Birgitta Wallvik
Ulla-Birgitta ”Bew” Wallvik (10. helmikuuta 1937 Kerava – 26. helmikuuta 2023 Helsinki)[1] oli suomenruotsalaisen viittomakielen edistäjä, suomen ja ruotsin kääntäjä, päätoimittaja ja tietokirjailija, kuurojen opettaja sekä viittomakielen tulkki. Hän kirjoitti useita tietokirjoja.
Hän oli myös Suomen Kuurojen Urheiluliiton toiminnanjohtaja vuodesta 1984 vuoteen 1987, Porvoon kuurojen sisäoppilaitoksen asuntolanjohtaja sekä kirjastonhoitaja.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wallvik syntyi Keravalla vuonna 1937 kuurojen vanhempien, Ida ja Valdemar Wallvikin lapseksi, ja kasvoi alusta saakka kolmikieliseksi: kotona käytettiin viittomakieltä, mutta Wallvik oppi äidinkielenään myös sekä suomen äitinsä suvun puolelta että ruotsin isänsä suvun puolelta.
Sodan aikana 3-vuotias Birgitta lähetettiin turvaan isänsä kotiseuduille Närpiön Yttermarkiin, jossa hän aloitti koulunsa. 8-vuotiaana Wallvik palasi Keravalle suomen kielen unohtaneena ja uuden pikkuveljen isosiskona. Vuonna 1956 Wallvik aloitti opintonsa Brobergska samskolanissa Helsingissä ja avioitui suomenkielisen miehen kanssa. Samana vuonna he saivat ensimmäisen lapsensa, ja 28-vuotiaana Wallvikilla oli jo 6 lasta, joiden kanssa vanhemmat puhuivat kotona äidinkielenään suomea. 32-vuotiaana Wallvik jäi leskeksi ja samalla kuuden lapsen yksinhuoltajaksi. Hän työskenteli tähän aikaan aktiivisimmin kääntäjänä ja toimittajana, ja lisätienestinä Wallvik on kertonut myyneensä salanimellä kirjoittamiaan traagisia (tosia) elämäntarinoita suomenkielisille ja ruotsinkielisille viikkolehdille saadakseen kustannettua lastensa koulunkäynnin. Nuorena yksinhuoltajana Wallvikilla ei ollut tällöin muuta yhteyttä viittomakieliseen tai kuurojen yhteisöön kuin yhteydenpito vanhempiinsa.
Pitkän aikaa toimittajan työtä tehtyään Wallvik aloitti vuonna 1984 työskentelyn ensin Kuurojen Liitossa kaksikielisen Kuurojen lehti/Dövas tidskrift -lehden toimittajana vuonna, ja jo saman vuoden elokuussa hän nousi Suomen Kuurojen Urheiluliiton toiminnanjohtajan virkaan.[2] Hän aloitti myös viittomakielen opettajana työ- ja kansalaisopistoissa, tulkkasi aktiivisesti sekä kansallisissa, pohjoismaisissa että kansainvälisissä yhteyksissä, ja kun 1980-luvulla kuurot saivat oikeuden henkilökohtaiseen tulkkaukseen, hän aloitti työskentelynsä myös henkilökohtaisena tulkkina arkisemmissa tilanteissa.
Jäätyään eläkkeelle Kuurojen liitosta Wallvik toimi aktiivisesti Finlandssvenska teckenspråkiga rf:ssä (Suomenruotsalaiset viittomakieliset ry). Myöhemmin, vuonna 2005 yhdistys julkaisi Wallvikin kirjoittaman kirjan Du måste vara döv för att förstå: Finlandssvenska dövas fotspår i historien.
1980-luvun puolessavälissä Wallvik oli jo ollut aktiivinen toimija kuurojen kulttuurin, viittomakielen aseman sekä kuurojen oikeuksien puolestapuhujana useiden vuosien ajan. Vuonna 1985 hän käänsi Juha Paunun viittomakielen oppikirjat Viito elävästi I & II (Levande teckenspråk I & II), joita käytettiin viittomakielen opetuksessa Suomessa useiden vuosien ajan.[1]
Wallvik toimi myös Borgånejdens döva -yhdistyksen sihteerinä ja suomenruotsalaisten kuurojen lehden, Dövas församlingsbladin päätoimittajana. 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa Wallvik aloitti työt Porvoon kuurojen sisäoppilaitoksessa, jossa oli pulaa osaavasta henkilökunnasta ja opettajistosta, ja toimi siellä sekä opettajana että oppilaitoksen asuntolan johtajana koulun sulkemiseen, vuoteen 1993 saakka. Sen jälkeen hän työskenteli Kuurojen yhdistyksen kirjastonhoitajana ja tiedottajana, ja julkaisi eri kuurojen yhdistyksistä kertovia kirjoja, sekä useita tietokirjoja.
Hän on saanut palkinnon ansioistaan muun muassa Kuurojen vanhempien kuulevien lasten yhdistykseltä.
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Raili Ojala-Signell: Själv tecknade jag min väg. Esipuhe: Birgitta Wallvik. 2016. ISBN 9789529364015
- Birgitta Wallvik: Från Dövstumsbacken till Solsand – teckenspråkig kultur i Jakobstadsnejden (vapaasti suomennettuna Kuuromykkäinmäeltä Solsandiin – viittomakielinen kulttuuri Pietarsaaren seudulla) 2016
- Birgitta Wallvik: Savimajasta kouluun - oikeus omaan kieleen. 2015[3]
- Hannele Rabb: Flip, flop. (suom. Birgitta Wallvik) Handlaget, 2009 ISBN 978-952-67207-0-8
- Birgitta Wallvik: Malviinan raivaamalla tiellä - Kotkan Kuurojen Yhdistys ry 100 vuotta. Kotkan kuurojen Yhdistys ry, 2007
- Birgitta Wallvik: Du måste vara döv för att förstå – Finlandssvenska dövas fotspår i historien (vapaasti suomennettuna Sinun on oltava kuuro ymmärtääksesi – Suomenruotsalaisten kuurojen jälkiä historiassa) 2006
- Rauno Anttila & Birgitta Wallvik: Viittomakielisten teatteripalveluiden kehittäminen. OPM Opetusministeriö, 2005. ISBN 9789524850421
- Birgitta Wallvik: Viitotulla tiellä. Finn lectura, 2001 ISBN 951-792-108-X
- Lauri Paunu, Olli Paunu & Birgitta Wallvik: Kuuroja kuulemassa. Kuurojen liitto, 1991 ISBN 951-96173-4-5
- Birgitta Wallvik: Elävä kieli: viittomakielen alkeita. Yleisradio, 1986 ISBN 951-43-0332-6
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Brita Edlund: Till minnet av Birgitta Wallvik 17.03.2023. Kuurojen liitto. (ruotsiksi)
- ↑ Saku Lehtonen: Muistoissamme Birgitta Wallvik Suomen Kuurojen Urheiluliitto ry. 16.3.2023. Viitattu 11.4.2024.
- ↑ Ilkka Kilpeläinen: Kuurojen lähetystyön historia koottiin kirjaksi 4.5.2015. Yle.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ullamaaria Nevalainen: Birgitta Wallvik tallensi kuurojen historiaa kirjaksi. Kuurojen lehti 102, 1997. Finna.fi
- Yle Uutiset viittomakielellä: Birgitta Wallvikin uusin kirja kertoo Kuurojen Lähetyksen työstä Afrikan kuurojen hyväksi. Yle Areena, 22.4.2015