Blaise Compaoré

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Blaise Compaoré
2003
2003
Burkina Fason presidentti
15. lokakuuta 1987 – 31. lokakuuta 2014
Edeltäjä Thomas Sankara
Seuraaja Isaac Zida (sotilasjuntta)
Henkilötiedot
Syntynyt3. helmikuuta 1951 (ikä 73)
Ziniaré, Ylä-Volta
Tiedot
Puolue Congrès pour la Démocratie et le Progrès, CDP

Blaise Compaoré (s. 3. helmikuuta 1951 Ziniaré) oli Burkina Fason presidentti vuosina 1987–2014. Hänet syrjäytettiin vallankaappauksella lokakuussa 2014.[1][2] Compaoré on maan valtapuolue Congrès pour la Démocratie et le Progrèsin perustaja.

Sotilaskoulutuksen saaneesta Compaorésta tuli presidentti 15. lokakuuta 1987 verisessä vallankaappauksessa, jossa syrjäytettiin ja tapettiin silloinen presidentti Thomas Sankara.[3] Sankarasta oli tullut presidentti vuoden 1983 vallankaappauksessa, jonka organisaattori Compaoré myös oli. Päästyään presidentiksi hän raivasi tieltään kaksi vallankumousjohtajaa, Henri Zongon ja Jean-Baptiste Boukary Linganin, syyttäen heitä juonittelusta häntä vastaan.

Compaoré on vienyt maata kohti demokratiaa, mutta häntä on syytetty vastuulliseksi lehtimies Norbert Zongon murhaan. Vaikka sananvapaus maassa onkin lisääntynyt, Campaoréa on syytetty myös median pelottelusta ja uhkailusta. Thomas Sankaran leski Miriam Sankara syytti presidenttiä myös miehensä salamurhasta.[4]

Compaoré valittiin vaaleilla presidentiksi 1991 ja uudelleen 1998.[5] Elokuussa 2005 hän ilmoitti ehdokkuudestaan marraskuun 2005 presidentinvaaleissa. Opposition poliitikot vastustivat hänen asettumistaan ehdolle, sillä vuonna 2000 oli säädetty laki, jonka mukaan yksi henkilö saisi olla presidenttinä vain kaksi perättäistä kautta[6]. Sama laki myös lyhensi presidentin toimikautta seitsemästä viiteen vuoteen. Compaorén kannattajat kuitenkin väittivät, ettei uusi laki sido Compaoréa, sillä tämä oli jo presidenttinä, kun laki tuli voimaan. Compaoré asettui vastustuksesta huolimatta ehdolle, ja hänet valittiin kolmannelle kaudelle 13. marraskuuta 2005. Hän voitti 12 vastaehdokastaan saamalla 80,35 % äänistä.lähde?

Compaoré valittiin vuonna 2010 neljännelle kaudelle. Vuonna 2013 oppositio aloitti mielenosoitukset syyttäen Compaoréa juonittelusta valtansa laajentamiseksi. Valtapuolueesta loikanneet poliitikot perustivat uuden poliittisen liikkeen asettamaan presidentille vastaehdokkaita ja vastaehdotuksia.[5]

Lokakuussa 2014 maassa syntyi väkivaltaisia mellakoita ja Compaorén vaadittiin eroavan presidentin virasta. Maahan julistettiin poikkeustila, ja 30. lokakuuta Burkina Fason armeijan komentaja Honore Traore syrjäytti Compaorén.[1][2] 31. lokakuuta Compaoré ilmoitti eroavansa presidentin virasta.[7] 1. marraskuuta Compaorèn vahvistettiin lähteneen maanpakoon Norsunluurannikolle. Burkina Fason väliaikaiseksi valtionpäämieheksi julistautui armeijan tukema Isaac Zida.[8]

Vuonna 2022 Compaoré tuomittiin sotarikostuomioistuimessa poissaolevana elinkautiseen vankeuteen osallisuudesta Sankaran murhaan.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Burkina Faso’s army chief announces creation of interim government France24 International News Africa. France24 International. Viitattu 31.10.2014.
  2. a b Armeija otti vallan kaaokseen vajonneessa Burkina Fasossa Yle Uutiset Ulkomaat. Yleisradio. Viitattu 31.10.2014.
  3. President: Blaise Compaore BBC. Viitattu 12.10.2014.
  4. The widow of Sankara reports the slaughterous regime of Blaise Compaoré 2012. Press News Africa. Viitattu 12.10.2014.
  5. a b Timeline Burkina Faso BBC. Viitattu 12.10.2014.
  6. Paavilainen, Ulla & Syrjänen, Päivi (toim.): ”Uutiskatsaus: lokakuu 2014”, Mitä, missä, milloin 2016, s. 45. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy, 2015. ISBN 978-951-129-133-6.
  7. Burkina Faso unrest: President Blaise Compaore resigns BBC News Africa. British Broadcasting Corporation. Viitattu 31.10.2014.
  8. Burkina Fason armeija antoi tukensa Isaac Zidalle Yle Uutiset Ulkomaat. Yleisradio. Viitattu 1.11.2014.
  9. Essi Sutinen: Burkina Fason ex-presidentti sai elin­kautisen osallisuudesta edeltäjänsä ”Afrikan Che Guevaran” murhaan Helsingin Sanomat. 6.4.2022. Viitattu 6.4.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]