Chuckwalla
| Chuckwalla | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Suomumatelijat Squamata |
| Alalahko: | Liskot Sauria |
| Heimo: | Leguaanit Iguanidae |
| Suku: | Sauromalus |
| Laji: | ater |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Sauromalus ater |
|
| Synonyymit | |
|
|
 |
|
| Katso myös | |
Chuckwalla (Sauromalus ater) on Pohjois-Amerikassa elävä leguaanilaji.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naaraat ja koiraat ovat erinäköisiä. Aikuisen naaraan ruumis on kauttaaltaan ruskehtava, ja siinä on tummanruskeita ja punaisia täpliä. Aikuiset koiraat taas ovat beesinvärisiä suurimmasta osasta ruumista, jotkut ruskeätäpläisiä, mutta pää, hartiat ja lantionseutu ovat mustat. Häntä on vaalean harmaanruskehtava. Nuorilla chuckwalloilla on leveitä nauhoja ruumiissa ja hännässä. Laji on yksi Yhdysvaltojen suurimmista leguaaneista, koiras voi kasvaa 46-senttiseksi. Naaras on hieman pienempi. Ruumista peittävät pienet yhdenmukaiset suomut, lukuun ottamatta korvanaukkoja, joita suojaavat suuremmat suomut.
Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiemmin suku Sauromalus jaettiin useampaan lajiin kuin nykyään, S. obesusta ja S. ateria pidettiin eri lajeina. Tutkija Bradford D. Hollingsworth väitti kuitenkin vuonna 1998, että näitä kahta lajia pitäisi pitää samana lajina, saaden nimen S. ater. Eräät muut tutkijat kyseenalaistivat tämän käsityksen, mutta vuonna 2004 ICZN (International Comission of Zoological Nomenclature) sai yksimielisyyden siitä, että niitä pidetään samana lajina.
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chuckwallaa tavataan Yhdysvaltojen lounaisosissa sekä Pohjois-Meksikossa. Sen levinneisyysalue ulottuu eteläisestä Nevadasta ja Utahista Kaakkois-Kaliforniaa ja läntistä Arizonaa pitkin Kalifornian niemimaan eteläosiin ja suurimpaan osaan Sonoraa, jossa sitä tavataan eniten Mojaven ja Sonoran aavikoilla.
Käyttäytyminen ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chuckwalla elää kallioaavikoilla, jopa 1 400 metrin korkeuteen asti, vaikkakin se suosii alavampia seutuja. Se pitää lämmöstä ja paistattelee usein kallioilla. Se on arḱa laji, ja se on kehittänyt erikoisen puolustautuimiskeinon. Jos sitä uhataan, se pakenee kallionhalkeamiin ja -koloihin jossa se vetää keuhkonsa täyteen ilmaa. Siten se jää tiukasti kiinni halkeaman seinämiin eikä peto saa vedettyä sitä ulos kolostaan. Laji on kasvinsyöjä, ja syö maasta löytyviä lehtiä, hedelmiä ja kukkia, erityisesti Encelia farinosa- nimistä asterikasvia (englanniksi ”brittle-bush”).
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chuckwalla parittelevat huhti-heinäkuussa, ja naaras munii enintään 16 munaa jokusen kuukauden sen jälkeen. Munat munitaan maan alle. Naaras ei muni ruoan käydessä vähiin.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gerard Chesire: ”Matelijat”, Tiikeri ja gaviaali - Eläinsanakirja, s. 101. Suomentanut Sakari Hyrkkö. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2007. ISBN 978-951-0-32614-5.
- ↑ Common Chuckwalla – Sauromalus ater IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ McGhee, Karen & McKay, George: Maailmamme eläimet, s. 153. Gummerus, 2011. ISBN 978-951-20-7373-3.
|
