Beninin viestintä
Beninin viestintää kuvataan sitä tarkkailevien raporteissa eläväksi.[1] Mutta köyhyys, huono infrastruktuuri ja pieni mainosmarkkina aiheuttavat heikon kattavuuden uutispeitolle ja riittämättömän sanomalehtien jakelun erityisesti maaseudulla.[1]
Viestintävälineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehdet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beninissä ilmestyy kuusi sanomalehteä. La Nation on valtion omistama, ja yksityisiä sanomalehtiä ovat Le Matinal, Fraternite, Le Republicain, L'Aurore ja L'Evenement Preci.[1][2] Sanomalehdet ovat ranskankielisiä.
Lukutaitoisuus oli Beninissä vuonna 2018 38.4 prosenttia.[3] Ranskaa puhuu noin neljä miljoonaa beniniläistä eli noin 35 prosenttia väestöstä.[4]
Radio ja televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtion yleisradion televisio Television Nationale, jota hoitaa ORTB (Office de Radiodiffusion et de Television du Benin), esittää laaja-alaista ohjelmaa. Kaupallisia kanavia ovat Golfe TV, La Chaine 2 (LC2), sekä Canal 3.[1]
Informaation päälähde on erityisesti maaseudulla radio. Radio on suosittu paikallisten kielten takia. Erityisen suosittuja ovat ohjelmat, joihin voi soittaa puhelimella.[1]
Yleisradio ORTB:n radioasemia ovat Radio Nationale, Radio Parakou ja Cotonoussa Atlantic. Yksityisiä radioasemia ovat CAPP FM Cotonoussa, Golfe FM sekä katolinen radioasema Radio Immaculee Conception. Kansainvälisiä FM-asemia ovat Cotonoussa esimerkiksi BBC World Service, Radio France Internationale ja Gabonn Africa No1.[1][5]
Beniniläinen uutistoimisto on Agence Benin-Presse, ABP.[6]
Internet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Benin oli eräs Länsi-Afrikan ensimmäisiä maita, joka liittyi internetiin.[7] Internetin käyttäjämäärien kasvu on ollut seuraava:[8]
| 2000 | 15 000 |
| 2006 | 100 000 |
| 2009 | 160 000 |
| 2015 | 1 232 940 |
| 2017 | 1 375 033 |
Vuonna 2017 Facebookin tilaajia oli 920 000.[9]
Beninin afrikkalaiskielistä julkaistaan jorubankielistä[10] ja foninkielistä Wikipediaa.[11] Wikimedian tietojärjestelmiä edistää Beninissä kesällä 2018 perustettu organisaatio Wikimédiens du Bénin.[12]
Viestinnän vapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Freedom Housen yleisarvio sananvapauden toteutumisesta Beninissä on ”osittain vapaa” . Se luonnehtii Beninin lehdistöä moniarvoiseksi mutta usein poliitikkojen rahoittamaksi, eikä se ole aidosti vapaa. Lehdet julkaisevat artikkeleita ”jotka ovat hyvin kriittisiä sekä hallitusta että opposition puoluejohtajia kohtan."[13]
Toimittajia vastaan on sovellettu ankaria kunnianloukkauslakeja, mutta perustuslaki takaa median vapauden.[13] Viranomaiset ovat rankaisseet sanomalehteä sellaisen aineiston julkaisemisesta, jonka on arveltu olevan liian hyökkäävää valtionjohtoa kohtaan.[1]
MFA:n mukaan vapaa ilmaisu ja mediavapaus kehittyvät jatkuvasti Beninissä huolimatta aikaisemmin esiintyneistä oikeuksien tukahduttamisesta ja loukkauksista. Nykyisin pääongelmat ovat ammattillisen tason heikkous, heikko johtamishallinta ja koulutus sekä logistisen kapasiteetin vähäisyys. Myös valtio vaikuttaa ja ohjaa mediaa paljon, erityisesti valtion omistamassa mediassa.[14]
Mediaa sääntelee perustuslain määräämä korkea viestintäviranomainen (HAAC), jota pääasiassa ohjaa hallitus. Itsesääntelyelin on mediaeettisyyden tarkkailuun tarkoitettu (ODEM), ja lisäksi on lukuisia ammatillisia järjestöjä, kuten median tekijöiden ammattijärjestö (UPMB), kansallinen median harjoittajien liitto (SYNAPRMEB), mediatyöntekijöiden liitto (Syntra-Médias) ja Synprop-Bénin.[14]
Freedom Housen mukaan vuonna 2016:[13]
- Toimittajat pystyivät yleensä käsittelemään presidentinvaaleja ilman puuttumisia, ja opposition ehdokkailla oli parempi mahdollisusuus päästä julkisuuteen kuin edellisinä vuosina.
- Viestinnän korkea sääntelyelin (HAAC) sulki useita uutisten välittäjiä, jotka joko olivat oppositiopoliitikon liittolaisia tai kritisoivat presidentti Patrice Talonin hallintoa.
- Länsi-Afrikan mediasäätiö (MWFA) dokumentoi kaksi vakavaa toimittajien ahdistelutapausta.[13]
Vaikka Beninin media on yleisesti vapaa ja moninainen, median ja journalismin vapaata kehitystä hidastaa toimittajien heikko asema, sekä suora ja epäsuora sensuuri, jota valtio ja HAAC pääasiassa harjoittavat, sekä itsesensuurin asenteet ja sävyt.[15]
Beninissä hyväksyttiin kesällä 2018 sosiaalisen median vero, mutta vastustuksen takia siitä luovuttiin.[16]
Freedom House arvioi vuonna 2019, että vaikka Beninin perustuslaki takaa lehdistön vapauden ja painetussa mediassa on mielipiteen moninaisuutta, useimmat mediayhtiöt saavat suoraa taloudellista tukea poliitikoilta, ja harva julkaisu on aidosti poliittisesti itsenäinen.[1]
Valtion viestintäviranomainen keskeytti vuonna 2018 maan laajalevikkisimpiin kuuluvan sanomalehden jakelun, koska se julkaisi presidenttiä arvostelevia artikkeleita. Digitaalisen median laki sallii, että valtio voi tuomita ja vangita toimittajia valheellisen sisällön tai ihmisten kiusaamisen takia. Toimenpidettä on käytetty toistuvasti toimittajien ja bloggareiden rankaisemiseen. Beninissä suljettiin internet jälleen vuoden 2019 vaalipäivänä.[17]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joukkoviestintä tuli hitaasti Dahomeyhin, toisin kuin englanninkielisiin siirtomaihin. Ensimmäiset sanomalehdet olivat virallisia lehtiä, joita siirtomaahallinto ja paluumuuttajat julkaisivat pääkaupungissa Porto-Novossa. 1930-1940-luvulla perustettiin useita riippumattomia sanomalehtiä, mutta niitä myös kiellettiin myöhemmin toimittajien kolonialismin vastaisuuden takia. Katolinen kirkko, joka oli ollut maassa 1800-luvulta lähtien, perusti 1946 aikakauslehden La Croixin, joka ilmestyy edelleen.[15]
Itsenäistymisen jälkeen esiintyi useita valtion kustantamia sanoma- ja aikakauslehtiä, kuten Daho Express. Ne olivat informaatioministeriön alaisia. Vuosina 1960–1972 ilmestyi vain muutamia riippumattomia aikakauslehtiä. Sähköinen viestintä tuli maahan, kun Radio Cotonou perustettiin vuonna 1953. Beninin itsenäistyttyä se nimettiin Radio Dahomeyksi ja yhdistettiin perustettuun yleisradioyhtiö ORTB:hen.[15]
Laajat radiolähetykset alkoivat useilla afrikkalaiskielillä 1970-luvulla nimellä La Voix de la Révolution ('vallankumouksen ääni'). Valtio perusti alueellisen radioaseman Parakouhun. Vuonna 1978 perustettiin televisio, joka levisi maahan hitaasti. Sosialistisella ajalla (1972–1989) valtion propaganda ja kasvatukselliset ohjelmat hallitsivat useimpia ohjelmia.[15]
Vuonna 1990 säädetty perustuslaki takasi ilmaisun vapauden ja suojelun sekä lehdistön vapauden. Vapautuminen aikaan uusia riippumattomia sanomalehtiä,selvennä ja myöhemmin perustettiin uusia radioasemia maaseudulle. Mediatuotanto oli vapaampaa ja runsaampaa, ja varsinkin vaalien aikaan viestintä lisääntyi.[15]
Vuonna 1997 säädetyn viestintälain ansiosta voitiin perustaa itsenäisiä radio- ja televisioasemia. Luvat myöntää HAAC (Haute Autorité de l’Audiovisuel et de la Communication), ja median laajeneminen on kasvattanut avoimuutta varsinkin poliittisissa väittelyissä. Viestintälaki vuodelta 2015 tarjosi toimittajille jonkin verran enemmän toimintavapauksia. Journalismin ja mediatuotannon kenttä kasvaa, samoin elävä elokuvateollisuus ja videotuotanto sekä myös useat erikokoiset kaupalliset mediatuotantoyhtiöt.[15]
Median laajenemisesta huolimatta radio on Beninissä edelleen tärkein joukkoviestintäväline. Radio tavoittaa enemmän ihmisiä, ja radiolaitteita on helposti saatavilla. Radio-ohjelmia kuunnellaan yhä enemmän myös älypuhelimista. Beninissä on noin 80 eri puolilla maata toimivaa radioasemaa, ja ohjelmatoiminta on vilkasta varsinkin Cotonoussa ja Parakoussa.[15]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Benin profile - Media BBC News. 16.1.2015. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Benin Newspapers and Magazines w3newspapers. w3newspapers.com. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Benin People 2018, Literacy Countries of the World. ITA. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
- ↑ What Languages Are Spoken In Benin? worldatlas. worldatlas.com. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Benin, Communications, Broadcast media The World Factbook. Central Intelligence Agency. Arkistoitu 18.9.2015. (englanniksi)
- ↑ Qui sommes-nous? agencebeninpresse.info. Arkistoitu 1.3.2021. Viitattu 25.2.2021. (ranskaksi)
- ↑ Development of the Internet in Benin nzdl.org. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Benin Internet Stats and Telecommunications Market Reports internetworldstats.com. Viitattu 25.2.2021.
- ↑ Benin, Internet Usage and Marketing Report Internet World Stats, Africa Internet Stats. 2017. Miniwatts Marketing Group. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Jorubankielisen Wikipedian etusivu
- ↑ Meet Mahuton Bienvenu Possoupe, Fon language activist Rising Voices. 2.7.2019. Viitattu 25.2.2021. (englanniksi)
- ↑ La rédaction: Wiki loves Africa 2019 : Le cnfc accompagne les wikimédiens du (...) - Fraternité fraternitebj.info. Viitattu 25.2.2021. (ranskaksi)
- ↑ a b c d Freedom of the Press 2017 Benin Profile Freedom House. Arkistoitu 12.2.2019. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Benin MFWA. Media Foundation For West Africa. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)(ranskaksi)
- ↑ a b c d e f g Grätz, Tilo: Media Development, Censorship and Working Conditions of Journalists in the Republic of Benin (West Africa) Open Edition Books. Centro de Estudos Internacionais. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Abdi Latif Dahir: Benin is the latest African nation taxing the internet Quartz Africa. Viitattu 25.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Benin Freedom House. Viitattu 25.2.2021. (englanniksi)