Siirry sisältöön

Bosnian serbiarmeija

Wikipediasta
Bosnian serbiarmeija
Војска Републике Српске/Vojska Republike Srpske
Tunnus
Tunnus
Bosnian serbiarmeijan hihamerkki.
Bosnian serbiarmeijan hihamerkki.
Toiminnassa 1992–2006
Valtio  Serbitasavalta
Puolustushaarat Maavoimat
Ilmavoimat
Rooli Bosnian serbihallinnon asevoimat
Koko 250 000 sotilasta[1]
Värit Punainen, sininen, valkoinen
Sodat ja taistelut Bosnian sota
Komentajat
Tunnettuja komentajia Ratko Mladić
Radovan Karadžić

Serbitasavallan armeija eli Bosnian serbiarmeija (serb. Војска Републике Српске (ВРС), serbokroaatiksi Vojska Republike Srpske (VRS)) oli vuosina 1992–2006 toiminut Bosnian serbitasavallan armeija. Se taisteli Bosnia ja Hertsegovinan itsenäistymistä vastaan.

Bosnian serbiarmeija tuli tunnetuksi osallistuessaan Bosnian sotaan vuosina 1992–1995, jolloin se taisteli Bosnian kroaattiarmeijaa (HVO) ja bosniakkien Bosnia-Hertsegovinan armeijaa (serbokroaatiksi Armija BiH) vastaan. Jugoslavia-tuomioistuin (ICTY) on todennut armeijan ja sen upseeriston syyllistyneen sotarikoksiin ja kansanmurhan toteuttamiseen sodan aikana. Armeijan komentajana toimi kenraalieversti Ratko Mladić, joka oli pitkään ICTY:n etsintäkuuluttama ennen hänen pidätystään toukokuussa 2011.

Armeijan integrointi Bosnia ja Hertsegovinan kansalliseen armeijaan alkoi vuonna 2003 ja 6. kesäkuuta 2006 Serbitasavallan armeija liitettiin täysin Bosnia-Hertsegovinan armeijaan, joka toimii puolustusministeriön alaisuudessa.[2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1991–1992 Jugoslavian kansanarmeija (JNA) taisteli sloveeneja ja kroaatteja vastaan yrittäessään palauttaa itsenäistyneet osavaltiot, Slovenian ja Kroatian, takaisin Jugoslavian sosialistisen liittovaltion alaisuuteen. Syyskuussa 1991 Makedonia irtautui rauhanomaisesti kansanäänestyksen kautta Jugoslaviasta. Vuoden 1991 loppuun mennessä jäsenmaita olivat enää Serbia, Montenegro ja Bosnia-Hertsegovina, jota johti serbi Slobodan Milošević. Bosniakit ja kroaatit eivät halunneet jäädä serbijohtoisen liittovaltion alaisuuteen, ja Bosnia-Hertsegovina oli ajautumassa kohti sisällissotaa. Bosnian serbit julistivat alueensa itsenäiseksi Bosnia-Hertsegovinan serbitasavallaksi 9. tammikuuta 1992. Myöhemmin saman vuoden elokuussa nimi vaihtui lyhyesti Serbitasavallaksi.[3]

Helmi-maaliskuussa 1992 Bosniassa pidettiin serbien boikotoima kansanäänestys itsenäisyydestä. Äänestysprosentti oli 63,4 ja äänestäneisä 99,7 prosenttia tuki itsenäisyyttä.[4] Bosniakkien johdolla Bosnia-Hertsegovina julistautui itsenäiseksi 1. maaliskuuta 1992.[5] Tilanteen eskaloituessa ja väkivaltaisuuksien lisääntyessä avoin sota syttyi 6. huhtikuuta 1992 Sarajevossa. Jugoslavian kansanarmeija valtasi nopeasti noin kuukauden aikana 70 prosenttia Bosnia-Hertsegovinan maa-alueesta.

Kansainvälinen yhteisö tunnusti Bosnia-Hertsegovinan itsenäisyyden kuukauden kuluttua sen itsenäisyysjulistuksesta, mikä johti kansainväliseen painostukseen JNA:n vetäytymiseksi Bosniasta. Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta lakkautti itsensä 27. huhtikuuta 1992, ja seuraavana päivänä Serbia ja Montenegro muodostivat Jugoslavian liittotasavallan (ns. Tynkä-Jugoslavia).

Serbiarmeijan sotilaan tyypillinen univormu 1990-luvulla

Serbiarmeijan perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 1992 Jugoslavian kansanarmeija oli keskittynyt Sarajevon ympärille, ja Bosnia-Hertsegovinan hallitus vaati joukkojen vetäytymistä alueelta. Slobodan Milošević suostui kotiuttamaan Bosnian ei-kansalaiset, joita oli kuitenkin hyvin vähän. Lopulta Jugoslavian kansanarmeijan joukot ilmoittivat virallisesti vetäytyvänsä maasta ja perustivat Bosnian serbiarmeijan 6. toukokuuta 1992.[6] Joukot ja kalusto olivat peräisin JNA:sta, jonka asevarastot ja tukikohdat jäivät Bosnian serbiarmeijan käyttöön. Näin saatiin muodollisesti täytettyä vaatimus serbijoukkojen vetäytymisestä Bosniasta.[6] Bosnian serbiarmeijan riveihin liittyi myös useita, esimerkiksi venäläisiä vapaaehtoisia ja eri puolisotilaallisia ryhmiä, kuten julmuudestaan tunnetut Skorpionit.[7] Vahvuus oli noin 85 000 miestä.[6]

Bosnian serbiarmeija sulki Sarajevon piirityksen 56 kilometrin pitkältä rintamalta 2. toukokuuta 1992. Puolustajien ylivoiman vuoksi serbiarmeija turvautui näännytystaktiikkaan. Vapunpäivästä alkaen se kohdisti jatkuvaa tykistötulta kaupunkiin. Samalla tarkka-ampujien, it-aseiden, sinkojen, konekiväärien ja muiden aseiden tulitus oli yhtä lailla lakkaamatonta.

Tammikuussa 1994 Naton toimenpiteet pakottivat serbiarmeijan lieventämään piiritystä. Samalla Nato esti serbiarmeijan hyökkäyksen Goradzeen. Serbiarmeija ajautui ongelmiin loppukesästä 1994 alkaen, kun Serbia lopetti Serbitasavallan tukemisen ja sulki lopulta maiden välisen rajan. Samalla serbiarmeija kiristi Sarajevon piiritystä entisestään, pyrkien heikentämään vihollisen asemia ja tuomaan kaupungin asukkaat nälänhädän partaalle. Marraskuusta 1994 alkaen kroaatit etenivät ja valtasivat serbeiltä osia Bosnian Etelä-Krajinasta, erityisesti Cazinskasta.

Toukokuussa 1995 Naton ilmaiskut serbiarmeijaa vastaan voimistuivat, kunnes ne taukosivat serbien otettua yli 200 YK-sotilasta panttivangeiksi.

Heinäkuussa 1995 Kroatian armeija käynnisti Operaatio Kesä-95:n, jossa Bosnian serbiarmeijan joukot kukistettiin Etelä-Krajinassa. Elokuun alussa käynnistyi kroaattien ja bosniakkien suuri yhteisoperaatio Operaatio Myrsky, joka päätti Krajinan serbitasavallan olemassaolon. Noin parisataatuhatta serbiä pakeni rajan yli Bosnian serbitasavaltaan. Pian kuitenkin kroaatit ja bosniakit etenivät Bosniassa kohti serbien tärkeintä keskusta, Banja Lukaa.

Srebrenica

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Srebrenican verilöyly

Bosnian serbiarmeija aloitti hyökkäyksen YK:n suojeluksessa olleeseen Srebrenican bosniakkienklaaviin 6. syyskuuta 1995 ja valtasi sen 11. syyskuuta aamupäivällä. Hyökkäyksen perusteluna oli väite siitä, että alue ei ollut aidosti demilitarisoitu, vaan sieltä oli hyökätty serbejä vastaan. Hyökkäystä johti itse Ratko Mladić, ja sen toteutuksesta vastasivat Drinan armeijakunnan komentajat, kenraali Živanović ja kenraalimajuri Radislav Krstić. Seuraavien päivien aikana Bosnian serbiarmeija toteutti Potočarissa verilöylyn, jossa yli 12-vuotiaat miespuoliset henkilöt teloitettiin. Uhriluku nousi lopulta yli 8 000:een.

Sodan jälkeen ja lakkauttaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Bosnia ja Hertsegovinassa oli kaksi armeijaa: serbiarmeija ja Bosnia ja Hertsegovinan federaation armeija (AFBiH). AFBiH koostui kahdesta osasta: Bosnian tasavallan armeijasta ja Bosnian kroaattiarmeijasta. Nämä armeijat toimivat erillään toisistaan ilman yhteistä komentoa, noudattaen periaatetta ”ei puuttua toisen asioihin”. Kahden erillisen armeijan olemassaolo oli yksi tekijöistä, jotka vaikeuttivat siviili- ja sotilasviranomaisten välisten suhteiden kehittymistä.[8] Serbiarmeija oli vastuussa miinanraivauksesta.[9]

Vuonna 2003 serbiarmeija aloitti integroitumisen Bosnia ja Hertsegovinan asevoimiin. Vuonna 2005 täysin integroidusta serbien, bosnialaisten ja kroaattien muodostamasta yksiköstä tuli osa Yhdysvaltojen johtamia koalitiojoukkoja Irakissa.[10] 6. kesäkuuta 2006 serbiarmeija integroitui täysin Bosnia ja Hertsegovinan puolustusministeriön alaisiin asevoimiin.[11]

Komento

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Serbiarmeijan ylipäällikkönä toimi kenraali Ratko Mladić, joka myöhemmin syytettiin entisen Jugoslavian kansainvälisessä rikostuomioistuimessa (ICTY) kansanmurhasta, samoin kuin useita muita serbialaisia korkea-arvoisia upseereja. Mladić pidätettiin Serbiassa 26. toukokuuta 2011.

Koostumus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erikoisyksiköt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Erikoisyksikkö "Mando" (serb. Специјална Јединица "МАНДО")
  • Kaarti "Panteri" (serb. Гарда Пантери)
  • Valkosudet (serb. Бели Вукови)
  • Erikoisyksikkö "Pesa" (serb. Специјална Јединица "ПEШA")

Armeijakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1993

  • 1. Krajinan armeijakunta - Banja Luka
  • 2. Krajinan armeijakunta - Drvar
  • 3. armeijakunta- Bijeljina
  • Itä-Bosnian armeijakunta - Han Pijesak
  • Hertsegovinan armeijakunta- Bileća

1995

  • 1. Krajinan armeijakunta - Banja Luka
  • 2. Krajinan armeijakunta - Drvar
M-77 Oganj VRS:n panssariajoneuvot
ZSU-57-2
ZiS-3
M-46
D-30
T-34
  • Itä-Bosnian armeijakunta - Bijeljina
  • Sarajevo-Romanijan armeijakunta - Pale
  • Drinan armeijakunta - Han Pijesak
  • Hertsegovinan armeijakunta - Bileća

2001

  • 1. armeijakunta - Banja Luka
  • 3. armeijakunta - Bijeljina
  • 5. armeijakunta - Sokolac
  • 7. armeijakunta - Bileća

Kalusto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panssarivaunut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenttätykistö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • M101 howitzer
  • 122 mm haupitsi 2A18 (D-30)
  • 122 mm haupitsi M1938 (M-30)
  • 130 mm kenttätykki M1954 (M-46)
  • 152 mm kenttätykki M1955 (D-20)
  • 152 mm kenttähaupitsi M84 NORA-A
  • 120 mm M1 tykki
  • ZiS-3

Telatykistö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panssariajoneuvot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • M-63 Plamen
  • M-77 Oganj
  • M-87 Orkan

Panssarintorjuntaohjukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panssarintorjuntatykit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • T-12

IT-tykit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olalta ammuttavat raketit ja ohjusjärjestelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkaväkiaseet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[12]

Serbitasavallan ilmavoimat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bosnian serbiarmeijan yhteydessä toimivat myös ilmavoimat, joilla oli yhteensä 42 lentokonetta vuonna 1994. Sodan aikana ne menettivät 18 konetta.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bosnian serbiarmeija.
  1. ↑ Balkan Battlegrounds: A Military History of the Yugoslav Conflict. Central Intelligence Agency, Office of Russian and European Analysis, 2002. ISBN 978-0-16-066472-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 12.9.2025. (englanniksi)
  2. ↑ Bosnian Serb Army of Republika Srpska (VRS) The Holocaust Explained. Viitattu 29.7.2025. (englanniksi)
  3. ↑ A Short History of the Balkan Wars, from 1991 to 1999 Kathmandu & Beyond. 4.2.2020. Viitattu 29.7.2025. (englanniksi)
  4. ↑ Nohlen, Dieter & Stöver, Philip: Elections in Europe: A data handbook. Nomos, 2010. ISBN 978-3-8329-5609-7 (englanniksi)
  5. ↑ Bosnia-Hertsegovina globalis.fi. Viitattu 29.7.2025.
  6. ↑ a b c Soldier's Guide Bosnia-Herzegovina Naval History and Heritage Command. 1995. Yhdysvaltain laivasto. Viitattu 30.7.2025.
  7. ↑ The Srebrenica Massacre (July 11-16, 1995) Sciences Po Mass Violence and Resistance - Research Network. 25.1.2016. Viitattu 29.7.2025. (englanniksi)
  8. ↑ Fluri, Philipp H.; Gustenau, Gustav E. & Pantev, Plamen I.: The Evolution of Civil-Military Relations in South East Europe: Continuing Democratic Reform and Adapting to the Needs of Fighting Terrorism. Springer Science & Business Media, 27.12.2005. ISBN 978-3-7908-1656-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 29.7.2025. (englanniksi)
  9. ↑ Landmine Monitor Report 2002: Toward a Mine-free World. Human Rights Watch, 2002. ISBN 978-1-56432-277-7 Teoksen verkkoversio Viitattu 29.7.2025. (englanniksi)
  10. ↑ Bosnia's first unified army platoon deployed to Iraq The San Diego Union-Tribune. Arkistoitu 15.10.2007. Viitattu 29.7.2025. (englanniksi)
  11. ↑ Gaub, Florence: Military Integration after Civil Wars: Multiethnic Armies, Identity and Post-Conflict Reconstruction. Routledge, 13.9.2010. ISBN 978-1-136-89603-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 29.7.2025. (englanniksi)
  12. ↑ The Centre for SouthEast European Studies csees.net. Arkistoitu 26.1.2009. Viitattu 12.9.2025. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bosnian_serbiarmeija&oldid=23551517”