Barenaked Ladies

Barenaked Ladies

Barenaked Ladies (usein lyhennetty BNL tai toisinaan BnL) on kanadalainen vaihtoehtorock -yhtye, jonka tällä hetkellä muodostavat Jim Creeggan, Kevin Hearn, Ed Robertson ja Tyler Stewart. Yhtyeeseen kuuluivat ennen myös Jimin veli Andy Creeggan sekä perustajajäsen Steven Page, joka lähti yhtyeestä 2009 edistääkseen soolouraansa. Yhtyeen syntypaikka on Scarborough, Ontario. Barenaked Ladiesin tunnetuimpia kappaleita ovat "One Week", "Pinch Me", "If I Had $1000000", "Brian Wilson", sekä Rillit huurussa -sitcomin tunnusmusiikki. Yhtyeen tavaramerkkejä esiintyessään ovat humoristinen kiusoittelu laulujen välillä ja improvisoidut "rap-biisit" ja laulut.

Alkuhetket

Barenaked Ladies oli aluksi Ed Robertsonin ja Steven Pagen duo. Molemmat kävivät Churchill Heights -nimistä koulua. Robertson oli vasta neljännellä luokalla, ja Page kävi viidettä luokkaa. He eivät olleet ystäviä ennen kuin kohtasivat toisensa Peter Gabrielin keikalla, Harvey's -nimisessä ravintolassa. He alkoivat jutella ja huomasivat omaavansa monia yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Heistä tuli ystäviä, ja he kävivät yhdessä Bob Dylanin konsertissa (G.E. Smithin aikaan^selvennä). Robertson kuvaili keikkaa kamalaksi ja tylsäksi. He alkoivat viihdyttää toisiaan, esittivät olevansa rock-kriitikkoja ja keksivät kommentteja Dylanin yhtyeestä. He myös miettivät erilaisia yhtyeiden nimiä, joista yksi oli "Barenaked Ladies".

Näihin aikoihin Robertsonin oli tarkoitus esiintyä oman cover-yhtyeensä kanssa eräänlaisessa "yhtyeiden kamppailussa" Nathan Phillips Squarella. Yhtye kuitenkin hajosi ja unohti esiintymisen. Kun Robertson sai puhelinsoiton, jossa haluttiin saada vahvistus esiintymisestä, viikkoa ennen show’ta, hän improvisoi ja sanoi yhtyeen nimen muuttuneen ja olevan nykyään "Barenaked Ladies". Tämän jälkeen Robertson soitti ystävälleen Stevenille ja kysyi haluaisiko tämä soittaa hänen kanssaan.

Robertson ja Page esiintyivät lokakuun 1. päivänä vuonna 1988, mutta eivät kilpailumielessä. Show meni hyvin, ja heidät pyydettiin lämmittelemään tunnettua paikallista yhtyettä nimeltä The Razorbacks tulevana viikonloppuna Horseshoe Tavernissa. Pojat kuitenkin jättivät sovitut harjoitukset väliin ja improvisoivat keikkasettinsä paikan päällä. Tämä ennakoi tulevaa Barenaked Ladiesin tavaramerkkiä, jonka yhtenä osana on keikalla improvisoidut laulut.

He jatkoivat keikkailua ja alkoivat myös kirjoittaa omia laulujaan. Barenaked Ladiesin ensimmäinen nauha Buck Naked, joka julkaistiin vuonna 1989, oli nauhoitettu kellareissa ja makuuhuoneissa.

Barenaked Lunch (tunnetaan myös nimellä Pink Tape) julkaistiin 1990, ja tällä kertaa mukana olivat myös veljekset Jim ja Andy Creeggan. Nauha oli masteroitu väärin ja soi liian nopeasti. Molemmista (Buck Naked ja Barenaked Lunch) on tullut keräilyharvinaisuuksia, sillä niistä on tehty vain muutama kopio.

Kuuden kuukauden jälkeen Andy lähti vaihto-oppilaaksi Ecuadoriin. Tämä jätti yhtyeen rumpalin paikan tyhjäksi. Soittaessaan Bucker's-festivaalilla kesällä 1990 yhtye tapasi rumpalin nimeltä Tyler Stewart, joka tuli Andyn tilalle. Andyn ollessa poissa yhtye sai osakseen huomiota voittamalla samana vuonna kanadalaisen YTV:n saavutus-palkinnon. Andy tuli takaisin vuoden 1991 alussa ja huomasi Tylerin ottaneen hänen paikkansa. Tämä huolestutti Andya, mutta hän jatkoi kuitenkin yhtyeessä soittamalla koskettimia.

Aikainen suosio Kanadassa

Silloisen kokoonpanon ensimmäinen julkaisu oli vuonna 1991 ilmestynyt demo nimeltä Yellow Tape. Yhtye kulutti siihen 2 000–3 000 dollaria ja lähetti kopion kaikille Kanadan levy-yhtiöille. Kaikki kuitenkin torjuivat heidät. Yhtye päätti myydä kopiota keikoillaan ja he huomasivat sen myyvän hyvin. Sanan levitessä yhtyeestä ihmiset alkoivat kysellä kasettia paikallisista kaupoista. Kaupat pyysivät yhtyeeltä kopioita nauhasta, ja demosta tuli kaupallinen julkaisu. Kaupat levittivät sanomaa yhtyeestä, ja yhtyeen demosta tuli ensimmäinen indie -julkaisu yhtyeeltä. joka on saavuttanut platinamyynnin rajan (10 000 kpl) Kanadassa.

Ensimmäiset albumit

Barenaked Ladiesin ensimmäinen kokonainen albumi, kovasti odotettu Gordon, ilmestyi vuonna 1992 ja oli suurmenestys Kanadassa. Albumi sisälsi joitakin yhtyeen tunnetuimpia kappaleita, kuten "Enid", "Be My Yoko Ono" ja "Brian Wilson" (nimi tulee Beach Boy Brian Wilsonin mukaan). Yhtyeen paistatellessa suosiossa Kanadassa, alettiin myös Yhdysvalloissa kiinnostua yhtyeestä.

Vuonna 1993 yhtye osoitti kunnioitustaan tekemällä tunnusmusiikin kanadalaiselle komediasarjalle nimeltä Royal Canadian Air Farce.

Vuonna 1994 julkaistu BNL:n toinen albumi Maybe You Should Drive menestyi huomattavasti huonommin kanadalaisen yleisön parissa. Yhtye yritti menestyä Yhdysvalloissa, mutta kiertue epäonnistui ja yhtye menetti rahaa huolimatta esiintymisestä Late Night with Conan O'Brienissa. Ennen seuraavaa albumia Andy Creeggan päätti lähteä yhtyeestä.

Barenaked Ladies julkaisi kolmannen albuminsa Born on a Pirate Ship kvartettina vuonna 1996. Yhtye esiintyi omana itsenään yhdessä Beverly Hills 90210 -jaksossa. Vuonna 1997 yhtye lähti kiertueelle mukanaan Kevin Hearn. Hearn oli alustavasti otettu mukaan soittamaan koskettimia vain tämän kiertueen ajaksi, mutta palkattiin kuitenkin yhtyeen täysipäiväiseksi jäseneksi. Yhtye nauhoitti ja julkaisi ensimmäisen livealbuminsa nimeltä Rock Spectacle, joka myi kultaa Yhdysvalloissa. Tämän myötä yhtye tiesi, että heidän seuraava albuminsa voisi olla heidän mahdollisuutensa saada kunnolla julkisuutta Yhdysvalloissa.

Läpimurto Yhdysvalloissa

He olivat oikeassa, sillä heidän seuraavasta, vuonna 1998 julkaistusta albumista Stunt tuli heidän suurin menestyksensä. Kun albumi julkaistiin, Kevin Hearnille todettiin leukemia. Lopulta hänelle tehtiin luuydinsiirto, ja hän vietti useita kuukausia Toronton sairaalassa toipumassa. Tällä välin koskettimissa tuurasivat Chris Brown ja Greg Kurstin. Hearnin toivuttua yhtyettä pyydettiin soittamaan TV-yhtiö FOXin Tv-sarjan King of The Hillin soundtrackilla. Barenaked Ladies nauhoitti myös tunnarin PBS:sän lastenohjelmalle nimeltä Seven Little Monsters.

Maroon ilmestyi vuonna 2000, jokseenkin vähemmällä suosiolla kuin Stunt. Vuonna 2001 yhtye julkaisi kokoelma-albumin nimeltä: Disc One: All Their Greatest Hits 1991 - 2001. Kokoelma sisältää 15 singleä.

Everything to Everyone julkaistiin 21. päivä lokakuuta 2003. Ensimmäinen single albumilta oli "Another Postcard (Chimps)". Toinen single "Testing 1, 2, 3" sai huomiota videon avulla, sillä kappaleesta ei tehty yksittäistä julkaisua. Albumi menestyi kuitenkin huonoiten yhtyeen uran aikana huolimatta positiivisista arvosteluista. Julkaisun myötä Barenaked Ladiesin sopimus Reprise Recordsin kanssa täyttyi, mutta yhtye ei tehnyt uutta sopimusta. Tämä teki yhtyeestä itsenäisen ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1992.

Takaisin itsenäiseksi

Barenaked Ladiesin seuraava albumi Barenaked for the Holidays julkaistiin lokakuun viidentenä päivä vuonna 2004. Albumi oli yhtyeen ensimmäinen itsenäinen julkaisu sitten "Yellow Tape" -demon jälkeen.

Tammikuussa 2005 yhtye nauhoitti pilottijakson varietee-TV-ohjelmaan, jonka alustava nimi oli "Barenaked Ladies Variety Show". FOX kuitenkin hylkäsi ohjelman lopullisesti. Heinäkuun 2. päivänä 2005 yhtye otti osaa Live 8 konserttiin Barriessa, Ontariossa.

Samana vuonna Barenaked Ladies siirtyi studioon. Heillä oli nauhoitettavana 29 kappaletta. Marras- ja joulukuussa yhtye kuitenkin poistui studiosta kiertueelle.

Tammikuussa Barenaked Ladies palasi studiolle viimeistelemään nauhoitukset, jotka he olivat aloittaneet edellisvuoden syksyllä. Epävarmoina siitä kuinka julkaista näin monta kappaletta, yhtye ilmoitti toukokuussa 2006 julkaisevansa yhden albumin nimellä Barenaked Ladies Are Me, jonka jälkeen ilmestyi albumi Barenaked Ladies Are Men. Kyseinen albumi julkaistiin syksyllä 2006 Yhdysvalloissa , helmikuussa 2007 Kanadassa ja myöhemmin samana vuonna Isossa-Britanniassa.

Julkaisut

Aikaisemmat albumit

• Buck Naked (1989)
• Barenaked Lunch alias The Pink Tape (1990)
• The Yellow Tape (1991)
• Variety Recordings (1991)
• Barenaked Ladies EP (1992)

Ensisijaiset albumit^selvennä

• Gordon (1992)
• Maybe You Should Drive (1994)
• Born on a Pirate Ship (1996)
• Stunt (1998)
• Maroon (2000)
• Everything to Everyone (2003)
• Barenaked for the Holidays (2004)
• Barenaked Ladies Are Me (2006)
• Barenaked Ladies Are Men (2007)
• Snacktime! (2008)
• All in Good Time (2010)
• Grinning Streak (2013)
• Silverball (2015)
• Ladies and Gentlemen: Barenaked Ladies and The Persuasions (2017)
• Fake Nudes (2017)
• Fake Nudes: Naked (2019)

Toissijaiset albumit

• Shoe Box E.P. (1996)
• Everything Acoustic (2003) [vain internetistä]
• As You Like It (2005) [vain internetistä]
• Barenaked for Hanukkah E.P. (2005) [vain internetistä]
• Barenaked on a Stick (2005)
• iTunes Originals - Barenaked Ladies (2005) [vain internetistä]

Livealbumit

• Rock Spectacle (1996)
• Talk to the Hand: Live in Michigan (2007)

Kokoelma-albumit

• Disc One: All Their Greatest Hits (1991-2001) (2001)
• Hits from Yesterday & the Day Before (2011)
• Stop Us If You've Heard This One Before (2012)

DVD:t ja videojulkaisut

• Barenaked in America (ei yhtyeen oma julkaisu)
• Too Little Too Late
• Barelaked Nadies
• The Barenaked Truth (ei yhtyeen oma julkaisu)

Aiheesta muualla

• Yhtyeen verkkosivu
• Barenaked Ladies Myspacessa (englanniksi)