Betsileot

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Madagaskarin etniset ryhmät.

Betsileot ovat malagasseihin kuuluva etninen ryhmä Madagaskarissa.[1] Kulttuuriltaan he ovat lähellä merinoja.[2] 1990-luvun puolivälissä betsileoja arvioitiin olevan noin 1,5 miljoonaa.[3]

Asuinalue, kieli ja historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Betsileoja 1900-luvun alun postikortissa.

Betsileot asuvat Madagaskarin keskiosan vuoristoseudulla Maniajoen eteläpuolella. Pohjoisessa he rajoittuvat merinoihin, idässä tanaloihin, etelässä ja lounaassa baroihin sekä lännessä ja luoteessa sakalavoihin. Alueen tärkein kaupunki on Fianarantsoa. Muita keskuksia ovat Ambositra pohjoisessa ja Ambalavao etelässä. Betsileojen väestönkasvu on nopeaa, ja monet ovat muuttaneet muualle maahan.[4]

Malagassin kielen betsileon murre on läheistä sukua kirjakielen pohjana toimivalle merinan murteelle. Pohjoinen betsileomurre on yhtä lähellä merinaa kuin eteläistä betsileoa.[3]

Nimitys betsileo syntyi vuonna 1830, jolloin merinojen muodostama Imerina valloitti alueen. Samalla siitä muodostettiin Betsileon maakunta. Tätä ennen sen asukkaat olivat kuuluneet Lalanginaan, Isandraan sekä Arindranon kuuteen pikkuvaltioon.[5]

Elinkeinot ja aineellinen kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Betsileokylä.

Tärkein elinkeino on maanviljely ja pääasiallinen viljelyskasvi riisi. Lisäksi viljellään maniokkia, bataattia, perunaa, taaroa, papuja, herneitä, maapähkinöitä, maissia, vihanneksia, tomaatteja, sipulia, banaaneja, kahvia ja erilaisia hedelmiä. Tupakkaa kasvatetaan vientiin. Vetojuhtina käytetään seebuja. Muita kotieläimiä ovat siat, kanat, ankat, hanhet ja kalkkunat. Aikaisemmin karjatalouden merkitys oli maanviljelyä suurempi, ja betsioleot kasvattivat myös lampaita ja vuohia.[3]

Betsioleot asuvat kooltaan vaihtelevissa kylissä, jotka yleensä sijaitsevat viljeltyjen laaksojen rinteillä. Talot rakennetaan vitsaksista ja savesta, tiilistä tai puusta. Vauraat talot ovat kaksi- tai kolmikerroksisia, maalattuja tai valkaistuja ja tiilikattoisia. Seudulla on runsaasti kivistä pystytettyjä muistomerkkejä ja hautakammioita.[3]

Perhe, suku ja yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikaisemmin johtavat ja vauraat betsileomiehet olivat usein moniavoisia. Yhteiselämä aloitetaan nuorena ja naimisiin mennään usein vasta lapsen synnyttyä. Perhe asuu yleensä miehen kylässä. Avioerot ovat sallittuja, mutta harvinaisia.[6]

Ydinperheet muodostavat 40–45 % kotitalouksista. Suurperheet ovat yleisiä varsinkin vauraissa kylissä. Naiset ja miehet ovat suhteellisen tasa-arvoisia. Sukulaisuus on sekä patrilineaarista että ambilineaarista. Sama henkilö kuuluu useisiin esi-isien mukaan määräytyviin sukuryhmiin.[7]

Betsioleot jakautuvat kolmeen yhteiskuntaluokkaan: hallitsijoiden ja aatelisten jälkeläisiin, aatelittomiin ja entisiin orjiin. Aatelisten ja aatelittomien välinen taloudellinen ero on nykyään vähäinen, mutta orjien jälkeläisten asema on syrjitty. Sukulaisuussuhteilla on suuri merkitys. Maaseudulla valtaa käyttävät mies- ja naispuoliset kylänvanhimmat.[8]

Uskonto ja taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Betsileojen hautakammio.

Nykyään suurin osa betsileoista on katolisia tai protestantteja. Perinteiseen uskontoon kuuluu jumalolentojen, esi-isien ja luonnonhenkien kunnioittaminen sekä maasta välittyvä persoonaton voima hasina. Juhlamenot keskittyvät esi-isien hautakammioiden ympärille.[9]

Perinteinen taidemuoto on vaatteina ja hautajaispeitteinä käytettyjen värikkäiden silkkikankaiden kutominen. Merinat rakentavat betsileojen hautakammiot ja soittavat myös näiden hautajaisissa ja muissa seremonioissa. Aikaisemmin harjoitetusta tatuoinnista on luovuttu, mutta naiset koristautuvat yhä monimutkaisilla kampauksilla.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Narody mira: istoriko-etnografitšeski spravotšnik, s. 275. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1988.
  2. West, Barbara A.: Encyclopedia of the Peoples of Africa and the Middle East, s. 120. New York: Facts on File, 2009. ISBN 978-0-8160-7158-6.
  3. a b c d Encyclopedia of World Cultures: Volume IX, Africa and the Middle East, s. 54. New York: G.K. Hall & Company, 1995. ISBN 0-8161-1815-9.
  4. Encyclopedia of World Cultures: Volume IX, Africa and the Middle East, s. 53–54. New York: G.K. Hall & Company, 1995. ISBN 0-8161-1815-9.
  5. Encyclopedia of World Cultures: Volume IX, Africa and the Middle East, s. 53, 57. New York: G.K. Hall & Company, 1995. ISBN 0-8161-1815-9.
  6. Encyclopedia of World Cultures: Volume IX, Africa and the Middle East, s. 56. New York: G.K. Hall & Company, 1995. ISBN 0-8161-1815-9.
  7. Encyclopedia of World Cultures: Volume IX, Africa and the Middle East, s. 55–56. New York: G.K. Hall & Company, 1995. ISBN 0-8161-1815-9.
  8. Encyclopedia of World Cultures: Volume IX, Africa and the Middle East, s. 56–57. New York: G.K. Hall & Company, 1995. ISBN 0-8161-1815-9.
  9. a b Encyclopedia of World Cultures: Volume IX, Africa and the Middle East, s. 57. New York: G.K. Hall & Company, 1995. ISBN 0-8161-1815-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]