Savukaapuyökkönen
| Savukaapuyökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Aitoyökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Kaapuyökköset Cuculliinae |
| Suku: | Kaapuyökköset Cucullia |
| Laji: | lactucae |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cucullia lactucae |
|
| Katso myös | |
Savukaapuyökkönen (Cucullia lactucae) on kaapuyökkösiin lukeutuva, melko kookas, harmaa yöperhoslaji. Se on Suomessa eteläinen ja melko harvinainen tuttavuus, jonka löytää tyypillisimmin toukkana.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Savukaapuyökkösen kanssa erityisen samannäköisiä ovat tuhkakaapuyökkönen (Cucullia lucifuga) ja kellerväkaapuyökkönen (Cucullia umbratica) eikä kolmikon perhosia ole helppoa erottaa toisisaan. Savukaapuyökkösen etusiivet ovat pitkät, pituuteensa nähden leveämmät kuin tuhkakaapuyökkösellä, ulkoreunasta selvästi pyöristyneet ja pohjaväriltään puhtaan vaalean harmaat. Siivissä ei ole kovin selkeää kuviointia, vain muutama tumma pitkttäisviiru eivätkä yökköstäplät juuri erotu. Takasiivet ovat tumman harmaat, tyvestä hieman vaaleammat ja koiraalla vaaleammat kuin naarailla. Takaruumiin tyvi on selkäpuolelta kokonaan vaaleanharmaa. Siipiväli 44–48 mm.[2][3][4][5]
Toukka on räikeän kelta-valkoinen laajoilla mustilla täplillä.[2]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
,_2011-09-17.jpg)
Savukaapuyökkösen levinneisyys kattaa Euroopan läntisimpiä ja pohjoisimpia osia lukuun ottamatta, ja ulottuu idässä Siperian itäosiin.[3][5] Suomessa se on levinneisyydeltään vahvasti lounaispainotteinen, mutta on viime vuosina levinnyt rannikkoa pitkin itään ja jonkin verran myös sisämaahan[4]. Esiintymisalueen pohjoisraja on suunnilleen Pori-Tampere-Imatra-linjalla. Perhoset ovat lennossa yhtenä sukupolvena kesäkuun alusta elokuulle.[4][6]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajin elinpaikkoja ovat lämpimät hiekka- tai sorapohjaiset maastot sekä kuusimetsien reunat, rannat ja kulttuuriympäristöt. Esiintyminen on paikoittaista. Perhoset lentävät yöllä, käyvät kukilla, ja tulevat jossain määrin myös valolle. Aikuisia perhosia tavataan kuitenkin vain harvoin ja yksitellen, ellei niitä erikseen toukista kasvata. Sen sijaan toukkia saattaa löytyä suuriakin määriä. Kotelo talvehtii maaperässä kotelokopan suojaamana.[5][4][3]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukan ravintokasveja ovat etenkin jänönsalaatti (Mycelis muralis) sekä keltanot (Hieracium) ja valvatit (Sonchus), joskus muutkin mykerökukkaiset.[4][3][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Savukaapuyökkönen – Cucullia lactucae Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ a b c d Norges sommerfugler (norjaksi)
- ↑ a b c d e Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. Østermarie: BugBook Publishing, 2014. ISBN 978-87-993512-9-9. s. 514
- ↑ a b c d Mikkola K. & Jalas I.: Suomen perhoset. Yökköset 1.. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, 1977. ISBN 951-1-04296-3. s. 164
- ↑ Perhosviki (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Luonnontieteellinen keskusmuseo (Arkistoitu – Internet Archive)