Barret Jackman
| Barret Jackman | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. maaliskuuta 1981 Trail, Brittiläinen Kolumbia |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | puolustaja |
| Maila | vasen |
| Pituus | 183 cm |
| Paino | 93 kg |
| Pelinumero | 5 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2001–2016 |
| Seurat |
St. Louis Blues Nashville Predators |
| NHL-varaus |
17. varaus, 1999 St. Louis Blues |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Kanada
| |||
| Miesten jääkiekko | |||
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Venäjä 2007 | jääkiekko | |
Barret Jackman (s. 5. maaliskuuta 1981 Trail, Brittiläinen Kolumbia) on kanadalainen ammattilaisuransa lopettanut jääkiekkopuolustaja. Jackman pelasi 14 kautta NHL-liigassa edustaen lähinnä St. Louis Bluesia. Urallaan hän teki 876 ottelussa 29 maalia ja 157 syöttöä.[1]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
WHL[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen ammattilaisuraansa Jackman kiekkoili vuodet 1997–2001 Regina Patsin riveissä junioriliiga WHL:ssä. Hän pelasi seurassa neljän kauden aikana yhteensä 234 WHL:n runkosarjaottelua tehden 139 tehopistettä, 28 maalia ja 111 syöttöpistettä. Eniten pisteitä hän keräsi kolmannella WHL-kaudellaan, kaudella 1999–2000, jolla hän oli Patsin tehokkain puolustaja (seuran kaikista pelaajista neljänneksi tehokkain) tehtyään 46 tehopistettä (yhdeksän maalia ja 37 syöttöpistettä) 53:ssa runkosarjaottelussa; hän oli seuran eniten pisteitä tehnyt puolustaja myös kaudella 1998–1999, jolla hän teki 70:ssä pelaamassaan ottelussa 44 tehopistettä, kahdeksan maalia ja 36 syöttöpistettä. Fyysisestä pelityylistään tunnettu Jackman keräsi WHL-urallaan myös paljon jäähyminuutteja, runkosarjassa yhteensä 796. Eniten jäähyjä hän otti kaudella 1998–1999, jolla hän sijoittui 259:llä jäähyminuutillaan jaetulle toiselle sijalle koko liigan jäähypörssissä.
NHL[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jackman sai NHL-varauksen vuonna 1999, kun St. Louis Blues varasi hänet numerolla 17 varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella. Hän pääsi pelaamaan ensimmäiset ammattilaisottelunsa jo keväällä 2000, jolloin hän pelasi kaksi pudotuspeliottelua Bluesin silloisen farmiseuran Worcester Ice Catsin riveissä AHL:ssä, mutta ensimmäisen täyden ammattilaiskautensa Jackman aloitti puolitoista vuotta myöhemmin, syksyllä 2001. Suurin osa kaudesta kului Worcesterin riveissä, jossa hän pelasi 75 runkosarjaottelua tehoin kaksi maalia ja 12 syöttöpistettä ja keräsi jäähyminuutteja eniten seuransa sisällä, 266; kauden jälkeen hänet nimettiin AHL:n tulokkaiden tähdistökenttään. Jackman pääsi pelaamaan kaudella 2001–2002 myös kaksi NHL-ottelua Bluesin riveissä, yhden runkosarjaottelun ja yhden pudotuspeliottelun.
Läpimurtonsa NHL:ään Jackman teki kaudella 2002–2003, jolla hän edusti Bluesia kaikissa runkosarjan 82:ssa ottelussa keräten jääaikaa keskimäärin 20 minuuttia ja kaksi sekuntia ottelua kohden, toiseksi eniten kaikista tulokkaista Jay Bouwmeesterin jälkeen, ja saavuttaen plusmiinustilastossa lukeman +23, joka oli korkein lukema Bluesin sisällä ja toiseksi korkein lukema tulokkaiden tilastossa Niko Kapasen +25:n jälkeen. Tehopisteitä Jackman keräsi ensimmäisellä täydellä NHL-kaudellaan 19, kolme maalia ja 16 syöttöpistettä, ja jäähyminuutteja hänelle kertyi kauden aikana 190, kuudenneksi eniten kaikista NHL-pelaajista. Kauden jälkeen Jackman voitti vuoden tulokkaalle jaettavan Calder Memorial Trophyn, mikä on harvinainen saavutus puolustavalle puolustajalle, ja lisäksi hänet nimettiin liigan tulokkaiden tähdistökenttään.
Kausi 2003–2004 meni häneltä pilalle olkapäävamman vuoksi, hän pystyi pelaamaan kauden aikana vain 15 runkosarjaottelua, ja sitä seuraavan kauden, NHL-kauden peruunnuttua työsulun vuoksi, Jackman pelasi Missouri River Ottersin riveissä UHL-liigassa. Kaudella 2005–2006 Jackman palasi Bluesin riveihin pelaten seuralle epäonnisen kauden aikana 63 runkosarjaottelua. Hän joutui olemaan sivussa kauden alussa kolmesta ottelusta olkapäävamman vuoksi ja maaliskuun loppupuolella hän mursi ottelussa Atlanta Thrashersia vastaan leukaluunsa, mikä piti hänet sivussa kentiltä loppukauden.
Jackman teki runkosarjan piste-ennätyksensä kaudella 2008–2009, jolloin hän teki neljä maalia ja keräsi 17 syöttöpistettä eli yhteensä 21 pistettä. Lisäksi hän teki ensimmäisen pisteensä pudotuspeleissä. Jackmanin sopimus Bluesin kanssa kesti kauteen 2014–2015 asti, jonka jälkeen hän siirtyi vapaana agenttina kaksivuotisella sopimuksella Nashville Predatorsiin.[2] Kausi 2015–2016 jäi kuitenkin hänen ainoaksi Nashvillessä, sillä seura osti hänen sopimuksensa ulos kauden päätteeksi. Lokakuussa 2016 Jackman ilmoitti lopettavansa ammattilaisuransa.[3]
Maajoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Barret Jackman edusti maataan aikanaan kahdesti alle 20-vuotiaiden jääkiekon MM-kilpailuissa, vuosina 2000 ja 2001. Hän oli voittamassa molemmissa kisoissa maalleen pronssia. Jackman voitti vuoden 2007 maailmanmestaruuskilpailuissa kultaa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Barret Jackman Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi) Viitattu 31.7.2010
- Barret Jackman The Internet Hockey Databasessa (englanniksi) Viitattu 31.7.2010
- Barret Jackman Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi) Viitattu 31.7.2010
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ EliteProspects
- ↑ Predators Sign Jackman to a Two-Year, $4 Million Contract Nashville Predators. Viitattu 6.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Barret Jackman retires as member of Blues NHL. Viitattu 6.10.2016. (englanniksi)
| Edeltäjä: Dany Heatley |
Calder Memorial Trophyn voittaja 2003 |
Seuraaja: Andrew Raycroft |