphosa nousi vaikutusvaltaisen Kaivostyöläisten ammattiliiton (engl. National Union of Mineworkers (NUM)) pääsihteeriksi ja oli merkittävä hahmo COSATU:ssa koko 1980-luvun ajan. Vuonna 1991 hänet valittiin ANC:n pääsihteeriksi.[1]

ANC:n pääsihteerinä Ramaphosan rooli oli keskeinen apartheidin päättämiseksi käydyissä neuvotteluissa. Vuonna 1994 Ramaphosa valittiin uudelleen ANC:n pääsihteeriksi Nelson Mandelan tuella. Vuonna 1996 Ramaphosa siirtyi liike-elämän palvelukseen.[1]

Ramaphosa oli osakkaana ja johtajana Lonmin-yhtiössä, joka operoi platinakaivosta. Poliisi ampui 34 lakkoilevaa työläistä yhtiön kaivoksella Marikanassa 16. elokuuta 2012. Lisäksi 78 haavoittui. Ramaphosa oli kehottanut poliisia kovempiin otteisiin kaivosmiehiä vastaan. Marikanan tapauksesta järjestetty tutkimus vapautti Ramaphosan syyllisyydestä, mutta maan oppositio syyttää häntä edelleen. Pian tutkimuksen julkaisun jälkeen Ramaphosa nimitettiin maan varapresidentiksi.[2][3]

Joulukuussa 2017 ANC valitsi Ramaphosan johtajakseen viisivuotiskaudeksi. Hänen vastaehdokkaanaan oli presidentti Jacob Zuman entinen vaimo Nkosazana Dlamini-Zuma.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]