Bảo Đại
| Bảo Đại | |
|---|---|
 | |
| Vietnamin keisari | |
| Valtakausi | 8. tammikuuta 1926 – 25. elokuuta 1945 |
| Edeltäjä | Khải Định |
| Seuraaja | Bảo Long (maanpaossa) |
| Vietnamin valtionpäämies | |
| Valtakausi | 13. kesäkuuta 1949 – 30. huhtikuuta 1955 |
| Edeltäjä | Nguyễn Văn Xuân |
| Seuraaja | Ngô Đình Diệm |
| Syntynyt |
22. lokakuuta 1913 Huế, Ranskan Indokiina |
| Kuollut |
30. heinäkuuta 1997 (83 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Puoliso |
Nam Phuong Phu An Hoang Bui Mong Diep Monique Vinh Thuy |
| Suku | Nguyễn |
| Isä | Khải Định |
| Äiti | Hoàng Thị Cúc |
| Uskonto |
roomalaiskatolilainen buddhalaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Bảo Đại (synt. Vĩnh Thụy, 22. lokakuuta 1913 – 30. heinäkuuta 1997 Pariisi[1][2]) oli Vietnamin viimeinen keisari ja Vietnamin valtionpäämies.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Prinssi Nguyễn Vĩnh Thụyn isä oli keisari Khải Định ja äitinsä alasäätyinen jalkavaimo. Hän opiskeli Ranskassa ja vietti nuoruudessaan vain vähän aikaa Vietnamissa.[2]
Vĩnh Thụy nousi keisariksi vuonna 1925 isänsä kuoltua ja otti hallitsijanimen Bảo Đại (suom. suuruuden säilytys). Hänen kruunajaisensa pidettiin 6. tammikuuta 1926. Siirtomaaisäntä Ranska oli kuitenkin vienyt hallitsijasuvun viimeisetkin vallan rippeet hänen isänsä kuollessa, ja hänellä oli vain nimellistä valtaa keisarina. Hänen Ranskan-opintojensa aikana tätä nimellistä valtaa käytti valtionhoitajien komissio.[1][2]
Vuonna 1932 Bảo Đại palasi Huếen ja yritti parhaansa mukaan uudistaa keisarillista hallintoa. Todettuaan ettei voinut tehdä asioille käytännössä mitään ranskalaisten vastustuksen vuoksi hän tyytyi asemansa nimelliseen luonteeseen.[1]
9. maaliskuuta 1945 Japani syrjäytti Ranskan siirtomaahallinnon, ja Bảo Đại julisti vuonna 1884 allekirjoitetun protektoraattisopimuksen purkautuneeksi ja Vietnamin itsenäiseksi Japanin suojeluksessa. Hänen asemansa nimellisyyden vuoksi hänen ei kuitenkaan ollut mahdollista kerätä kansan kannatusta.[1] Japanilaiset harkitsivat nostavansa keisariksi Japanissa asuvan ikääntyvän prinssi Cường Đển, mutta sallivat lopulta Bảo Đạin pitää asemansa keisarina vailla valtaa.[2]
Việt Minh ja tämän johtaja Ho Tši Minh arvelivat, että Bảo Đại heihin yhdistettynä olisi symbolisesti vahva liike. Việt Minh pyysi Bảo Đạita luopumaan vallasta ja sen sijaan ottamaan vastaan tehtävän järjestön neuvonantajana. Toimittuaan jonkin aikaa neuvonantajana Bảo Đại ymmärsi, että hänelle ei ollut tiedossa mitään todellista roolia, ja lähti 1946 maanpakoon Hongkongiin.[1][2]
Ranska salli lopulta Vietnamin kolmen alueen yhdistymisen ja täydellisen itsenäisyyden maalle. Bảo Đại suostui tällöin ottamaan vastaan Vietnamin valtion hallitsijan aseman vastaan heinäkuussa 1949. Hänestä saatettiin edelleen käyttää nimitystä ”hänen majesteettinsa”, mutta hänen asemansa ei ollut enää keisari, vaan yksinkertaisesti valtionpäämies.[1]
Vuonna 1954 Geneven rauhansopimus jakoi Vietnamin Pohjois- ja Etelä-Vietnamiin. Bảo Đại ja tämän neuvonantajat yrittivät kerätä itselleen todellista valtaa etelässä Saigonissa. Bảo Đạin pääministeriksi vuonna 1955 nimittämä Ngô Đình Diệm järjesti kuitenkin lokakuussa samana vuonna kansanäänestyksen, jossa Bảo Đại syrjäytettiin vallasta. Bảo Đại ei kiistauttanut äänestyksen tulosta ja muutti asumaan Ranskaan.[1]
Vuonna 1981 Bảo Đại matkusti Yhdysvaltoihin. Maanpakovuosiensa aikana hän tapasi muita pakolaisia ja pyrki heidän kanssaan aktiivisesti saamaan demokratiaa Vietnamiin. Bảo Đại kuoli Val-de-Grâcen sotilassairaalassa Pariisissa vuonna 1997, ja hänet on haudattu Cimetière de Passy’n hautausmaalle. Bảo Đạin kuoleman jälkeen hänen pojastaan Bảo Longista tuli Nguyễn-dynastian päämies.lähde?
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bảo Đại nai 20. maaliskuuta 1934 Jeanne Marie-Thérèse (Mariette) Nguyen Huu-Hao Thi Lanin (1914–1963), joka otti nimekseen Hoang Hau Nam Phuong. Nam Phuong ja Bảo Đại saivat viisi lasta: kruununprinssi Bảo Long (s. 4. tammikuuta 1936), Phuong Mai (s. 1. elokuuta 1937), Phuong Lien (s. 3. marraskuuta 1938), Phuong Dung (s. 5. helmikuuta 1942) ja Bảo Thang (s. 9. joulukuuta 1943).
Bảo Đạilla oli Nam Phuongin lisäksi neljä muuta vaimoa, joista kolmen kanssa hän oli naimisissa jo ennen avioitumistaan Nam Phuongin kanssa:
- Phu Anh, serkku, avioituivat vuonna 1935,
- Hoang, kiinalainen, avioituivat vuonna 1946 (saivat yhden tyttären)
- Bui Mong Diep avioituivat vuonna 1955 (kaksi lasta)
- Monique Baudot, ranskalainen, avioituivat 1972
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Keat Gin Ooi: Southeast Asia: A Historical Encyclopedia, from Angkor Wat to East Timor. ABC-CLIO, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
