Nguyễn-dynastia

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nguyễn-dynastia (18021945) oli viimeinen Vietnamia hallinnut keisarillinen dynastia. Nguyễnin suku alkoi saada valtaa jo 1500-luvulla Lê-dynastian valtakaudella. Lê - Mac ja Trinh-sukujen keskinäisten valtataisteluiden ja liittoutumien jälkeen vuonna 1673 saavutettiin rauhanomainen tila, jossa Nguyễn-suku hallitsi lähinnä Vietnamin eteläosia ja Trinh-suku sai pohjoisosat haltuunsa. Tay Sonin kapinan jälkeen Gia Longista tul keisari vuonna 1802. Hänestä tuli Nguyễn-dynastian perustaja.[1]

Gia Longin kuoleman jälkeen dynastia harjoitti konservatiivista politiikkaa ja vastusti länsimaiden lähetystyötä. Tämä sai ranskalaiset hyökkäämään Vietnamiin ja valtaamaan sen kolme itäistä provinssia. Ranskalaisten vaikutusvalta laajeni, ja lopulta keisarilla oli enää nimellinen valta maan keskiosissa. Bao Dai luopui kruunusta 1945.[1]

Keisarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1802-1820 : Gia Long (嘉隆帝)
  2. 1820–1841 : Minh Mạng (明命帝)
  3. 1841–1847 : Thiệu Trị (紹治帝)
  4. 1847–1883 : Tự Đức (嗣德帝)
  5. 1883-1883 : Dục Đức (育德帝)
  6. 1883-1883 : Hiệp Hòa (協和帝)
  7. 1883–1884 :Kiến Phúc (建福帝)
  8. 1884–1885 : Hàm Nghi (咸宜帝)
  9. 1885–1889 : Đồng Khánh (同慶帝)
  10. 1889–1907 : Thành Thái (成泰帝)
  11. 1907–1916 : Duy Tân (維新帝)
  12. 1916–1925 : Khải Định (啟定帝)
  13. 1926–1945 et 1949-1955 : Bảo Đại (保大帝)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nguyễn dynasty Encyclopaedia Britannica. Viitattu 18.8.2019.