Chanson de geste
Chanson de geste ('laulu uroteoista') tarkoittaa keskiaikaisia ranskalaisia eeppisiä sankarirunoelmia. Chanson de gesten kukoistuskausi oli 1100–1250-luvulla, ja siltä ajalta on peräisin sankarirunoelmista kuuluisin, Rolandin laulu.[1]
Keskeisiä aiheita olivat aateliskapinat ja saraseeneja vastaan käydyt taistelut. Kuvatut tapahtumat ovat 700–900-luvuilta, mutta itse runoelmat ovat syntyneet vasta parisataa vuotta myöhemmin. Alun perin chanson de geste -runot oli tarkoitettu laulettaviksi säestyksen kera, ja jonglöörit ja minstrelit esittivät niitä markkinaväelle ja pyhiinvaeltajille.[1]
Chanson de geste -runojen aiheet sijoittuivat yleensä Kaarle Suuren ja hänen seuraajiensa valtakaudelle. Niiden ydinaineksena ovat todelliset historialliset tapahtumat, joiden ympärille on kehitelty legendojen kudelma. On epäselvää, perustuvatko ne pitkään suulliseen perinteeseen vai ovatko ne myöhempien aikojen ammattirunoilijoiden sepittämiä. Joihinkin harvoihin runoihin on merkitty tekijä, mutta suurimpaan osaan ei.[2]
Chansons de geste -runot koostuvat 10 tai 12 tavusta, jotka on ryhmitelty säkeistöiksi assonanssin tai loppusoinnun mukaan. Runoelmien pituus vaihtelee 1 500 rivistä aina 18 000 riviin. Runojen fiktiivinen tausta on kristityn Ranskan taistelu polyteistista tai epäjumalankuvia palvovia saraseeneja vastaan.[3] Kaarle Suuri kuvataan kristinuskon esitaistelijana. Hänen hoviinsa kuuluu 12 ylhäistä ylimystä, muun muassa Roland, Oliver (Olivier), Ogier eli Holger Danske ja arkkipiispa Turpin.[2]
Vähitellen Chanson de geste -runoista tuli vakiintunut kirjallisuuden laji, joka oli tarkoitettu luettavaksi ja lausuttavaksi. Runoelmien taustalla olivat usein tunnetuista henkilöistä tai tapahtumista kertovat legendat. Chanson de geste -runoelmiin kuuluvat muun muassa Kaarle Suureen ja hänen vasalleihinsa liittyvät Geste du roi -runoelmat. Rolandin laulu kuuluu juuri tähän ryhmään. La Geste de Guillaume d’Orange -runoelmat puolestaan kertovat Guillaume d’Orangesta, jonka esikuvana on ollut frankkiylimys Wilhelmus. Kolmas runoryhmä on Geste de Doon de Mayence. Siihen kuuluvat runoelmat kertovat Kaarle Suuren kapinallisista paroneista.[4][5]
Chanson de geste -runot levisivät ympäri koko Euroopan. Ne vaikuttivat voimakkaasti Espanjan sankarirunouteen, varsinkin 1100-luvulla syntyneeseen Espanjan kansalliseepokseen Cantar de Mio Cid -runoelmaan. Italiassa tarut Orlandosta ja Rinaldosta (Roland ja Oliver) tulivat erittäin suosituiksi, ja ne muodostivat myöhemmin perustan renessanssin eepoksille Orlando innamorato ja Orlando furioso. Saksalaisen runoilijan Wolfram von Eschenbachin eepos Willehalm puolestaan pohjautuu Vilhelm Oranialaisen elämään. Chanson de geste -runot kirjattiin proosamuodossa islantilaiseen Karlamagnús-saagaan.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hosiaisluoma, Yrjö: Kirjallisuuden sanakirja. WSOY sanakirjat. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27401-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Hosiaisluoma 2003, s. 123
- ↑ a b c Chanson de geste Encyclopædia Britannica. Viitattu 12.11.2023. (englanniksi)
- ↑ Tolan, John Victor: Saracens. Islam in the Medieval European imagination, s. 125. New York: Columbia University Press, 2002. ISBN 978-0-231-12332-7. (englanniksi)
- ↑ Doon De Mayence Encyclopedia Britannic. Viitattu 12.11.2023. (englanniksi)
- ↑ Guillaume d’Orange Encyclopedia Britannica. Viitattu 12.11.2023. (englanniksi)
- Chanson de geste, Britannica.com