Bariumhydroksidi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bariumhydroksidi
Tunnisteet
CAS-numero 17194-00-2
PubChem CID 6093286
Ominaisuudet
Molekyylikaava Ba(OH)2
Moolimassa 171,34 g/mol (vedettömänä)
189,39 g/mol (monohydraatti)
315,46 g/mol (oktahydraatti)
Ulkomuoto Valkoinen kiinteä aine
Sulamispiste 78 °C (591 K) (monohydraatti)
300 °C (573 K) (monohydraatti)
407 °C (680 K) (vedettömänä)
Kiehumispiste 780 °C (1053 K)
Tiheys 3,743 g/cm3 (monohydraatti)
2,18 g/cm3 (oktahydraatti, 16 °C)
Liukoisuus veteen 1,67 g/100 ml °C)
(3,89 g/100 ml (20 °C)
20,94 g/100 ml (60 °C)
101,4 g/100 ml (100 °C)

Bariumhydroksidi (Ba(OH)2) on vahvasti emäksinen, barium- ja hydroksidi-ionien muodostama ioniyhdiste. Kaupallisena tuotteena se esiintyy tavallisesti valkoisena mono­hydraattina.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bariumhydroksidia voidaan valmistaa liuottamalla bariumoksidia (BaO) veteen, jolloin se reagoi seuraavasti:

BaO + 9 H2O → Ba(OH)2·8H2O

Bariumhydroksidi kiteytyy oktahydraattina, mutta ilmassa lämmitettynä se muuttuu mono­hydraatiksi. Tyhjiössä 100 °C:n lämpö­tilassa monohydraatti muuttuu jälleen barium­oksidiksi.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bariumhydroksidia käytetään analyyttisessa kemiassa heikkojen happojen, varsinkin orgaanisten happojen titraukseen. Sen kirkas vesiliuos ei voi sisältää karbonaattia, toisin kuin natrium- tai kaliumhydroksidi, koska bariumkarbonaatti ei liukene veteen. Tämän vuoksi sellaisia indikaattoreja kuten fenoliftaleiinia tai tymoliftaleiinia, joiden väri muuttuu emäksisessä liuoksessa, voidaan käyttää ilman, että titrauksessa syntyy virheitä liuoksessa olevien karbonaatti-ionien vuoksi, jotka ovat paljon vähemmän emäksisiä.[2]

Bariumhydroksidia käytetään orgaanisissa synteeseissä vahvana emäksenä, esimerkiksi esterien[3] ja nitriilien hydrolyysissä[4].

Sen avulla on myös voitu valmistaa synteettisesti esimerkiksi syklopentanonia[5], diasetonialkoholia[6] ja guloni-γ-laktonia.[7]

Diasetonin valmistusreaktio

Bariumhydroksidin avulla voidaan havainnollistaa, mikä on endoterminen reaktio, sillä sekoitettaessa bariumhydroksidiin jotakin ammoniumsuolaa seos kylmenee, koska se absorboi lämpöä ympäristöstään.

Bariumhydroksidin avulla voidaan myös neutraloida roiskuneet happopisarat.

Reaktiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuumennettaessa 800 °C:n lämpötilaan barium­hydroksidi hajoaa bariumoksidiksi. Reagoidessaan hiilidioksidin kanssa se muodostaa bariumkarbonaattia. Barium­hydroksidin vesi­liuos, joka on vahvasti emäksinen, reagoi happojen kanssa neutraloiden ne. Esimerkiksi rikki­hapon kanssa se muodostaa bariumsulfaattia, fosfori­hapon kanssa bariumfosfaattia. Rikki­vedyn kanssa se muodostaa bariumsulfidia. Sekoitettuna monien metallien suolaliuosten kanssa se saattaa muodostaa niukka­liukoisia tai liukenemattomia saostumia.[8]

Vaarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bariumhydroksidi on vaarallista samasta syystä kuin muutkin vahvat emäkset ja vesi­liukoiset barium­yhdisteet. Se on myrkyllistä ja syövyttävää.

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Barium hydroxide

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gmelins Handbuch der anorganischen Chemie (8. Aufl.), s. 289. Weinheim: Verlag Chemie, 1960. (saksaksi)
  2. J. Mendham, R. C. Denney, J. D. Barnes & M. J. K Thomas: Vogel's Quantitative Chemical Analysis (6th ed.). New York: Prentice Hall, 2000. ISBN 0-582-22628-7.
  3. K. Meyer & H. S. Bloch: Organic Syntheses: Napthoresercinol orgsyn.org. Viitattu 4.3.2013. (englanniksi)
  4. C. G. Brown: Organic Syntheses: Methylsuccinic acid orgsyn.org. Viitattu 4.3.2013. (englanniksi)
  5. J. F. Thorpe & G. A. R Kon: Organic Syntheses: Cyclopentanone orgsyn.org. Viitattu 4.3.2013.
  6. J. B. Conant & Niel Tuttle: Organic Syntheses: Diacetone alcohol orgsyn.org. Viitattu 4.3.2013.
  7. J. V. Karabinos: D-Gulonic γ-lactone Organic Syntheses: Gulonic γ-lactone orgsyn.org. Viitattu 4.3.2013.
  8. Pradyot Patnaic: Handbook of Inorganic Chemicals. McGraw-Hill, 2002. ISBN 0-07-049439-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]