Barbier-reaktio
Barbier-reaktio on kemiallinen reaktio, jossa alkyylihalidi reagoi karbonyyliyhdisteen kuten aldehydin ja ketonin kanssa metallin läsnä ollessa. Tuotteena muodostuu sekundäärinen tai tertiäärinen alkoholi. Reaktion raportoi ensimmäisen kerran ranskalainen kemisti Philippe Barbier vuonna 1899 ja se on nimetty hänen mukaansa.[1][2]
Reagenssit ja mekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Barbier-reaktiossa yksi lähtöaineista on alkyylihalidi, tyypillisimmin alkyyli, allyyli tai aryylihalogenidi. Halogeeniatomi on kloori, jodi tai bromi. Metallina reaktiossa toimii magnesium, sinkki, alumiini, tina, indium, samarium tai niiden suolat. Samarium(II)jodidi on erityisen usein käytetty reagenssi Barbier-reaktioissa. Useat aldehydit ja ketonit reagoivat Barbier-reaktiolla. Barbier-reaktio muistuttaa huomattavasti Grignard-reaktiota. Philippe Barbier oli Grignard-reaktion kehittäjän Victor Grignardin väitöstyön ohjaaja. Barbier-reaktio eroaa Grignard-reaktiosta siten, että Barbier-reaktiossa kaikki lähtöaineet reagoivat yhdessä vaiheessa keskenään, kun Grignard-reaktiossa muodostetaan ensin Grignard-reagenssi, joka lisätään karbonyyliyhdisteen liuokseen. Liuottimena on yleensä tetrahydrofuraani, mutta eräitä Barbier-reaktioita voidaan tehdä myös käyttäen vettä tai orgaanisen liuottimen ja veden seoksia.[2][3][4]
Barbier-reaktion mekanismi ei ole täysin selvillä. Reaktion ensimmäisessä vaiheessa alkyylihalidi reagoi metallin tai metallisuolan kanssa muodostaen organometalliyhdisteen. Tämä tapahtuu todennäköisesti radikaalireaktiona. Seuraava vaihe on additio karbonyyliryhmään. Additio voi tapahtua joko niin sanotulla ionimekanismilla, jolloin organometallireagenssi on nukleofiilinen ja reagoi elektrofiilisen karbonyyliryhmän hiiliatomin kanssa. Toinen vaihtoehto on radikaalimekanismi.[3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. ONR-5. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 1108–1109. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 9780470462591. (englanniksi)
- ↑ a b László Kürti, Barbara Czakó: Strategic applications of named reactions in organic synthesis, s. 38. Elsevier, 2005. ISBN 978-0-12-429785-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.1.2019). (englanniksi)
- ↑ a b Jie Jack Li: Name Reactions, s. 21. Springer, 2014. ISBN 978-3-319-03979-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.1.2018). (englanniksi)