Aldo Tonti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aldo Tonti (2. maaliskuuta 1910 Rooma7. heinäkuuta 1988 Rooma[1]) oli yksi sodanjälkeisen italialaisen elokuvan merkittävimmistä kuvaajista[2].

Uutiskuvaajana toiminut Tonti siirtyi 1930-luvun puolivälissä Cinecittàn studiolle, jossa hän työskenteli still-kuvaajana ja kameramiehenä. Hänen ensimmäinen elokuvaajantyönsä oli Flavio Calzavaran Piccoli naufraghi vuonna 1939. Sen jälkeen Tonti työskenteli kuvaajana muun muassa ohjaaja Goffredo Alessandrinin elokuvissa. Augusto Geninan Bengasia (1942) seurasi Luchino Viscontin visuaalisesti käänteentekevä Riivaajat vuonna 1943.[3]

Toisen maailmansodan jälkeen Tonti kuvasi muun muassa Alberto Lattuadan elokuvan Il bandito (1946), Roberto Rossellinin Europa ’51:n (1952), Mario Camerinin Odysseuksen (Ulisse, 1954), Federico Fellinin Cabirian yöt (Le notti di Cabiria, 1957) ja John Hustonin Heijastuksia kultaisessa silmässä (1967). Yli 120 elokuvaa käsittäneen uran viimeinen työ oli Richard Fleischerin ohjaama Ashanti – seikkailu Afrikassa vuonna 1979.[3]

Tonti on saanut Punta del Esten elokuvajuhlien palkinnon työstään Mario Camerinin Kostossa (Il brigante Musolino, 1950) sekä nastro d’argenton Nicholas Rayn elokuvasta Paholaisen hampaat (The Savage Innocents, 1960). Vuonna 1964 hän julkaisi muistelmansa Odore di cinema (”Elokuvan tuoksu”). Tontin pojat Giorgio ja Luciano ovat myös elokuvaajia.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Enciclopedia del Cinema treccani.it. Viitattu 4.1.2015. (italiaksi)
  2. Enciclopedia Treccani treccani.it. Viitattu 4.1.2015. (italiaksi)
  3. a b Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema, s. 312–313. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]