Siirry sisältöön

Charlotte (Belgian prinsessa)

Wikipediasta
Carlota
Meksikon keisarinna
Valtakausi 10. kesäkuuta 1864 – 19. kesäkuuta 1867
Syntynyt 7. kesäkuuta 1840
Laeken, Belgia
Kuollut 19. tammikuuta 1927 (86 vuotta)
Brysselin lähistölä, Belgia
Puoliso Maksimilian I
(vih. 1857; k. 1867)
Koko nimi Marie Charlotte Amélie Augustine Victoire Clémentine Léopoldine
Suku Saksi-Coburg-Gotha
Isä Leopold I
Äiti Louise d’Orléans
Uskonto roomalaiskatolisuus

Marie Charlotte Amélie Augustine Victoire Clémentine Léopoldine (7. kesäkuuta 1840 Laeken, Belgia – 19. tammikuuta 1927 Brysselin lähistöllä, Belgia)[1] oli Belgian kuningas Leopold I:n ja Louise d’Orléansin tytär, Meksikon keisarinna sekä Itävallan arkkiherttua Maksimilian I:n vaimo.[2]

Tausta ja varhaiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äiti Louise oli huolehtinut Charlotten ja kaikkien muidenkin lasten kasvatuksesta, mutta hän kuoli Charlotten ollessa 10-vuotias. Aiemmin puhelias Charlotte muuttui tämän jälkeen hiljaisemmaksi ja introvertiksi teiniksi.[3]

Charlotte oli hyvin uskonnollinen ja hänen uskonnollisesta kasvatuksestaan vastasi Victor Augustus Dechamps, josta tuli myöhemmin kardinaali ja Mechelenin arkkipiispa.[4]

Arkkiherttuatar ja varakuningatar

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charlotte tapasi tulevan miehensä, joka oli kahdeksan vuotta vanhempi, ensimmäistä kertaa 1856. Charlotten kerrotaan rakastuneen arkkiehrttuaan ensisilmäyksellä ja sanoneen "hän on se, jonka aion naida".[5]

Maximilian kirjoitti, ehkä vitsinä, veljelleen Frans Joosefille, että Charlotte oli todella fiksu, mikä huolestutti Maximiliania. Charlotte ja Maximilian menivät naimisiin Brysselissä 27. kesäkuuta 1857. Avioliitto jäi lapsettomaksi. Tätä on selitetty mm. sillä, että Maximilian vieraili tiuhaan tahtiin bordelleissa, eikä Charlotte halunnut nukkua samassa sängyssä miehensä kanssa.[6][7]

Vuonna 1857 keisari Frans Joosef nimitti Maksimilianin Lombaria-Venetsian kuningaskunnan varakuninkaaksi. Arkkiherttuapariskunta asui Milanossa aina vuoteen 1859 asti kunnes Itävalta menetti Lombardian. Tämän jälkeen Pariskunta vetäytyi Miramaren linnaan Triesteen, jossa he asuivat seuraavat neljä vuotta, kun Maksimilian kutsuttiin Meksikon keisariksi.[1][8]

Keisarinna

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranska päätti Meksikoon sotilaallisen väliintulon virallisesti maan maksamattomien velkojen takia. Keisari Napoleon III tarjosi Meksikon kruunua Maximilianille.[9] Charlotte kannusti miestään lähtemään Meksikoon. Kuninkaan tyttärenä hän oli kunnianhimoinen opiskellen espanjaa sekä Meksikon historiaa ja kulttuuri, joista hän oli aidosti kiinnostunut.[1] Kruunajaiset järjestettiin 10. kesäkuuta 1864.[10]

Keisaripari järjesti säännöllisesti ylellisiä tanssiaisia pääkaupungissa. Maximilian oli paljon kiinnostuneempi perhosten keräilemisesti ja avioliiton ulkopuolisista suhteista kuin hallitsemisesta, minkä vuoksi Charlotten piti toisinaan ottaa ohjat hovissa.[11]

Paluu Eurooppaan ja myöhempi elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan armeijan vetäydyttyä Meksikosta hän palasi Eurooppaan hakemaan apua Itävallan keisari Frans Joosefilta, Napoleon III:lta ja jopa paavilta, saamatta kuitenkaan ketään vakuuttuneeksi tilanteen vakavuudesta.[1] Paavin luona vieraillessaan Charlottesta tuli ensimmäinen nainen, joka oli yöpynyt Vatikaanissa.[11]

Kun Charlotte sai tiedon miehensä kuolemasta, hän menetti järkensä ja eli lopun elämäänsä hiljaisuudessa Belgiassa Laekenin linnassa sekä ajoittain Triestessä, Italiassa.[1] Charlotten mielenterveyden romahtamisen syiksi on spekuloitu erilaisia huumeita, joita hänen väitetään käyttäneen Meksikossa.[6]

Charlotte kuoli Bouchoutin linnassa Meisessä 1927 keuhkokuumeeseen.[5] Charlotten viimeisistä sanoista ei ole varmuutta, mutta sellaisiksi on mainittu muun muassa seuraavia:

Viimeiset sanat Kenen mukaan Lähde
"Meksiko (ransk. Mexique)" prinssi Michael [12]
"Kaikki se on loppu eikä onnistunut (ransk. Tout cela est fini et n'aboutira pas)" S. van Eckhaus [13]
"Ilmaisin itseni huonosti sanoin ja kadun sitä (ransk. Je m'ai mal exprimée en paroles et j'en piitirai)" hovineiti Caroline de Bransner [14]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bilteryst, Damien: Philippe comte de Flandre – Frère de Léopold II. Éditions Racine, 2014. ISBN 9782873868949 Teoksen verkkoversio. (ranskaksi)
  • Huberty, Michel & Giraud, Alain: L'Allemagne dynastique – HESSE-REUSS-SAXE. Le Perreux-sur-Marne, 1976. (ranskaksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 Carlota | Empress of Mexico, Queen of Belgium Encyclopædia Britannica. 15.1.2025. Viitattu 4.3.2025. (englanniksi)
  2. ↑ Empress Carlota of Mexico About Women's History. Arkistoitu 11.8.2016. Viitattu 24.6.2016.
  3. ↑ Bilteryst (2014): s. 37 & 42
  4. ↑ Meurice, Émile: Charlotte et Léopold II de Belgique : deux destins d'exception entre histoire et psychiatrie, s. 56. Éditions du CEFAL, 2004. ISBN 2871301689 Teoksen verkkoversio. (ranskaksi)
  5. 1 2 Huberty & Giraud (1976): s. 508
  6. 1 2 This Belgian princess became empress of Mexico. It all fell apart from there National Georgraphic. 4.3.2025. Viitattu 4.3.2025. (englanniksi)
  7. ↑ Maximilian of Mexico: The woman at his side Die Welt der Habsburger. Viitattu 4.3.2025. (englanniksi)
  8. ↑ Massimiliano d'Asburgo 2026. Museo Storico e Il Parco del Castello di Miramare. Viitattu 24.2.2026. (italiaksi)
  9. ↑ Antón, Jacinto: Maximilian I, the Austrian archduke who regretted trying to conquer Mexico EL PAÍS English. 10.10.2023. Viitattu 4.3.2025. (englanniksi)
  10. ↑ Maximilian | Archduke of Austria & Emperor of Mexico Encyclopædia Britannica. 2025. Viitattu 4.3.2025. (englanniksi)
  11. 1 2 Who was Princess Charlotte, Empress of Mexico? The Brussels Times. 30.1.2023. Viitattu 4.3.2025. (englanniksi)
  12. ↑ Ayub Unzón, Krysheida: TESIS. Discurso de un personaje: Carlota de Bélgica en la obra de Fernando del Paso (s. 47) 2019. UABCS. Arkistoitu 27.9.2023. Viitattu 24.2.2026. (espanjaksi)
  13. ↑ Igler, Susanne & Spiller, Roland: Más nuevas del imperio: Estudios interdisciplinarios acerca de Carlota de México, s. 115–117. Vervuert, 2001. ISBN 9783964562692 Teoksen verkkoversio. (espanjaksi)
  14. ↑ Weckmann, Luis & Vandewoude, Emile: Carlota de Bélgica : correspondencia y escritos sobre México en los archivos europeos, 1861-1868, s. 250. Porrúa, 1989. ISBN 978-9-6845-2358-6 (espanjaksi)
  15. 1 2 MEXICO4 royalark.net. 2025. Viitattu 4.3.2025. (englanniksi)
  16. ↑ Real orden de Damas Nobles de la Reina Maria Luisa (s. 183) Guía Oficial de España. 1900. Viitattu 4.3.2025. (espanjaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Charlotte_(Belgian_prinsessa)&oldid=24046198”