Charles Otis Whitman
Charles Otis Whitman (14. joulukuuta 1842 Woodstock, Maine – 6. joulukuuta 1910) oli yhdysvaltalainen eläintieteilijä.
Whitmanin vanhemmat Joseph ja Marcia Whitman olivat adventisteja ja pasifisteja ja estivät hänen värväytymisensä Etelävaltioiden armeijaan 1862. Hän toimi tuntiopettajana ja kääntyi sitten unitaariksi. Hänet nimitettiin pienen unitaarien hallitseman collegen, Westford Academyn, rehtoriksi. Vuonna 1872 Whitman muutti Bostoniin, ja liityttyään Bostonin luonnontieteelliseen seuraan (Boston Society of Natural History) hän päätti ryhtyä opiskelemaan eläintiedettä. 1875 hän pääsi opiskelemaan Leipzigin yliopistoon Saksaan Rudolf Leuckartin johdolla ja väitteli filosofian tohtoriksi 1878. Seuraavana vuonna hän pääsi post doc-stipendiaatiksi Johns Hopkinsin yliopistoon, mutta luopui siitä saman tien, koska Edward Sylvester Morse suositteli häntä seuraajakseen Tokion yliopiston professoriksi. Japanin hallitus nimitti hänet virkaan vuosiksi 1879-1881. Saksassa saamansa perusteellisen opetuksen ansiosta Whitman toi modernin eläintieteen ja etologian opetuksen Japaniin ja aloitti muun muassa mikroskoopin käytön.
Japanista Whitman sai pestin Napolin eläintieteelliselle asemalle (Stazione zoologica Anton Dohrn) 1882. Sitten hänet nimitettiin Harvardin yliopiston vertailevan eläintieteen museon assistentiksi vuosiksi 1883–1885. Tämän jälkeen hän työskenteli Allis Lake Laboratoryssa Milwaukeessa 1886–1889. Siellä hän vuonna 1887 perusti Journal of Morphologyn.
Vuonna 1884 Whitman ja Emily Nunn vihittiin, ja he muuttivat Clark Universityyn Massachusettsissa (1889–1892). Tämän jälkeen Whitman toimi Chicagon yliopiston Eläinmuseon professorina ja kuraattorina 1892–1910. Hän toimi myös Marine Biological Laboratoryn ensimmäisenä johtajana Woods Holessa Massachusettsissa (1888–1908). 1880-luvulla Whitman nousi keskeiseksi hahmoksi Yhdysvaltain akateemisten luonnontieteilijöiden joukossa. 1890-luvulla hän ryhtyi tutkimaan lintuja, etenkin kyyhkyjä, ja piti kotonaan satoja siivekkäitä. Hän tutki pääasiassa perinnöllisyyttä, alkionkehitystä ja ilmiasun muuntelua.
Whitman oli myös lahjakas taiteilija. Hän maalasi tutkimiaan kyyhkyjä ja myös valokuvasi. Hän oli tuottelias kirjoittaja. Joulukuussa 1910 hän vilustui ja kuoli muutaman päivän kuluttua.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- A contribution to the embryology, life-history, and classification of the Dicyemids (1882)
- The Leeches of Japan (1886)
- The Naturalist's Occupation (1891)
- Evolution and epigenesis: Bonnet's theory of evolution, a system of negations (1895)
- Animal Behavior (1899)
- The metamerism of clepsine (1912)
- The Behavior of Pigeons (postuumisti, 1919).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Birkhead, Tim 2009: Lintujen viisaus. Lintutieteen kuvitettu historia. - readme.fi, Gummerus, Jyväskylä. ISBN 978-952-220-092-1
| ||||||||||||||||||||||
