Brasilianvihikoira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Brasilianvihikoira
Rastreadora Brasileira Gaya.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa  Brasilia
Määrä uhanalainen
Rodun syntyaika 1950-luku
Alkuperäinen käyttö jaguaarin metsästys
Nykyinen käyttö jäljestyskoira
Muita nimityksiä Rastreador Brasileiro, Brazilian Tracker, Urrador Americano, Urrador, Onceiro, Pantaneiro
FCI-luokitus ei
aiemmin ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat;
alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat;
#275;
Brasilian Kennelliitto ryhmä 11 FCI:n ulkopuoliset rodut
Ulkonäkö
Paino uros 26-33 kg,
narttu 21-30 kg
Säkäkorkeus uros 60-65 cm,
narttu 56-63 cm
Väritys sini-valkoinen, black & tan, kaksivärinen (valkomusta tai valkoruskea) tai tricolour

Brasilianvihikoira (rastreador brasileiro) on brasilialainen koirarotu.

Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilianvihikoira on vankka ja voimakasrakenteinen. Sen korvat ovat ohuet ja pitkähköt ja sen häntä on paksu ja pitkä. Sen säkäkorkeus on noin 56-65 cm ja paino 21-33 kg.[1] Karvapeite on lyhyt ja jäykkä. Se voi olla väritykseltään joko valkoinen sinertävin merkein, musta ruosteenruskein (black & tan) merkein, kaksivärinen (valkomusta tai valkoruskea) tai kolmivärinen (tricolour) musta-ruskea-valkoinen.[2]

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilianvihikoira on rauhallinen, itsevarma, tyyni, tasapainoinen ja omistajaansa kiintynyt. Sen ei koskaan tule olla aggressiivinen. Se työskentelee perinteisesti sekä yksin, pareina että ajueina.[1] Sitä kuvaillaan myös pelottomaksi, sitkeäksi ja kestäväksi.[3]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kynologi Oswaldo Aranha Filho kehitti rodun 1950-luvulla mustaruskeasta englantilaisesta ajokoirasta, amerikankettukoirasta, pesukarhukoirasta, sinisestä pesukarhukoirasta, walkerinpesukarhukoirasta ja pienestä gascognenajokoirasta sekä paikallisesta pampakoirasta[4][5] jaguaaria metsästäväksi koiraksi, mutta se kykenee myös ketun jäljestykseen. Se sopeutui alueen haasteelliseen maastoon, ilmastoon ja luontoon.[2] FCI ehti jo kerran tunnustaa rodun vuonna 1968, mutta piroplasmoosi-epidemian puhjettua jalostuskanta häivisi.[2] Tämän vuoksi FCI ja Brasilian Kennelliitto julistivat sen sukupuuttoon kuolleeksi vuonna 1973 ja poistivat sen listoiltaan. Siitä lähtien sitä ollaan yritetty luoda uudelleen. Nykyisin Brasilian Kennelliitto on jälleen hyväksynyt rodun virallisesti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gondrexon, A. & Browne, Ives: Maailman koiraopas

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Padrão Oficial da Raça: Rastreador Brasileiro. Confederação Brasileira de Cinofilia. Haettu 18.3.2021.
  2. a b c Krämer, E.-M. (2009). Der grosse Kosmos Hundeführer, s. 264-265. Kosmos: Stuttgart.
  3. Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 122. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
  4. Calmon, A. (päätoim.) (2009). Almanaque Cães & Raças 2009. Editora On Line.
  5. (1970). Enciclopédia Canina. Brasília: Rizzoli Editore.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: pt:Rastreador brasileiro
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.