Tämä on lupaava artikkeli.

Bengasi (elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Bengasi
Elokuvan nimiö.
Elokuvan nimiö.
Ohjaaja Augusto Genina
Käsikirjoittaja Augusto Genina,
Alessandro De Stefani,
Ugo Betti,
Edoardo Anton
Tuottaja Renato Bassoli,
Carlo J. Bassoli
Säveltäjä Antonio Veretti
Kuvaaja Aldo Tonti
Leikkaaja Fernando Tropea
Lavastaja Salvo D’Angelo
Pääosat Fosco Giachetti,
Amedeo Nazzari,
Maria De Tasnady,
Vivi Gioi
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Tuotantoyhtiö Film Bassoli
Ensi-ilta Venetsian elokuvajuhlilla 1942
Kesto 90 min.
Alkuperäiskieli italia
Aiheesta muualla
IMDb
Elokuvan sankareita ovat sen naiset. Laura Redin esittämä prostituoitu keittojonossa.

Bengasi on vuonna 1942 valmistunut italialainen sotaelokuva. Se kuvaa italialaisten siirtolaisten elämää brittien toisen maailmansodan aikana miehittämässä Bengasin kaupungissa. Elokuvan on ohjannut Augusto Genina. Sen pääosia esittävät Fosco Giachetti, Amedeo Nazzari, Maria De Tasnady ja Vivi Gioi. Bengasia on pidetty taiteellisesti korkeatasoisena, mutta fasistisen propagandan läpitunkemana.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva kuvaa italialaisten siirtolaisten elämää brittien toisen maailmansodan aikana väliaikaisesti miehittämässä Bengasin kaupungissa. Se koostuu neljästä tarinasta, joista keskeisin on kertomus kapteeni Enrico Bertistä ja hänen vaimostaan Carlasta. Italialaisten kärsittyä tappion Berti palaa kaupunkiin etsimään vaimoaan. Carla joutuu muiden pakolaisten kanssa brittiläisen lentokoneen hyökkäyksen kohteeksi ja heidän lapsensa saa surmansa. Vankileiriltä pakeneva Berti kuulee tapahtuneesta ja vannoo kostoa. Muut tarinat kertovat italialaisten kaksoisagentista Filipposta, australialaisten sotilaiden ahdistamasta maanviljelijäperheestä sekä maanmiehensä piilottavasta prostituoidusta.[1][2][3]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Fosco Giachetti  … kapteeni Enrico Berti  
 Amedeo Nazzari  … insinööri Filippo Colleoni  
 Maria De Tasnady  … Carla Berti  
 Vivi Gioi  … Giuliana  
 Laura Redi  … Maria eli Fanny  
 Fedele Gentile  … Antonio  
 Guido Notari  … Bengasin italialainen kaupunginjohtaja  
 Leo Garavaglia  … tohtori Malpini  
 Carlo Tamberlani  … Giovanni Galassi  
 Amelia Rossi Bissi  … Giovannin äiti  
 Pier Giorgio Heliczer  … Sandrino Berti  
 Guglielmo Sinaz  … Tropeoli  
 Giorgio Costantini  … kenraali Robertson  
 Carlo Duse  … kapteeni Marchi[2]  

Tuotanto, teemat ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustavalkoinen[3] Bengasi on kuvattu Cinecittàn studiolla Roomassa[2]. Se tehtiin nopeasti ja pienillä tuotantokustannuksilla italialaisten vallattua kaupungin takaisin. Taistelukohtauksiin saatiin merkittävää apua Italian armeijalta. Elokuvan valmistuessa italialaiset joutuivat jälleen vetäytymään Bengasista.[1]

Bengasi on yksi ohjaaja Augusto Geninan kolmesta taiteellisesti korkeatasoisesta, mutta fasistisen propagandan läpitunkemasta elokuvasta. Kaksi muuta ovat Italian siirtomaavalloitusta kuvaava Valkoinen eskadroona (Squadrone bianco, 1936) ja Espanjan sisällissodasta kertova Alcazar (L’assedio dell’Alcazar, 1940).[4] Voimakkaan tunteellisen Bengasin tehtävänä on tuoda esille italialaisille tärkeät arvot ja kuvata vihollista, jolta niitä täytyy puolustaa. Viattomina uhreina nähdyt italialaiset ovat jaloja ja uhrautuvaisia, britit taas ahneita, turhamaisia ja julmia. Puolustettavia arvoja ovat perhe, yhteisö ja oman työn hedelmät, mutta toisin kuin samaan aikaan kuvatussa Casablancassa, sodan taustalla oleva ideologia loistaa poissaolollaan. Fasismin murenemisesta kertoo myös se, että elokuvan sankareita ovat naiset, kun taas miehet ovat heikkoja ja perinteisen maskuliinisuutensa menettäneitä. Elokuvan dokumentaaria muistuttava luonne (alkutekstien mukaan se perustuu tositapahtumiin), eri yhteiskuntaluokkien edustajien kuvaaminen ja runsas ulkokuvien käyttö enteilevät toista maailmansotaa seurannutta italialaista neorealismia.[1] Bengasin kuvaaja Aldo Tonti oli jo seuraavana vuonna tekemässä Luchino Viscontin Riivajia, jota pidetään neorealismin välittömänä edeltäjänä[5].

Bengasin ensi-ilta oli vuonna 1942 viimeisillä fasistien järjestämillä Venetsian elokuvajuhlilla, jossa se sai Mussolini-palkinnon vuoden parhaana italialaisena elokuvana. Fosco Giachettille myönnettiin samalla Volpi-palkinto parhaana näyttelijänä. Aikalaiskritiikki ylisti Geninan ohjaustyötä sen tunteellisesta isänmaallisuudesta, mutta kiinnitti huomiota myös episodisen rakenteen heikkouksiin. Elokuvan levitys jäi suppeaksi Italian Pohjois-Afrikassa kokemien uusien tappioiden takia.[1]

Carlo Marco Bassoli muokkasi vuonna 1955 elokuvasta uuden version nimeltä Bengasi anno ’41. Siihen lisättiin uusi kehyskertomus, jossa yksi tapahtumien osanottajista kertoo sodan jälkeen brittien komentajalle kaupunkilaisten kohtaloista. Samalla elokuvasta poistettiin osa räikeimmin propagandistisista kohtauksista.[3][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5.

Viiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Reich, Jacqueline & Garofalo, Piero: Re-viewing Fascism: Italian Cinema, 1922–1943, s. 293–314. Bloomington, Indianapolis: Indiana University Press, 2002. ISBN 0-253-34045-4.
  2. a b c d Chiti, Roberto & Lancia, Enrico: Dizionario del cinema italiano. I film, vol. I: tutti i film italiani dal 1930 al 1944, s. 48–49. Roma: Gremese, 2005. ISBN 88-8440-351-0.
  3. a b c Mereghetti, Paolo: Il Mereghetti: Dizionario dei film 2011, s. 417. Milano: Baldini Castoni Dalai, 2010. ISBN 978-88-6073-626-0.
  4. Moliterno, s. 147.
  5. Moliterno, s. 313.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]