Boris Nordmann
Bernhard (Boris) Nordmann (29. elokuuta 1808 Ruotsinsalmen merilinnoitus – 25. / 28. kesäkuuta 1877 Pietari) oli suomalainen Venäjän keisarikunnan laivastossa palvellut upseeri ja luotsipäällikkö, joka yleni amiraalin arvoon saakka.[1][2]
Nordmannin isä oli everstiluutnantti David Anton Nordmann (1769-1827) ja äiti Maria Katarina Giösling (1779-1839). Hänet otettiin oppilaaksi Pietarin merikadettikouluun syyskuussa 1821 ja hänet ylennettiin gardemariniksi vuonna 1822. Hänet ylennettiin midshipmaniksi vuonna 1826 ja hän palveli sitten Venäjän laivastossa 3. meriekipaasissa, ollen mukana muun muassa Navarinon taistelussa vuonna 1827. Vuonna 1830 Nordmann määrättiin 1. Suomen meriekipaasin 4. komppanian päälliköksi, ja hänet ylennettiin luutnantiksi vuonna 1831. Nordmann toimi vuoteen 1837 saakka eri tehtävissä 1. Suomen meriekipaasissa, kunnes hänet komennettiin sotaministeriön höyrylaiva Otvasnostjin päälliköksi. Vuonna 1838 hänet komennettiin palvelemaan höyrylaiva Alexandrialla, mistä hän siirtyi höyrylaiva Nevkan päälliköksi. Vuonna 1839 hänet ylennettiin kapteeniluutnantiksi, ja vuodet 1839-1853 hän toimi Venäjän laivaston pääesikunnan päällikön amiraali Aleksandr Sergejevitš Menšikovin adjutanttina.[1][2]
Vuodesta 1846 alkaen Nordmann toimi Suomen luotsilaitoksen järjestämistä varten perustetussa komiteassa. Vuonna 1846 hänet ylennettiin 2. luokan kapteeniksi ja vuonna 1848 1. luokan kapteeniksi, ja vuonna 1853 hänestä tuli Suomen luotsi- ja majakkalaitoksen ylihallituksen ylitirehtööri. Hän toimi tehtävässä yhteensä 20 vuotta, minä aikana hänen johdollaan rakennettiin useita majakoita ja loistoja Suomen suuriruhtinaskunnan aluevesille. Tämä tehtävän ohella hän toimi myös itäisen ja läntisen tykkivenelaivaston reservin päällikkönä sekä soutulaivaston 1. ja 2. prikaatin päällikkönä Itämaisen sodan aikana vuosina 1854-55. Nordmann ylennettiin kontra-amiraaliksi 7. syyskuuta 1856, ja vuonna 1858 hänet aateloitiin veljensä Fredrik Nikolai Nordmannin kanssa. Hän otti aatelissäädyssä osaa edustajana valtiopäiville 1863–1864, 1867 ja 1872. Nordmann ylennettiin 13. tammikuuta 1866 vara-amiraaliksi, ja vuonna 1874 hänet siirrettiin työskentelemään Venäjän keisarikunnan meriministeriöön. Hänet ylennettiin amiraaliksi 10. maaliskuuta 1876.[1][2][3][4]
Nordmann julkaisi muistelmansa Några minnen och utkast af Boris Nordmann vuonna 1870. Nordmannin puoliso vuodesta 1857 oli eversti Ehlertin leski Maria Arbusova (k. 1898).[2] He saivat neljä lasta, joista yksi, Natalia Nordmann oli taiteilija Ilja Repinin muusa. Poika Fredrik Nordmann oli upseeri ja virka- ja valtiopäivämies.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Nordmann, Boris Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c d Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto, s. 543. Helsinki: WSOY, 1955.
- ↑ Ridderskapets och Adelns medlemmar vid Landtagen in Helsingfors 1867. Protokoll fördt hos Högl. Ridderskapet och adeln å Landtdagen i Helsingfors År 1867. Första häftet. Helsingfors: Hufvudstadsbaledts Tryckeri, 1871, ss. 1-4.
- ↑ Förteckning öfver Ridderskapets och Adelns medlemmar vid landtdagen i Helsingfors år 1872. Protokoll fördt hos Högl. Ridderskapet och Adeln å Landtdagen I Helsingfors år 1872. Tredje häftet. Helsingfors: Hufvudstadsbladets Tryckeri, 1874, ss. 431-433.
- ↑ Släkten Nordmann. En kortfattad histori, s. 27. Viitattu 22.7.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Boris Nordmann hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
