Bajazet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bajazet
Alkuperäinen nimi Bajazet
Määritelmä tragedia per musica
Säveltäjä Antonio Vivaldi
Libretto Agostino Piovene
Pohjautuu Jacques Pradonin näytelmään
'Tamerlan ou la mort de Bajazet'
Tyylilaji opera seria
Kieli italia
Kantaesitys 1735
Nuovo Teatro dell'Academia, Verona
Aikajana Vivaldin oopperoista
Demetrio Bajazet Griselda
1735 1735 1735

Bajazet on Antonio Vivaldin säveltämä ooppera vuodelta 1735. Libretto on venetsialaisen kreivin Agostino Pioven käsialaa.

Bajazet on pasticcio, joka tässä tapauksessa tarkoittaa, että osa aarioista on muiden säveltäjien kynästä. Vivaldi sävelsi itse aariat hyville hahmoille ja konnille antoi olemassa olevia aarioita muilta säveltäjiltä. Seuraavassa listassa on lueteltu joitakin Bajazetin aarioita alkuperineen.

aaria säveltäjä ooppera nimellä
"Del destin non dee lagnarsi" Antonio Vivaldi L'Olimpiade 'Del destin non vi lagnate'
"Nasce rosa lusinghiera" Antonio Vivaldi Il Giustino, myöh. Farnace 'Senti l'aura lusinghiera' /
'Scherza l'aura lusinghiera'
"In sì torbida procella" Geminiano Giacomelli Alessandro Severo
"Vedeste mai sul prato" Johan Adolf Hasse Siroe rè di Persia
"Amare un'alma ingrata" Johan Adolf Hasse Siroe rè di Persia
"Qual guerriero in campo armato" Riccardo Broschi Idaspe
"Non ho nel sen costanza" Geminiano Giacomelli Adriano in Siria
"Anche il mar par che sommerga" Antonio Vivaldi Semiramide
"Stringi le mie catene" Antonio Vivaldi Semiramide
"La sorte mia spietata" Johann Adolf Hasse Siroe rè di Persia
"La cervetta timidetta" Antonio Vivaldi Il Giustino
"Dov'è la figlia?" Antonio Vivaldi Motezuma
"Sposa son disprezzata" Geminiano Giacomelli Merope 'Sposa, non mi conosci'
"Sì crudel! questo è l'amore" (kvartetto) Antonio Vivaldi Farnace 'Io crudel? giusto rigore'
"Veder parmi, or che nel fondo" Antonio Vivaldi Farnace
"Spesso tra vaghe rose" Johann Adolf Hasse Siroe rè di Persia
"Verrò crudel, spietato" Johann Adolf Hasse Siroe rè di Persia
"Svena, uccidi, abbatti, atterra" Johann Adolf Hasse Siroe rè di Persia
"Coronata di gigli e di rose" Antonio Vivaldi Farnace
  • Tamerlano, tataarien keisari (kontratenori)
  • Bajazet, Tamerlanon vanki (bassobaritoni)
  • Asteria, Bajazetin tytär joka rakastaa Andronicoa (mezzosopraano)
  • Andronico, kreikkalainen prinssi ja Tamerlanon liittolainen (mezzosopraano)
  • Irene, Trebisondan prinsessa, Tamerlanolle luvattu puoliso (mezzosopraano)
  • Idaspe, Andronicon ystävä (sopraano)
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tapahtumat sijoittuvat Bithynian pääkaupunkiin Bursaan, jossa tataarien keisari Tamerlano pitää ottomaanien keisaria Bajazetia vankina. Aarioitten nimet ovat sulkeissa.

Ensimmäinen näytös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bajazet on päättänyt kuolla ja pyytää kreikkalaista prinssiä Andronicoa huolehtimaan tyttärestään kuolemansa jälkeen ('Del destin non dee lagnarsi'). Andronico juttelee tilanteesta Idaspen kanssa, joka neuvoo häntä ('Nasce rosa lusinghiera'). Prinssi on Tamerlanon liittolainen, mutta rakastaa Asteriaa, joka myös rakastaa häntä. Tamerlano, joka ei tiedä Andronicon tunteista, uskoutuu tälle omasta intohimostaan Asteriaa kohtaan. Hän aikookin naida Asterian eikä Trebizondin prinsessaa Ireneä, kuten oli suunniteltu ('In sì torbida procella'). Hän pyytää Andronicoa toimimaan sanansaattajanaan ja esittämään asian Bajazetille - tämä saisi Asterian kädestä vastalahjana Kreikan valtaistuimen sekä Irenen vaimokseen. Huomaamatta mihin epätoivoon hän Andronicon syöksee ('Quel ciglio vezzosetto') ja omasta onnistumisestaan varmana hän paljastaa tunteensa Asterialle ('Vedeste mai sul prato...'). Tämä on varma rakastajansa petturuudesta ja kertoo isälleen Tamerlanon aikeista Irenen suhteen. Vihastunut Bajazet tarjoaa omaa päätään tyttärensä vapaudesta. Asteria ei välitä Andronicon itkuisesta anelusta, vaan käskee tätä välittämään isänsä toiveen ('Amare un'alma ingrata'). Irene saapuu palatsista ja saadessaan tietää mitä on tekeillä, purkaa vihaansa. Hän leppyy Andronicon luvatessa hänelle tukensa sekä neuvoessa häntä pitämään henkilöllisyytensä salassa, jotta pystyisi vaikuttamaan paremmin tapahtumien kulkuun ('Quel guerriero in campo armato').

Toinen näytös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tamerlano kertoo Andronicolle Asterian hyväksyneen hänen tarjouksensa. Järkyttynyt Andronico koettaa selittää asemaansa Asterialle, joka kuitenkin pilkkaa hänen puolustuspuhettaan ('Stringi le mie catene'). Andronico murehtii kohtaloaan ('La sorte mia spietata') ja lähettää ystävänsä Idaspen kertomaan Bajazetille uutiset ('Anche il mar par che sommerga'). Tamerlano ottaa vastaan Irenen luottohenkilön, joka onkin valepukuinen Irene, ja kertoo tälle mielenmuutoksensa syyt ('Cruda sorte, avverso fato!'). Asteria lohduttaa prinsessaa ('La cervetta timidetta...'), joka kuitenkin edelleen on epätoivon vallassa ('Sposa, son disprezzata'). Bajazet puolestaan raivostuu kuullessaan Andronicolta tyttärensä tulevasta noususta valtaistuimelle ('Dov'è la figlia?'). Hän murtautuu ulos ja kohtaa Tamerlanon sekä Asterian, jonka hän haukkuu pataluhaksi. Asteria paljastaa tikarin, jonka hän on kätkenyt vaatteisiinsa ja jota hän on aikonut käyttää hääyönään tyrannin murhaamiseen. Heidät molemmat pannaan vankilaan. Toinen näytös päättyy Irenen, Bajazetin, Asterian ja Tamerlanon kvartettoon.

Kolmas näytös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bajazet ja Asteria aikovat tappaa itsensä Bajazetin kätkemän myrkyn avulla ('Veder parmi, or che nel fondo'). Andronico kerää rohkeutensa ja nousee uhmaamaan Tamerlanoa ja kertoo tälle rakkaudestaan Bajazetin tytärtä kohtaan. Keisari tuntee tulleensa nöyryytetyksi ja julistaa tappavansa Bajazetin sekä tuomitsevansa Asterian orjuuteen, pöytiä tarjoilemaan ('Barbaro traditor'). Andronico murehtii kohtaloaan ('Spesso tra vaghe rose'). Tamerlanon juhlapäivällisellä Asteria käyttää tilaisuutta hyväkseen ja kaataa tyrannin pikariin myrkkyä. Edelleen naamioitu Irene kuitenkin huomaa tämän suunnitelman ja estää sen paljastaen samalla oman identiteettinsä. Tamerlano osoittaa kiitollisuuttaan lupaamalla mennä naimisiin Irenen kanssa ja käskee Asterian haaremin orjien hakattavaksi ja isänsä katsomaan toimitusta. Bajazet raivoaa turhaan ('Verrò crudel, spietato'), ja hänen lähdettyään Irene iloitsee ('Son tortorella su verde sponda'). Hetken kuluttua saapuu uutinen Bajazetin kuolemasta - hän on myrkyttänyt itsensä. Itkevä Asteria astuu sisään ja pyytää, että hänetkin tapettaisiin. Tyrmistynyt tyranni luopuu kostonhimostaan ja armahtaa Asterian sekä Andronicon.