BTR-40
| BTR-40 | |
|---|---|
 BTR-40 Israelin panssarijoukkojen museolla Yad La-Shiryonissa. |
|
| Aseen tyyppi | panssaroitu henkilönkuljetus- ja tiedusteluajoneuvo |
| Alkuperämaa |
 Neuvostoliitto |
| Palvelushistoria | |
| Valmistushistoria | |
| Suunnittelijat | Dedkov OKB |
| Suunniteltu | 1947–1949 |
| Valmistajat | GAZ |
| Valmistusvuodet | 1950–1960 |
| Tekniset tiedot[1] | |
| Paino | 5 300 kg |
| Pituus | 5 m |
| Leveys |
1,9 m edestä 2,01 m takaa |
| Korkeus | 1,83 m |
| Miehistö | 2 + 8 |
| Panssarointi |
runko edestä 13–15 mm etulevy 11 mm runko takaa 7 mm katto 6 mm pohja 4 mm |
| Pääaseistus | 1x 7,62 mm SG-konekivääri |
| Teho |
78 hv 3 400 RPM |
| Polttoaineen määrä | bensiini |
| Teho/paino | 14,7 hv/t |
| Toimintasäde |
300-480 km tiellä 240 km maastossa |
| Huippunopeus |
78 km/h tiellä 20–25 km/h maastossa |
BTR-40 (ven. БТР-40) oli Neuvostoliitossa suunniteltu ja valmistettu panssaroitu henkilönkuljetus- ja tiedusteluajoneuvo. BTR-40 suunniteltiin toisen maailmansodan jälkeen korvaamaan amerikkalainen M3-panssariauto ja neuvostoliittolainen BA-64-panssariauto. Sarjatuotanto jatkui vuodesta 1950 vuoteen 1960.
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvostoliitto oli alkanut toisen maailmansodan kuluessa käyttää panssaroituja miehistönkuljetusajoneuvoja. Vanhempi vaarallisempi tapa oli kuljettaa joukkoja panssarivaunujen päällä. Miehistönkulejtusajoneuvoja olivat erityisesti yhdysvalloistasaadut M3-panssariautot, joita oli käytetty myös monissa muissa eri tehtävissä tiedusteluajoneuvosta yhteysajoneuvoksi. Sodan vielä kuluessa oli alettu valmistaa myös kotimaista BA-64-panssariautoa. Sen valmistus päättyi vuonna 1946 ja sen käyttö jatkui aina 1950-luvulle saakka. BA-64:n ongelma oli sen pieni koko, joka teki esimerkiksi panssaroinnin lisäämisestä tai aseistuksen kehittämisestä vaikeaa. Näimpä vanhan jatkokehittelun sijaan päätettiin rakentaa uusi ajoneuvo GAZ-63 4x4-kuorma-auton pohjalle.[1]
Sodan jälkeen uusien panssariatojen valmistusta varten perustettiin GAZ:n uusi suunnitteluosasto (Dedkov OKB), jonka johtoon nousi V. A. Dedkov. BTR-40:n suunnittelutyöt alkoivat vuonna 1947 ja päävastuu oli insinööri V. K. Rubtsovilla. Rubtsov toimi myös monien sittempien panssariautojen parissa. Ensimmäiset prototyypit olivat valmiita vuoden 1947 lopulla. Uutta ajoneuvoa vaadittiin kahteen eri tehtävään, kahdeksan sotilasta kuljettavaan panssariajoneuvoon, sekä ilmatorjuntakykyiseen tulitukiajoneuvoon. Molempien versioiden ensimmäiset prototyypit muistuttivat pääpiirteiltään BA-64-autoja. Molemmat versiot suunniteltiin uudelleen vuonna 1949, jolloin BTR-40 sai lopullisen ulkomuotonsa.[1]
Käyttö ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
BTR-40 koekäytettiin ja hyväksyttiin armeijan käyttöön vuonna 1949. BTR-40 oli tavallinen versio ja BTR-40A tulituki- ja ilmatorjuntaversio. Tehtaalla sitä valmistettiin nimellä GAZ-40 ja armeijassa sille annettiin luokittelu Bronetransporter, eli "panssaroitu kuljettaja". Sotilaiden keskuudessa siitä käytettiin neljäänkymmeneen viittaavaa lempinimiä Sorokovka. Sotilaiden kuljettamisen lisäksi BTR-40 oli tiedustelu-, komento- ja tulitukiajoneuvo. Monen eri roolin takia se ei soveltunut erityisen hyvin niistä mihinkään. Tiedustelukäyttöön ajoneuvo oli liian suurikokoinen ja merkittävä puute oli myös amfibikyvyn puuttuminen. Kuljetuskäyttöön se oli liian pieni. Päältä avoin ajoneuvo oli myös altis epäsuoralle tulelle, joskin myöhemmin valmistettiin katettuja versioita. BTR-40-ajoneuvoja valmistettiin yhteensä noin 8 500 kappaletta. Sarjatuotanto kesti vuodesta 1950 vuoteen 1960. BTR-40:n pohjalta suunntieltu BRDM alkoi korvata sitä vuodesta 1958 lähtien. Neuvostoliiton ulkopuolella BTR-40:tä myytiin useisiin eri Neuvostoliiton liittolaismaihin.[1]
Nykyiset käyttäjämaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Burundi, 20 kpl
Guinea, 16 kpl
Guinea-Bissau, 35 kpl
Indonesia, 40 kpl
Jemen
Laos, 30 kpl
Pohjois-Korea
Tansania
Vietnam
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d James Kinnear: Russian Armored Cars 1930-2000, s. 189–193. Darlington Productions, 2000. ISBN 1-892848-05-8. (englanniksi)
- ↑ The International Institute for Strategic Studies (IISS): The Military Balance 2020. maakohtaiset luettelot. Routledge, 2020. ISBN 978-0367466398. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta BTR-40 Wikimedia Commonsissa
