Bruce Halford

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bruce
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Kansalaisuus Yhdistyneen kuningaskunnan lippu brittiläinen
Aktiivivuodet 1956–1957, 1959-1960
Talli(t) Maserati, Lotus, Cooper
Kilpailuja 9 (8 starttia)
Maailmanmestaruuksia 0
Voittoja 0
Palkintosijoja 0
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 0
MM-pisteitä 0
Ensimmäinen kilpailu Britannian Grand Prix 1956
Ensimmäinen voitto -
Viimeinen voitto -
Viimeinen kilpailu Ranskan Grand Prix 1960

Bruce Henley Halford (18. toukokuuta 1931 Hampton-in-Arden2. joulukuuta 2001 Churston, Devon)[1][2][3] oli brittiläinen F1-kuljettaja.[1][2][3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halford aloitti kilpa-ajamisen ostamalla itselleen Maseratin vanhan Formula 1 -auton Stirling Mossin mekaanikolta Tony Robinsonilta ja jota hän kuljetti kilparadoille vanhalla bussilla.[1][3] Halford vietti enemmän aikaa kiertolaisena bussissa kuin kilpa-ajajana Maseratissaan, koska hän sai elantonsa palkintorahoista sekä varaosientoimittajiensa sponsorirahoista.[1][3]

Hän osallistui yhdeksään F1-osakilpailuun kausina 19561957 ja 19591960.[1][2][3] Halford ajoi Maseratin, Lotusin ja Cooperin autoilla ja oli parhaimmillaan kahdeksas Ranskan GP:ssä 1960.[1][2][3][4] Hän osallistui myös lukemattomiin MM-sarjaan kuulumattomaan kilpailuihin Formula 2 -autolla.[2][3]

Halfordin kilpa-ajot eivät sujuneet ongelmitta. Caenin GP:n 1957 kolmannen sijan ansiosta hän pääsi ajamaan Saksan GP:hen ja sijoittui 11., mutta lähtöä varjosti hänen kiistelynsä starttirahasta kisajärjestäjien kanssa.[1][3] Kaudella 1958 hän ajoi sarjan ulkopuolisissa kilpailuissa Maseratinsa kilpailukyvyn heikennyttyä.[2][1][3] Kaudella 1959 Halford vaihtoi ajokikseen Lotus-auton, mutta ajoi vain Monacon osakilpailussa, koska hän keskeytti jo toisella kierroksella joukkokolariin.[1][3] Viimeisellä kaudellaan hän karsiutui ulos Monacon osakilpailusta ja Ranskan GP:ssä sijoittui parhaimmalle sijoitukselleen.[1][2][3]

Vuosi Talli Valmistaja Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Sijoitus Pisteet
1956 Bruce Halford Maserati 250F Maserati S6 ARG MON 500 BEL FRA GBR
Kesk.
GER
DSQ
ITA
Kesk.
- 0[1][2]
1957 Bruce Halford Maserati 250F Maserati S6 ARG MON 500 FRA GBR GER
11
PES
Kesk.
ITA
Kesk.
- 0[1][2]
1959 John Fisher Lotus 16 Climax S4 MON
Kesk.
500 NED FRA GBR GER POR ITA USA - 0[2][1]
1960 Fred Tuck Cars Cooper T45 Climax S4 ARG MON
DNQ
500 NED BEL - 0[1][2]
Yeoman Credit
Racing Team
Cooper T51 Climax S4 FRA
8
GBR POR ITA USA

Halford ajoi formuloiden ohella 1950-1960-luvuilla Le Mansin 24 tunnin ajoja heikolla menestyksellä ja vuoden 1961 kilpailussa hän kolaroi autonsa varikonjälkeiseen Dunlop Curveen, minkä jälkeen hänen ajourakkansa vähenivät merkittävästi.[1][3]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpa-ajan ammattinsa lisäksi Halford työskenteli vanhempiensa Warberry Hotellissa Torquayssä, piti vaimonsa kanssa Lord's Cafe -kahvilaa Dartmoorissa.[1][3] Hän omisti myös troolareita ja huvipursia sekä toimi British Racing Drivers' Clubin jäsenenä.[1][3] Halfordin viimeisiä elinvuosia varjostivat hänen poikansa Peterin menehtyminen vuonna 1996 liikenneonnettomuudessa, ja vaimo Patsy kuoli hieman myöhemmin poikansa onnettomuuden jälkeen.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q Bruce Halford - Great Britain ESPN. Viitattu 19.7.2016. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k Bruce Halford ChicaneF1.com. Viitattu 19.7.2016. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m n o Bruce Halford Obituaries. 6.12.2001. The Telegraph. Viitattu 19.7.2016. (englanniksi)
  4. 1960 French Grand Prix - Race Result Results - Archive 1950-2016. Formula 1. Viitattu 19.7.2016. (englanniksi)
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.