Beninin musiikki

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Angelique Kidjo esiintyy Cotonoussa vuonna 2017.

Beninin musiikki on ollut tärkeä osa afrikkalaista musiikkia. Benin on tuottanut erään mantereen suurimmista tähdistä Angélique Kidjon. Itsenäisyyden jälkeen maa on ollut musiikin elinvoimainen ja innovatiivinen koti, jossa natiivi kansanmusiikki yhdistyy ghanalaiseen highlifeenranskalaiseen kabareehen, amerikkalaiseen rockiin, funkiin ja souliin, sekä kongolaiseen rumbaan. Maassa on myös runsaasti erilaisia etnomusikologisia perinteitä.

Kansallinen musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beninin kansallishymni otettiin käyttöön vuonna 1960. "L’Aube Nouvelle" (Uusi aamunkoitto), jonka sävelsi Gilbert Jean Dagnon. Gangbe brass band on kansainvälisesti huomattava Beniniläinen yhtye.

Perinteinen musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa Beninin 11 miljoonasta asukkaasta elää etelässä. Väestössä in noin 42 etnistä ryhmää. Näitä ovat rannikon väestön jorubat, jotka muuttivat nykyisestä Nigeriasta 1100-luvulla. Maan etelä- ja keskiosissa ovat fonit Abomeyn seudulla. Mina, Xueda ja Aja ovat peräisin nykyisestä Togosta.

Pohjoisen kansoja ovat Dendit, jotka tulivat nykyisestä Malista 15 000-luvulla. Bariba ja Fula -kansat ovat koillisessa ja Betammaribet ja Sombat Atacoran alueela.

Populaarimusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1972 tuli valtaan Kerekoun hallitus, joka toi vireille ulkonaliikkumiskieltoja ja muita toimenpiteitä, jotka estivät musiikillista ilmaisua. Kerekou kannusti alkuperäiskansojen kansanmusiikkia. Jotkut muusikot, kuten Tohon Stan, omaksuivat kansanmusiikin tyylejä valtavirran yleisöille kotimaassa ja ulkomailla, mukaan lukien tchinkoumé, hautajaismusiikin, jota soitetaan käyttämällä vesirumpuja, ja jota sovellettiin osaksi tchink-järjestelmän musiikkia.[1] Sagbohan Danialou, on toinen multi-instrumentalisti Porto-Novossa, joka on erittäin vaikutusvaltainen muusikko, joka muunsi populaarimusiikkiin perinteisiä vodounin uskonnollisia rytmejä, kuten kakagbota .[2]

Ignacio Blazio Osho oli ehkä kaikkein vaikutusvaltaisin muusikko itsenäisyyden jälkeisenä aikana, kuten myös Pedro Gnonnas y sus Panchot, Les Volcans ja Abomeyn Picoby Bändi. Pedro tuotti laulun Feso Jaiye,[3] josta tuli hitti ja jota monet bändit esittivät Afrikan urheilumaaottelussa vuonna 1973.

Nel Oliver, joka debytoi Ranskassa vuonna 1976, lainaa elementtejä eri puolilta Afrikkaa ja Yhdysvaltoja ja luo "Afro-akpala-funkia".

"Tout Puissant" toiminut orchestreVaikutusvaltainen orkesteri Poly-Rythmo on edelleen tuttu nimi Cotonoussa ja eräs Afrikan tuottelimpia, jolla on yli 50 LP:tä, satoja 45:ta ja CD uudelleenäänitteitä työstään. He ovat kiertäneet sekä Euroopassa, että Yhdysvalloissa. New York Timesin konsertiarvostelijan mukaan orkesteri "kuuluu hyvin lyhyeeseen luetteloon maailman parhaista funk-bändeistä."[4]

Beniniläinen kitaristi Lionel Loueke on eräs tärkeimmistä nuorten jazzmuusikoiden vaikutteiden antajista, joka yhdistää afrikkalaisia vaikutteita. Loueke asuu tällä hetkellä New Yorkissa ja on jäsen Herbie Hancockin bändissä.

Wilfrid Houwanou on Beniniläinen laulaja-lauluntekijä, joka on tunnettu nimellä "LAKESHIA" (aiemmin Lakeshia Slo).

Zeynab Ouloukèmi Habib, joka on syntynyt Abidjanissa vuonna 1975, on antanut konsertteja eri puolilla Afrikkaa ja voitti Kora-Palkinnon "Paras Länsi-Afrikkalainen naistaiteilija" vuonna 2005. Hän julkaisi ensimmäisen albuminsa nimellä Intori vuonna 2001, toisen albumin D 'un endroit à l'autre vuonna 2004, ja kolmannen albumin Olukèmi vuonna 2011.[5]

Gangbé Brass Band, Cotonousta jatkoi kehitystä, jossa muunnetaan perinteistä Vodou -musiikkia, yhdistämällä se jazziin ja brass band -perinteisiin.[6] Gangbe on julkaissut neljä albumia: Gangbe (1998), Togbe (2001), Whendo (2004) ja Assiko (2008), ja matkustaa laajasti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Viime vuosisadan viimeisinä vuosikymmeninä näkyi useita muita kehityskulkuja, muun muassa Jamaikalta tuodun reggaen, jonka nosti esiin Yaya Yaovi.

Beniniläisen hip hopin ja R ' n ' b:n suosituimmat artistit ovat Swaggeraux ja Swaggereuse Republic, Zeynab, Kuningas Jerry Bee a.k.a. Kerekou De Showbiz, Yvan, Nila, Secteur Trema, Dibi Dobo, Pépé Oleka, Kuamy Mensah, Afafa, Diamant Noir, Cotono City Crew, Ardiess, H2O, Dhalai-k, Kaysee Montejàno, LKS-Clan, Kaizah, Esprit Neg, Nasty Nesta, Mister Blaaz, Self Made Men, B-Syd, DAC, K-libr Volkaniq, Méthod X, Enod, Duce, Roccah, Jay Killah, Polo Orisha, Mutant, Adinon, Jupiter, 3K6, Kemtaan, 3 Game, CTN Heroes, Cyano-Gêne, ADN, 3e Monarchie, WP Baba Djèdjè, Orpair, Big C, Young J, Marshall Cyano, Wilf Enighma, Sam, Radama Z, Shinnin, E-ray, Cruiz AG, Sam Seed, Inox, BMG Yari, Fool' Faya, Mamba Noir, Beezy Baby, Eric le blanc, Assane Sas, Vision, All Baxx, Moona, Sakpata Boy, Trust Infinity Crew, Riacemau.

Benin on myös zouk muusikoiden, kuten Richard Flash, Martin Hod, ja Miss Espoir koti.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. the brothers gnonlonfoun vodun gangbe and jomion the uklos afropop.org. Viitattu 2 February 2014.
  2. nicolas moncadas orogod vodun and sagbohan danialou afropop.org. Viitattu 2 February 2014.
  3. Golden days highlife #13 Feso jaiye ethnomusic.podomatic.com. Viitattu 30 March 2008.
  4. Pareles, Jon. "From West Africa, a Recipe for Spicy Trans-Atlantic Funk", New York Times, July 12, 2010. Luettu July 10, 2012. 
  5. ZEYNAB, DU TALENT ET DES AMBITIONS. zeynabmusic.com. Viitattu 15 July 2015.
  6. Benin: Transforming traditions afropop.org. Viitattu 30 January 2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bensignor, François ja Eric Audra. "Afro-Funksters". 2000. Broughton, Simon ja Johanek, Mark McConnachie, James ja Duane, Orla (Ed.), World Music, Vol. 1: Afrikassa, Euroopassa ja Lähi-Idässä, s. 432-436. Rough Guides Ltd, Penguin Books. Malline:ISBN1-85828-636-0

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]