Charles Keeling
| Charles David Keeling | |
|---|---|
 Charles Keeling vuonna 2001 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. huhtikuuta 1928 Scranton, Pennsylvania, Yhdysvallat |
| Kuollut | 20. kesäkuuta 2005 (77 vuotta) Montana, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Northwestern-yliopisto |
| Instituutti | Scripps-merentutkimuslaitos, Kalifornian yliopisto (San Diego) |
| Tutkimusalue | Ilmastotiede |
| Tunnetut työt | Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden mittaus |
| Palkinnot | National Medal of Science |
Charles Keeling (20. huhtikuuta 1928 Pennsylvania[1] – 20. kesäkuuta 2005 Montana[2]) oli yhdysvaltalainen ilmastotutkija. Keeling tunnetaan erityisesti ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden mittauksista. 50 vuotta kestäneiden mittaustensa avulla hän osoitti, että pitoisuus vaihtelee vuorokauden- ja vuodenajan mukaan ja että pitoisuus kasvaa, kun fossiilisia polttoaineita poltetaan. Hiilidioksidipitoisuuden kasvua kuvaavaa tilastoa kutsutaan ”Keelingin käyräksi”.[1]
Keeling väitteli kemian tohtoriksi Northwestern-yliopistossa vuonna 1954. Sen jälkeen hän kehitti California Institute of Technologyssä tarkan menetelmän ilman hiilidioksidipitoisuuden mittaamiseksi.[3] Aluksi hän keräsi ilmanäytteitä Kaliforniasta, kunnes sai rahoituksen Havaijille Mauna Loan mittausasemaan, jossa kaupunkien saasteet eivät vaikuttaneet mittaustuloksiin.[1][4]
Keelingiä motivoi ruotsalaisen Svante Arrheniuksen esittämä ajatus, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus voisi nousta fossiilisten polttoaineiden polttamisen takia ja että se voisi vaikuttaa maapallon ilmastoon. 1950-luvulla ajatus oli kiistanalainen osittain sen takia, että oli epäselvää, kuinka suuri osa hiilidioksidipäästöistä imeytyy meriveteen. Muutaman vuoden mittausten jälkeen Keeling pystyi todistamaan, että Arrheniuksen teoria oli oikea ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa.[3] Hän mittasi myöhemmin hiilidioksidin määrää myös valtamerissä ja laati malleja hiilen kierrosta maapallolla.[4]
Keeling teki elämäntyönsä Kalifornian yliopiston Scripps-merentutkimuslaitoksessa.[1] Vuonna 1968 hänet nimitettiin meritieteen professoriksi. Vuonna 1994 Keeling valittiin Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian jäseneksi. Hän sai elämänsä aikana lukuisia tiedepalkintoja. Vuonna 2002 presidentti George W. Bush myönsi Keelingille Yhdysvaltain korkeimman tiedepalkinnon, National Medal of Science.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Charles Keeling Helsingin Sanomat. 22.6.2005. Viitattu 18.5.2023.
- ↑ Heimann, Martin: Charles David Keeling 1928–2005. Nature, 14.9.2005, 437. vsk, s. 331. doi:10.1038/437331a. (englanniksi)
- ↑ a b c Charles David Keeling Biography Scripps Institution of Oceanography. Viitattu 18.5.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Paukku, Timo: Charles Keeling kehitti tavan mitata ilmakehän hiilidioksidia Helsingin Sanomat. 18.11.2016. Viitattu 18.5.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Keelingin omaelämäkerta Rewards and Penalties of Monitoring the Earth (englanniksi)
| ||||||||||||||
