Comptonin kahvilamellakat

Comptonin kahvilamellakoiden 40-vuotisjuhlapäivän muistolaatta.

Comptonin kahvilamellakat olivat elokuussa 1966 San Franciscossa Tenderlonin kaupunginosassa Gene Comptoninin kahvilassa puhjenneet mellakkat, jossa transsukupuoliset asiakkaat nousivat vastustamaan kohtaamaansa poliisiväkivaltaa. Mellakat olivat vastaus väkivaltaiseen ja jatkuvaan poliisin drag queenien ja transihmisten, erityisesti transnaisten, häirintään. Tapaus oli yksi ensimmäisistä HLBT-oikeuksiin liittyvistä mellakoista Yhdysvaltojen historiassa, ennen kuuluisampia vuoden 1969 Stonewallin mellakoita New Yorkissa. Mellakat merkitsivät transaktivismin alkua San Franciscossa.

Mellakat saivat alkunsa, kun kahvilan henkilökunta kutsui poliisin häätämään transsukupuolisia asiakkaita. 1960-luvulla monissa Yhdysvaltojen osavaltioissa ristiinpukeutuminen, eli vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutuminen, oli lailla kiellettyä. Tuohon aikaan poliisilla oli tapana ahdistella ja pidättää transsukupuolisia ihmisiä heidän sukupuoli-identiteettinsä vuoksi. Kun poliisi saapui paikalle ja yritti pidättää yhden transnaisen, hän heitti kahvikupin poliisia päin. Tämä synnytti mellakan joka johti katuprotesteihin. Lopulta San Franciscon poliisi alkoi vähitellen muuttaa toimintaansa, ja HLBT-yhteisö alkoi järjestäytyä entistä paremmin taistelemaan oikeuksiensa puolesta.

Taustaa

HLBT-aktivismi

New Yorkin ensimmäinen pride-kulkue ja erityisesti Stonewallin mellakat nähdään usein nykyisen HLBT-liikkeen alkuna. Kuitenkin sateenkaariliike oli alun perin osa laajempaa, kansainvälistä 1960-luvun poliittisen aktivismin ja radikalismin aaltoa. Erilaiset sateenkaarikoalitiot ja ryhmät olivat usein yhteydessä muihin vapautusliikkeisiin, kuten feministiseen liikkeeseen, Latinalaisen Amerikan solidaarisuusliikkeeseen ja Mustiin panttereihin, mikä johti siihen, että monet järjestöt päätyivät liittovaltion keskusrikospoliisi FBIn tarkkailulistalle. Asunnot, kerhotilat, kahvilat, vallatut tilat ja yökerhot kohtasivat usein ratsioita, ja poliisin jatkuva tarkkailu sekä väkivaltaiset pidätykset kohdistuivat erityisesti transnaisiin ja drag queeneihin.

Tenderlonin kaupunginosa

San Franciscon Tenderloinin kaupunginosa oli aina ollut perinteisesti syrjityn väestön, kuten työväenluokan ja mustien, asuttama. 1960-luvun alussa kaupungin toimesta käynnistettiin "kaupunkirenovaatiohanke" South of Marketin ja North Beachin alueilla, jotka olivat selkeästi homoseksuaalisten ja työväenluokan asuttamia. Tiukalla poliisivalvonnalla ja kohdennetulla alueiden kehittämisellä asukkaat pakotettiin muuttamaan pois. Monet muuttivat Tenderloiniin, joka sijaitsee suoraan South of Marketin vieressä ja muutaman korttelin päässä North Beachista. Tämä muutto teki Tenderloista alueen, joka koostui suurelta osin seksuuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Alueella oli jo ennestään muutama homobaari, mutta uusia perustettiin yhä lisää HLBT-väestön kasvaessa.

Seksityö

Monet transnaiset ja drag queenit tekivät seksityötä, jota kutsuttiin "hustlingiksi", elääkseen. Susan Strykerin vuonna 2005 ohjaamassa dokumenttielokuvassa Screaming Queens: The Riot at Compton's Cafeteria haastatelluista transnaisista, jotka kaikki olivat Tenderloinin kaupunginosassa Comptonin kahvilan mellakan aikaan, monet olivat mukana katuprostituutiossa. He päätyivät ammattiin koska he kohtasivat työmarkkinoilla syrjintää eikä muu työ ollut mahdollista.

Seksityötä tehneet transnaiset kohtasivat poliisin häirintää ja hyväksikäyttöä asiakkaidensa toimesta. Vaikka osa onnistui löytämään asiakkaita baareista, monet ravintolat eivät halunneet heidän työskentelevän siellä, koska se oli laitonta ja poliisi saattoi tehdä ratsioita milloin tahansa. Näin ollen monet heistä joutuivat työskentelemään kaduilla, mikä oli erityisen vaarallista. Heistä moni murhattiin tai joutui pahoinpidellyksi. Tenderloinin kaupunginosassa toimi jopa sarjamurhaaja, joka mutiloi ja tappoi transseksityöntekijöitä, erityisesti katuprostituoituja.

Comptonin kahvila

Osoitteessa 101 Taylor Street sijainnut ympäri vuorokauden avoinna oleva Gene Comptonin kahvila oli tärkeä kokoontumispaikka transyhteisölle. Comptonin kahvila sijaitsi keskeisellä alueella kampaamon, baarin ja kylpylä-saunan vieressä. Kahvikupillinen maksoi 60 senttiä, ja sillä sai istua rauhassa monta tuntia. Compton toimi valaistuna ja lämpimänä turvapaikkana erityisesti aamuyön tunteina, kun seksityöntekijät, vedonlyöjät, huumekauppiaat ja kotoaan karanneet tai karkotetut transnuoret hakeutuivat sinne baarien ja esiintymislavoiden sulkeuduttua.

Kahvilan johto ei aina arvostanut tätä asiakaskuntaa, ja työntekijät soittivat usein poliisin poistamaan häiritsevät tai äänekkäät asiakkaat. Poliisi keskittyi erityisesti laissa kiellettyyn "ristiinpukeutumiseen", mikä tarkoitti, että transtaustaiset naiset ja drag queenit joutuivat jatkuvasti kohtaamaan häirintää, epäasiallista kohtelua sekä tarpeettomia tarkastuksia ja pidätyksiä.

Vanguard

Vuonna 1965 joukko sateenkaarinuoria, joista monet olivat transsukupuolisia ja tekivät selviytymiseen liittyvää seksityötä ilman vakaata asumista, perustivat aktivistiryhmän nimeltä Vanguard. Tämä oli Yhdysvaltojen ensimmäinen tunnettu homojen nuorisojärjestö. Vanguard kuului aluksi Glide Memorial Churchiin, joka toimi monien vuosien ajan edistyksellisen sosiaalisen aktivismin keskuksena Tenderloinin kaupunginosassa.

Vanguardin jäsenet kokoontuivat usein Comptonin kahvilassa. Koska he harvoin ostivat mitään, kahvila lopulta heitti Vanguardin jäsenet ulos ja kieltäytyi päästämästä heitä takaisin. Tämän seurauksena Vanguardin jäsenet osoittivat mieltä Comptonin kahvilan edessä 19. heinäkuuta 1966. Susan Strykerin mukaan Screaming Queens -dokumentissa tämä tapahtuma "sytytti sytyttimen, joka johti suoraan mellakkaan".

Mellakat

Comptonin kahvilan mellakka alkoi elokuun yönä vuonna 1966, kuukautta heinäkuun Vanguard-mielenosoituksen jälkeen. Tarkkaa päivämäärää ei tiedetä, koska tapahtumasta ei ollut medialle kattavaa raportointia ja San Franciscon 1960-luvun poliisiasiakirjat eivät enää ole saatavilla. Erään mellakkaan osallistuneen mukaan tapahtuma sattui "kuumana" viikonloppuyönä. Comptonin työntekijä soitti poliisille väittäen, että jotkut transasiakkaat olivat käyneet meluaviksi. Poliisi saapui paikalle, ja kun yksi poliiseista yritti pidättää transnaisen, tämä heitti kahvikupin hänen kasvoilleen. Screaming Queens -dokumentin ohjaajan Susan Strykerin mukaan kahvila "räjähti". Asiakkaat kertoivat heittäneensä monenlaisia esineitä, kuten sokeripurkkeja, pöytiä ja astioita, poliisien ja ikkunoiden suuntaan, mikä johti ikkunoiden rikkoutumiseen. He myös löivät poliiseja käsilaukuillaan ja korkokengillään. Pyytääkseen lisäapua poliisi vetäytyi kaduille, missä taistelu jatkui. Mielenosoittajat vahingoittivat poliisiautoa ja polttivat jalkakäytävän lehtitelineen.

Seuraavana päivänä isompi joukko transnaisia, seksityöntekijöitä, Tenderloinin katujen asukkaita ja muita HLBT-yhteisön jäseniä palasi kahvilan eteen mielenosoittamaan, koska Comptonin kahvila ei antanut heidän tulla sisään. Mielenosoitus päättyi siihen, että juuri asennetut ikkunat rikottiin jälleen. Comptonin kahvilan liiketoiminta heikkeni vuosien myötä mellakan jälkeen, ja se suljettiin lopulta vuonna 1972.

Jäkimaine

Taylorin ja Turk Streetin kulmassa on opaste, jossa lukee "Gene Compton's Cafeteria Way" Taylor Streetin kyltin alla.

Transhistoriaan perehtynyt aktivisti ja Yalen yliopiston professori Susan Stryker oli ensimmäinen, joka toi päivänvaloon Comptonin kahvilan unohtuneen historian. Vuonna 1991 Stryker tutki homo- ja lesbohistoriallisia arkistoja transhistoriaa käsittelevää tutkimustaan varten ja löysi sattumalta maininnan elokuun 1966 mellakasta: "Drag queenit vastustivat poliisin häirintää Comptonin kahvilassa." Vaikka tarkempia asiakirjoja, kuten pidätysdokumentteja, ei ollut saatavilla, koska ne olivat kadonneet tai hävitetty, Stryker tunsi vahvasti, että tämä oli tarina, joka ansaitsi tulla kerrotuksi.

Susan Strykerin mukaan Comptonin kahvilan mellakka oli "ensimmäinen tunnettu tapaus HLBT-ihmisten mellakoista poliisin häirintää vastaan Yhdysvaltain historiassa." Transihmiset asettuivat vihdoin poliisien väärinkäytöksiä ja syrjintää vastaan. Mellakka "ei ratkaissut niitä ongelmia, joita transihmiset kohtasivat päivittäin Tenderloinin alueella", mutta se sai kaupungin aloittamaan transihmisten kohtelun kansalaisina sen sijaan, että heitä olisi kohdeltu poistettavina ongelmina. Poliisin julmuus transihmisiä kohtaan väheni ajan myötä, ja he pelkäsivät vähemmän poliisin häirintää pukeutumisensa vuoksi päivisin.

Nykyisin Tenderloinin alueella on usean vuoden aktivismin ja järjestötyön seurauksena oma Tenderloin-museo, ja alue on virallistettu transkulttuurialueeksi. Aikaisemmin San Francisco tunnettiin pääasiassa homomiesten historiallisena keskuksena, kuten esimerkiksi kuuluisa Castro Street osoittaa.