Margianakulttuuri

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta BMAC)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Varhaisen BMAC:in tyyppisiä sinettejä 2200-1800 eaa.

Margianakulttuuri eli BMAC oli muinainen pronssikautinen kaupunkeja rakentanut kulttuuri Etelä-Turkmenistanissa. Se vallitsi noin 2000-1500 eaa. Kulttuuri syntyi, kun Namazgan suuret keskukset hylättiin. Viimeistään kulttuurin loppuvaiheessa tuli pohjoisesta indoiranilaisa heimoja. Tunnetuin Margianakulttuurin löytöpaikka on Gonur Tepe (Gonur Depe), joka sijaitsee muinaisella Murgabjoen suistolla Maryn lähellä.[1].

Nimitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Margianakulttuurista käytetään myös nimiä BMAC (englannin kielen sanoista Bactria Margiana Archaeological Complex, suom. Baktrian ja Margianan arkeologinen kompleksi[2]), sillä Margianaan liittyy Baktrian kulttuuri noin 1800 eaa. Puhutaan myös Oxuksen sivilisaatiosta.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Margianakulttuurin eli BMAC:in laajuus.

Viljelykulttuuri saapui lännestä Baktria-Margianan alueelle. Sen tuloksena alueelle syntyi keidasviljely-yhteisöjä. Näitä sanotaan mm. Namazgan kulttuuriksi. Pyörä ilmaantui tänne noin 3000 eaa. Varhaispronssikaudella n. 3200-2700 eaa Kopet Daghiin ja Altyn Tepeen syntyi lähes kaupunkimaista asutusta. Noin 2700 eaa keramiikka vaihtui koreja muistuttavasta metalliastioita jäljitteleväksi[3]. Ehkä jo 2700, viimeistään vuotaan 2300 eaa menessä vakiintui Namazga V, jonka suurimmat keksukset olivat kaupunkeja. Näiden kulttuurien elämä pohjautui mm. viljelyyn, karjanhoitoon ja kauppaan. Kiveä ja metallia osattiin käsitellä hyvin.Kulttuuri tunnetaan pronssiesineistä, taitavasti tehdyistä sineteistä. Yhteiskunta koostui luokista. Ylimystö johti tavallista kansaa, joka raatoi pappeja ja hallintomiehiä rikastuttaen. Taiteessa on löydettävissä yhtymäkohtia mm Iranin, Mesopotamian, Kaukasuksen ja jopa Anatolian taiteeseen. Kauppaverkosto ulottui laajalle. Arkkitehtuuri ja taide saivat vaikutteita erityisesti Elamista.[2].


Bmac ja pohjoisen paimentolaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Namzazgan kulttuurin alue hajaantui noin 2100-1800 eaa., jolloin keskusten välinen ja ulkoinen kauppa väheni. Alkoi Baktria-Margianakulttuurin aika. Noin 2000 eaa alettiin Baktriassa luohia tinaa. Paikalliset mahtimiehet hallitsivat kasteluviljelyllä elävää maaseutua linnoistaan käsin. Margianassa nousivat vuorollaan Gonur Tepe, Togolok 21 ja Kelleli. Baktriassa puolestaan syntyivät kuin tyhjästä Sapalli-Tepe, Dashly-3, ja Djarkutan. Nämä olivat linnoitettuja palatseja, joiden ympärillä oli asuinalueita. Linnoituksissa saattoi olla jopa kolme sisäkkäistä muuria, joiden välissä savitiilitaloja, temppeleitä ja työpajoja. Dzarkutanin ala oli noin 1 km, josta linnoitetun palatsin ala noin 1 ha. Mutta paikalliset mahtimiehet asuivat pienemmissä rakennelmissa.[4] BMAC:in aikoihin noin 2200 eaa oli kameli kesytetty, josta on löydetty jäänteitä Altyn Tepestä. BMAC kävi kaupapa Induslaakson, Iranin ja Elamin kanssa. Muinaisten geenien ja ajoitusten mukaan indoarjalaista väestöä ilmestyi Margianakulttuurin keskusten ympärille noin 2100-1700 eaa[5][6]. Andronovon tyyppinen keramiikka ilmestyi BMAC:in alueelle noin 1700 eaa[7]. Ojaklysta on löydetty varhaista BMAC:in alueen paimentolaisasutusta myöhäispronssikaudelta Takirbai-vaiheesta ajalta 1800-1500 eaa[8].

Indoiranilaisten vaellusten aikaiset kulttuurit.

Pohjoisessa syntyi ennen vuotta 2000 eaa indoiranilainen kulttuuri. Se tunsi nopeat hevoset vetämät sotavaunut ja levittäytyi ympäristöönsä nopeasti.

Asko Parpolan mukaan dasjat, pieni indoiranilainen heimo valtasi BMAC:n alueen noin 1900 eaa. ja otti sen hallintaansa.[9]. Samoihin aikoihin noin 1900 eaa. Bolansolan lähellä BMAC:n kulttuuri syrjäytti Indus-kulttuurin.[2]. Myöhäis- ja pääte pronssikaudella noin 1800-1350 eaa paimentolaiset liikkuivat yhä enemmän Margianan alueella[10].

Antiikin lähteissä mainitaan daha-nimisen heimon asuneen BMAC-kulttuurin alueella. Sekä sanojen daha että dāsa pohjana on ’miestä’ ja ’ihmistä’ tarkoittanut sana, mikä viittaisi siihen, että BMAC-kulttuuria olisivat ennen indoarjalaisia hallinneet iranilaiseen haaraan kuuluneet arjalaiset.[11] Arjalaiset puolestaan hyökkäsivät Margianakulttuurin alueelle noin 1700 eaa. ja valtasivat sen. Gonur Tepen pohjoinen osa paloi noin 1700-1600 eaa. ja eteläinen osa hylättiin samaan aikaan[12].

Arjalaiset perustivat noin 1700–1500 eaa. vallinneeen BMAC II -kulttuurin ja alkoivat levittää sitä Afganistaniin.[9] Tästä kielivät Sappali Tepen Andronovin keramiikka 1700-1500 eaa[13].

Pohjois-Pakistaniin syntyi noin 1600 eaa. Gandharan kulttuuri, kun arjalaisten johtama BMAC levisi sinne.[14]. Bmacin ja arjalaisten esineistöä ilmastyi joko veallusten tai kaupan kautta noin 2000-1500 eaa Pakistanin Sindhiin ja Etelä-Iraniin asti.

Kulttuurin jälkeen tuli Yaz I-kulttuuri, jonka saviastiat olivat maalattuja.

Aikajako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuri ajoittuu myöhäispronssikauteen ja ehkä pronssikauden päätösvaiheeseenkin. Se vastaa Namazga VI-kulttuuria[15].

Yleensä

  • Bmac I noin 1900-1700
  • Bmac II noin 1700-1500

Margianassa

  • Myöhäispronssikkausi 1900-1500[16]
    • Taip 1900-1800
  • Gonur 1800-1700
  • Togolok 1700-1500, ajalla 1700-1500 useimmat varhaisen Ojaklyn löydöt[17]
  • Pronssikauden päätösvaihe 1500-1300

Baktriassa

  • Myöhäispronssikaus 1800-1500
  • 1900-1800 Sapalli
  • 1800-1700 Dzarkutan
  • 1700-1600 Kuzali
  • 1600-1500 Malafi
  • Pronssikauden loppuvaihe 1500-1300
  • 1500-1300? Bustan

Geenit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sappalli tepestä ja Bustanista on löydetty ajalta noin 3450 BP (1900-1650 kalenterivuotta eaa) isälinjan Y-DNA:n haplotyyppiä L1a. Sapalli Tepestä on löydetty äitilinjan mt-DNA:n tyyppiä U7a ja Bustanista tyyppiä L1a. Parkhaista on löydetty myöhäispronssikautusta äitilinjan tyyppiä HV2a ja keksipronssikaudelta tyyppiä HV2. Bustanista on löydetty ajalta 1600-1300 eaa äitilinjan tyyppiä R0 ja isälinjan tyyppiä J[18]. Alueelta on myös löydetty vanhalta ajalta isälinjan tyyppejä G ja R2[19]. Nämä geenit viittaavat Kaukasiaan, Länsi-Iraniin, Mesopotamiaan, Pakistaniin ja Intiaan, mutteivat esim pohjoisen indoeurooppalaisiin. Dzarkutaniin ilmestyi indoeuroopalainen haplotyyppi R1a ehkä noin 1600-1460 cal eaa. Lisäksi siellä oli indoeurooppalaiseen vihjaavaa äitilinjan tyyppiä jo 2100-1800 eaa[19].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gonur, Mouru Zoroastrian Heritge. Viitattu 16.2.2013.
  2. a b c Parpola, s. 28
  3. Pathways and Highways Toby Wilkinson 2009
  4. Chapter sixteen - The Opening of the Eurasian Steppes Ancient History & Civilisation. Viitattu 7.8.2018.
  5. The Genomic Formation of South 1 and Central Asia Vagheesh M. Narasimhan 2018
  6. Vagheesh M. Narasimhan, Nick J. Patterson, Priya Moorjani, Iosif Lazaridis, Lipson Mark, Swapan Mallick: The Genomic Formation of South and Central Asia. bioRxiv, 31.3.2018, s. 292581. doi:10.1101/292581. Artikkelin verkkoversio. en
  7. A Line in the Sand: Archaeological Evidence for the Interactions of Settled Farmers and Mobile Pastoralists in the Late Bronze Age (1950 - 1500 BC) Murghab alluvial fan, Turkmenistan ,Lynne Marie Rouse, s. 41, 2015
  8. Rouse 2015, s. 120
  9. a b 2. The coming of the Aryans Indus Script. Harappa. Viitattu 16.2.2013.
  10. Rouse 2015, s 40
  11. Parpola, s. 33.
  12. The History of Central Asia: The Age of the Steppe Warriors, Christoph Baumer, I.B.Tauris 2012, s. 107
  13. Peeters Online Journals: The Metallurgy of the Late Bronze Age Sapalli Culture (Southern Uzbekistan) and its implications for the 'tin question'
  14. Parpola, s. 32
  15. Pathways and Highways: routes in bronze age eurasia Toby Wilkinson, Archatlas 4.1 2009
  16. The murghab delta in central Asia 1990-2001: The gis from research resource to a reasoning tool for the study of settlement change in long-term fluctuations Salvatori, Cattani ... 2008
  17. Rouse 2015, s. 121
  18. [1]
  19. a b [2]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Margianakulttuuri.