ZSU-57-2

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
ZSU-57-2
ZSU-57-2 Hun 2010 02.jpg
Unkarilainen ZSU-57-2.
Pituus
– putki edessä 8,48 m
– pelkkä runko 6,22 m
Leveys 3,27 m
Korkeus 2,75 m
Taistelupaino 28,1 t
Telaketjut 580 mm
Maksiminopeus
– tiellä 48 km/h
Toimintasäde 400 km
Pääase 2 x S-68 57 mm it-tykki
Panssarointi 15 mm
Moottori Diesel/V-12 (V-54)[1]
520[1] hv
Miehistö 6
Valmistusmaa Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto

ZSU-57-2 on neuvostoliittolainen ilmatorjuntapanssarivaunu. Se esiteltiin ensimmäistä kertaa julkisuudessa 7. marraskuuta 1957. Jo Neuvostoliiton aikana niitä alettiin korvata käytöstä ZSU-23-4 vaunuilla, mutta vaunu on edelleen käytössä joidenkin maiden asevoimissa.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ZSU-57-2 eri suunnilta ja suhteessa henkilön kokoon piirrustuksessa.

ZSU-57-2 on rakennettu T-54-panssarivaunun rungolle, jossa on yksi telapyöräpari vähemmän sekä ohennettu panssarointi.[1] Muutosten kautta vaunun paino on vain 28 tonnia, kun alkuperäisen T-54 vaunun paino on 36 tonnia. Vaunu liikkuu näin jonkin verran paremmin maastossa. Vaunussa on myös uusi päältä avoin tykkitorni, johon on sijoitettu vaunun pääaseistuksena toimivat kaksi 57 mm S-68 it-tykkiä. Tykillä voi teoriassa ampua 105-120 laukausta minuutissa, mutta käytännössä vain 70. Tykeillä voi ampua enintään 12 kilometrin päässä oleviin maakohteisiin, tai 8,8 kilometrin korkeudessa oleviin ilmakohteisiin. Tehokas tulietäisyys ilmatorjunnassa on kuitenkin 4 kilometriä ja maakohteisiin ammuttaessa hieman vähemmän. Vaunussa on vain optiset tähtäimet, joten sen käyttämiseksi näkyvyyden tulee olla riittävä. Vaunussa ei ole ydin-, biologisten-, tai kemiallisten aseiden vastaista turvajärjestelmää.[2]

Vaunun ajaja on sijoitettu vaunun etuosan vasemmalle puolelle. Ajajalla on käytössään tuulilasi, jonka voi taistelun aikana peittää teräslevyllä. Tuulilasin lisäksi ajajalla on käytössään periskooppi. Miehistön viisi muuta jäsentä on sijoitettu tykkitorniin. Sen vasemmalla puolella ovat lataaja, ampuja ja sytyttimien asentaja. Oikealla puolella on toinen lataaja ja vaunun komentaja.[2]

Käyttäjämaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolalainen ZSU-57-2.

ZSU-57-2 oli Neuvostoliiton pääasiallinen ilmatorjuntapanssarivaunu lähes vuosikymmenen ajan käyttöönotonsa jälkeen. Se oli myös ensimmäinen neuvostoliittolainen ilmatorjuntapanssarivaunu, jota alettiin viedä jaajemmassa mittakaavassa myös ulkomaille. 1950-luvun lopulta 1960-luvun alkuun vaunuja saivat käyttöönsä Neuvostoliiton Varsovan liiton läheiset liittolaismaat, kuten Itä-Saksa, Puola, Romania, Bulgaria ja Unkari.[3]

Itä-Saksa oli vaunun ensimmäinen ulkomainen käyttäjä. Syyskuusta 1957 Nationale Volksarmee sai käyttöönsä yhteensä 129 ZSU-57-2-vaunua. Niitä alettiin korvata ZSU-23-4-vaunuilla 1960-luvun puolella ja ne poistettiin käytöstä vuonna 1979. Osa niistä muunnettiin koulutuskäyttöön T-54 vaunujen ajajille. Saksojen yhdistyttyä vaunut päätyivät Bundeswehrille, joka romutti ne monien muiden entisen Itä-Saksan neuvostoperäisen sotilasvarustuksen tapaan. Toinen suuri ulkomaalainen käyttäjämaa oli Puola, jossa ZSU-57-2 oli käytössä 1970-luvulle saakka. Itä-Saksan tapaan ZSU-57-2 korvattiin lopulta Puolassakin ZSU-23-4-vaunuilla. Romania, Unkari ja Bulgaria saivat ZSU-57-2 vaununsa niiden jäätyä pois käytöstä muilta Varsovan liiton mailta. Tšekkoslovakia osti yhden vaunun koekäyttöön, mutta päätyi lopulta hankkimaan sen sijaan kotimaisia M53/59 Praga-ilmatorjunta-ajoneuvoja.[3]

Jugoslavia ei ollut osa Varsovan liittoa, mutta se sai silti käyttöönsä yli sata ZSU-57-2-vaunua vuosien 1963 ja 1964 välillä ja ne säilyivät käytössä aina 1990-luvun puolelle saakka. Jugoslavian hajoamisen jälkeen vuonna 1992 vaunu päätyi Jugoslavian hajoamissotien osapuolten käyttöön. Lähi-Idässä ZSU-57-2-vaunujen suurimmat käyttäjämaat olivat Syyria ja Egypti. Egypti tilasi 100 vaunua vuonna 1960 ja niitä on sittemmin modernisoitu ja Egyptillä on edelleen käytössään noin 40 vaunua. Syyria tilasi yli 200 vaunua vuonna 1966 ja suurin osa niistä toimitettiin maahan vuosien 1967 ja 1973 välillä. Muutamia näistä vaunuista on käytössä edelleen. Myös Irak ja Iran tilasivat molemmat 100 vaunua 1960-luvulla. Irakissa vaunuja käytettiin aina 1990-luvulle saakka. Iran käyttää vaunuja edelleen.[3]

Pohjois-Vietnam tilasi lähes 100 vaunua Vietnamin sodan aikaan. Enimmillään maalla oli käytössään 500 ZSU-57-2-vaunua. Sodan jälkeen vaunut päätyivät yhdistyneen Vietnamin armeijan käyttöön. Pohjois-Korea osti noin 250 ZSU-57-2-vaunun tykkitornia, jotka asennettiin T-59-vaunujen alustoille ja jotka ovat tiettävästi edelleen käytössä.[3]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeen ilmatorjuntapanssarivaunu ZSU-57-2:t (ItPsv 57-2) saapui lokakuussa 1960. Varusmieskoulutusoulutus alkoi ensin Tampereen Ilmatorjuntapatteristossa Kangasalan Vatialassa ja vuonna 1966 koulutus siirrettiin Panssariprikaatin vaunupataljoonalle.[4] Vaunujen päivittämistä harkittiin ja siihen olisi kuulunut esimerkiksi tutkajärjestelmän asennus. Päivityssuunitelmat peruttiin kuitenkin lopulta hinnan takia.[3] Vaunut säilyivät käytössä aina vuoteen 2006 saakka.[5]

Nykyiset käyttäjämaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käyttöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bosnian serbien käyttämä ZSU-57-2.

ZSU-57-2-vaunut osallistuivat varsinaisiin sotatoimiin ensimmäisen kerran arabien ja Israelin välisissä sodissa 1960- ja 1970-luvuilla Egyptin ja Syyrian armeijoissa. Kuuden päivän sodan alussa israelilaiset M48 Patton-panssarivaunut kohtasivat egyptiläisiä ZSU-57-2-vaunuja El Arishin lentokentällä. Egyptiläiset tulittivat israelilaisia vaunuja onnistumatta kuitenkaan läpäisemään näiden panssarointia. Vietnamin sodan kannalta ZSU-57-2-vaunut saapuivat liian myöhään Pohjois-Vietnamiin, jotta niillä olisi ollut merkittävää vaikutusta maan ilmapuolustuksen kannalta. Ne olivat kuitenkin selkeä parannus aiemmin käytössä olleisiin kiinalaisiin Type 63-ilmatorjuntapanssarivaunuihin verrattuna. Pääsiäisoffensiivin aikaan ZSU-57-2 suojasi Pohjois-Vietnamin eteneviä joukkoja. Ne saivat joitakin osumia Yhdysvaltojen ja näiden liittolaisten lentokoneisiin, mutta nykyiaikaiset lentokoneet kuten F-4 Phantom osoittautuivat niille liian nopeiksi.[3]

Persianlahden sodan aikaan Irak käytti ZSU-57-2-vaunuja pienissä määrin ja ne oli vedetty takarintamaan ZSU-23-4-vaunujen tieltä. Kuitenkin 16. tammikuuta 1991 ZSU-57-2 ampui alas brittien Tornado GR1-hävittäjäpommittajan sen iskiessä Shaibahin lentotukikohtaa vastaan. Myöhemmin 1990-luvulla Jugoslavian hajoamissotien aikaan vaunuja käyttivät etenkin serbit, lähinnä maakohteita vastaan. Kroatian sodan aikaan kroaatien onnistui vallata kaksi vaunua Jugoslavian kansanarmeijalta. Serbit käyttivät vaunuja myös Naton pommitusten aikaan vuonna 1999 ilman mainittavia tuloksia.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Trewhitt, Philip: Panssarivaunut ja panssaroidut ajoneuvot, s. 243. suom. Petri Kortesuo. Hämeenlinna: Karisto Oy. ISBN 978-951-23-5145-9.
  2. a b Foss, Chritopher F.: Jane's World Armoured Vechicles, s. 399-400. Lontoo: Macdonald and Jane's Publishing, 1976. ISBN 0-354-01022-0.
  3. a b c d e f g h Mike Guardia: Self-Propelled Anti-Aircraft Guns of the Soviet Union, s. 9-18. Osprey Publishing, 2015. ISBN 978 1 4728 0622 2. (englanniksi)
  4. Tykit Ilmatorjuntamuseo. Viitattu 7.8.2015.
  5. Tuominen, Tero: Leopard-alustalla useita käyttötarkoituksia (s. 15) Reserviläinen. 5/2015. Viitattu 7.8.2015.
  6. a b c d e IISS: The Military Balance 2015. Routledge, 2015. ISBN 978-1-85743-766-9. (englanniksi)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta ZSU-57-2.