Carolina Östberg
Beata Carolina Östberg (17. toukokuuta 1853 Tukholma – 27. helmikuuta 1924) oli ruotsalainen oopperalaulaja, joka oli äänialaltaan sopraano. Hän oli yksi maansa tunnetuimmista oopperalaulajista 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä.[1]
Östberg pääsi 16-vuotiaana Tukholman kuninkaallisen musiikkiakatemian korkeakouluun. Siellä saamansa opetuksen ohella hän tutustui Christina Nilssonin ja Zelia Trebelli-Bettinin laulutekniikoihin. Östberg teki debyyttinsä Ruotsin kuninkaallisessa oopperassa Annan roolissa Carl Maria von Weberin oopperassa Taika-ampuja 15. joulukuuta 1873. Vuonna 1874 hän esiintyi siellä Carlo Broschin miesroolissa Daniel Auberin oopperassa La part du diable ja sai kiinnityksen. Östberg lauloi kuninkaallisessa oopperassa kolmen vuoden ajan ja teki esiintymisiä muun muassa Wolfgang Amadeus Mozartin Figaron häissä ja Taikahuilussa. Vuonna 1878 Östberg meni naimisiin Moritz Horwitzin kanssa ja aikoi lopettaa uransa. Hän kuitenkin teki paluun jo vuonna 1879 Franz von Suppén operetin Boccaccio esityksessä Nya teaternissa. Östberg kiinnitettiin Nya teaterniin, jossa hän lauloi vuoteen 1885 saakka. Tänä aikana hän esiintyi muun muassa Charles Lecocqin oopperassa Le petit duc, Jacques Offenbachin oopperassa Madame Favart ja Charles Grisartin oopperassa Les poupées de l'Infante. Samaan aikaan Östberg teki vierailevia esiintymisiä muun muassa Tanskassa (1880), Saksassa ja Alankomaissa (1882–1883) sekä Norjassa (1885).[1]
Östberg kiinnitettiin jälleen Ruotsin kuninkaalliseen oopperaan vuonna 1886. Hän kuului sen pysyvään esiintyjistöön vuoteen 1906 saakka yhtäjaksoisesti lukuunottamatta vuosia 1892–1894, jolloin sopraano kiersi Yhdysvalloissa. Laulajan uransa jälkeen Östberg työskenteli yksityisenä laulunopettajana. Hänet valittiin Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi vuonna 1897. Östberg sai Litteris et Artibus -mitalin vuonna 1891, ja kuningas Oskar II:n syntymäpäivänä vuonna 1900 hän sai tältä epätavallisen timantein koristellun Litteris et Artibus -mitalin. Östberg toimi jonkin aikaa naisten Nya Idun -kulttuurijärjestössä. Hän kuoli vuonna 1924, ja hänet haudattiin Solnan Norra begravningsplatseniin. Östbergiltä on säilynyt yhdeksän gramofoniäänitystä vuodelta 1905.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Emilie Cederquist, Beata Carolina Östberg Svenskt kvinnobiografiskt lexikon 2.3.2020, viitattu 16.1.2024 (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
